Nyt arviossa todellisen klassikko-statuksen omaava Lagavulin, eli vuoden 1979 Distillers Edition, joka oli sarjassaan tislaamon ensimmäinen.
Lagavulin 1979 Distillers Edition, 43%. Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood. (5cl, late 1990’s)
Tuoksu on pehmeän kypsän hedelmäinen ja makeahkon turvesavuinen. Kevyt tervaisuus. Suolaisuutta, savustettua kalaa, lääkemäistä mineraalisuutta, kosteaa turpeisuutta ja PX-sherryn siirappisuutta. Taustalla täyteläistä suklaalakritsia.
Maku on pehmeä ja vahvapiirteinen. Maukas turvesavu, tyylikäs tammi ja sherryinen hedelmäisyys hallitsevat. Suolaisuus nousee vahvasti esiin. Savumakrillia, palvikinkun rasvaisuutta ja hapahkoa sitrusta. Maltaisuus on runsasta, mutta suutuntuma jää hieman ohueksi.
Jälkimaku jatkuu runsaana ja voimakkaana. Turpeisuus, lääkemäisyys, tammi ja nyt reilusti kuivuva sherryisyys hallitsevat. Kiva tervaisuus pyörii taustalla. Hedelmäisyys kääntyy lopussa happamaan suuntaan. Myös tammi nousee lopussa runsaana pintaan.
Hieno aloitus Lagan pitkälle DE-sarjalle, joskaan täyteläisyys ja sherryisyys eivät nousseet aivan odotusteni tasolle. Muistikuviin vedoten tässä sarjassa on myöhemmin nähty parempia vuosikertoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti