Lähestyminen tämänkertaiseen klassikkolevyyn on varsin surullinen, sillä viime sunnuntaina 6.2.2011 kantautui tieto, että Pohjois-Irlantilainen pitkän linjan muusikko Gary Moore oli kuollut vain 58 vuotiaana.
Gary Moore oli hieno kitaristi ja muusikko, tehden pitkän uran niin rockin kuin bluesinkin parissa usealla vuosikymmenellä. Monilla lieneekin muistissa vaikkapa miehen ajat Thin Lizzyn kitaristina, josta tuloksena jälkipolville jäi muun muassa upea klassikkoalbumi Black Rose.
Sooloalbumeilleen Moore sai koottua lähes aina huippumuusikoita ja albumit kuten Wild Frontier tai Still Got The Blues olivat suurmenestyksiä.
Gary Moore keikkaili ahkerasti ja itsellänikin oli mahdollisuus todistaa neljä konserttia. Perinteistä hardrockia edustivat keikat 1987 Messukeskuksen UKK-hallissa, sekä Helsingin Jäähallissa 1989. Hartwall Areenalla 2002 Moore soitti ZZ Topin lämmittelijänä silloisen Scars yhtyeensä kera ja vuoden 2006 blueskeikan paikkana oli jälleen Jäähalli. Hienoja muistoja. Yhteensä Moore kävi konsertoimassa Suomessa peräti 16 kertaa.
Kuukauden levyksi valitsin albumin vuodelta 1982:
Corridors of Power
Tämä tyylikäs hardrocklevy on yksi taspainoisimmista Gary Mooren soololevyistä. Levyn tekoon oli kasattu todellisia huippumuusikoita:
* Gary Moore - guitars, lead vocals
* Ian Paice - drums, percussion
* Neil Murray - bass
* Tommy Eyre - keyboards
* John Sloman - backing vocals on "Always Gonna Love You"
* Jack Bruce - co-lead vocals on "End of the World"
* Bobby Chouinard - drums on "End of the World"
* Mo Foster - bass on "Falling in Love with You"
* Don Airey - keyboards on "Falling in Love with you"
Levy tarjoaa hienon kokonaisuuden melodista hardrockia, tyylikkäitä balladeja, sekä myös raskaampaa tulkintaa, kuten rankalla kitarasoololla alkava jykevä End Of The World. Muista kappaleista tässä voisi nostaa esiin railakkaan Rockin' Every Night'in, sekä hienon melodian omaavan Always Gonna Love You'n. Tosin, kuten aiemmin totesin, koko albumi on tasapainoinen ja sen jokainen kappale puolustaa paikkaansa mallikkaasti. Turhia "täytepaloja" ei tällä levyllä ole. Kaihoisa päätöskappale I Can Wait Until Tomorrow tarjoaa tunteikkaat lähes kahdeksan minuuttia, jonka aikana voi vaikkapa hiljentyä muistelemaan tätä legendaarista muusikkoa. Gary Moore on valitettavasti poissa, mutta onneksi perintönä on runsaasti upeaa ja monipuolista musiikkia.
1. Don't Take Me For A Loser
2. Always Gonna Love You
3. Wishing Well
4. Gonna Break My Heart Again
5. Falling In Love With You
6. End Of The World
7. Rockin' Every Night
8. Cold Hearted
9. I Can't Wait Until Tomorrow
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti