Lasiin osui mukavan sattuman kautta kaksi vuonna 1997 pullotettua Glenfarclas 105 -viskiä, joissa on lähes identtinen pullotuskoodi. Keskinäisiä eroja kuitenkin löytyy, joten tässä arviot molemmista erikseen. Arvoitukseksi jää, että onko makuerot olleet jo pullotusvaiheessa, vai onko muutoksia tapahtunut myöhemmin vaikka avatussa pullossa hapen vaikutuksesta.
Glenfarclas 105, 60%. L7268BB 3 10 03 (1997)
Tuoksu on voimakas, aavistuksen turpeinen, paahteisen tamminen ja lääkemäinen. Kuivattuja sekahedelmiä, kahvia ja lakritsia. Runsas maltaisuus.
Hyökkäävän voimakas maku jatkaa tuoksun linjaa hienosti. Makeahko hedelmäisyys, aavistuksenomainen turpeisuus, raikas herukka, kahvi, vanilja ja lääkemäisyys hallitsevat.
Jälkimaussa hedelmäisyys voimistuu ja on maukkaan vivahteikasta. Tuoretta luumua, hedelmäkarkkeja ja vaniljaa. Kahvin aromit tuovat tummempia sävyjä taustalle. Makua riittää pitkään!
Maukas ja vivahteikas 105! En ole oikeastaan ikinä ollut näiden yksnollavitosten fani, mutta tämä on todella hyvää!
Glenfarclas 105, 60%. L7266BB 3 12 37 (1997)
Tuoksu on runsaan hedelmäinen, lääkemäinen ja voimakaspiirteinen. Hiiltynyt tammi ja runsas maltaisuus tuntuvat vahvoina. Kuivahkoa sherryä ja salmiakin raikkautta.
Maku on täyteläinen ja runsaan sherryinen. Tammi tuntuu tummana ja paahteisena. Makeita luumuja, kahvia, lääkemäisyyttä ja vivahteikasta sitrusta.
Jälkimaussa sitruksinen happamuus voimistuu. Sherry kuivahtaa reippaasti ja tammi nousee enemmän esiin. Maltaisuus pitää makupaletin koossa. Voimaa riittää hurjan pitkään.
Suoraviivainen ja tuhti esitys. Sherryisempi ja voimakkaampi kuin yllä oleva versio, mutta vivahteikkuudessa jäätiin selvästi jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti