Bowmoren Springtidesta löytyy blogin maistelumerkintä vuodelta 2012, jolloin pullo oli valkoisella etiketillä ja samanvärisessä laatikossa. Myöhemmin etiketti ja boksi vaihtuivat harmaaseen ja viski on säilynyt pitkään osana tislaamon travel retail -valikoimaa. Kyseisen pullotteen valmistus on käsittääkseni kuitenkin lopetettu jo vuosia sitten, mutta vanhaa varastoa on vielä liikkeellä. Nyt testissä muutama viikko sitten laivalta ostettu versio ja verrokkina lasissa myös tuo liki 10 vuoden takainen yksilö.
Bowmore Springtide, 54,9%. Matured in Oloroso Sherry Casks. (+-2016)
Tuoksu on hennon tervainen, pehmeän turvesavuinen ja kuivahkon sherryinen. Runsas maltaisuus ja vahvan paahteisena taustalta nouseva tammi. Tumman suklaan ja vahvan kahvin katkeruutta, sekä makean pehmeää toffeeta.
Maku on vahvapiirteinen ja melko terävä. Sherryisyys ja makeahko turvesavu hallitsevat. Poltettua tammea, tervaa, rusinaa, luumua ja happaman kirpeää sitrusta.
Jälkimaku kääntyy enemmän happaman marjaisuuden (raaka mustaherukka) ja kirpakan sitruksen suuntaan. Tammi, runsas maltaisuus ja nyt selvästi kuivuva turvesavu jatkuvat vahvoina. Runsas suolaisuus nousee esiin. Maku tuntuu loppuvan hieman kesken.
Hyvä ja vahva sherryinen Bowmore, joskin jälkimaku jätti hieman toivomisen varaa. 2012 arvioituun pullotteeseen verrattuna erot ovat varsin minimaaliset, eikä parillakaan maistokerralla mitään oleellista eroa löytynyt. Yhdenvertaisuus oli jopa niin yllättävää, että päähän jäivät pyörimään salaliittoteoriat jopa täysin samasta erästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti