Viime vuosina tiuhaan tahtiin keikkaillut Deep Purple ilahdutti jälleen Suomalaisia ystäviään heittämällä keikat Kotkassa ja Tampereella. Itse suuntasin Tampereen Jäähalliin seuraamaan itselle jo muistaakseni kahdennentoista Purple-keikan reilun parinkymmenen vuoden ajalla.
Tunnelma keikalla oli jälleen totutun hyvä ja bändi on edelleen hyvässä vireessä tarjoten vankan ja ammattitaitoisen, joskin yllätyksettömän esityksen.
Tässä illan anti biisi biisiltä:
Highway Star oli ottanut jälleen paikkansa avauksessa, paras mahdollinen alku keikalle!
Things I Never Said, kappale jota ei kuulla Rapture Of The Deep-albumin perusversiolla, vaan bonuksena levyn joillakin versioilla, on kuitenkin ottanut paikkansa bändin livesetissä ja puolustaa paikkaansa täysin, hyvä reipas veto.
Wrong Man, Rapture Of The Deepin raskasta osastoa, hyvä livebiisi.
Strange Kind Of Woman edustaa klassista "vanhan liiton" Purplea, toimii aina.
Rapture Of The Deep, itämaisia sävyjä sisältävä monimuotoinen kappale, ei ehkä ihan parhaimmillaan livenä.
Fireball, taattu vauhtibiisi 1970-luvun alusta.
Contact Lost, kitaristi Steve Morsen kaunis soolo, jota yleisö hiljenee kuuntelemaan ja hallissa vallitsee harras tunnelma.
Sometimes I Feel Like Screaming on upea kappale. Hienon melodian sisältävä kappale on yksi illan kohokohdista.
Well Dressed Guitar, reipas instrumentaali joka sytyttää yleisön lopullisesti.
Wring That Neck jatkaa instrumentaalilinjalla, toimiva jamittelu vanhasta kappaleesta.
The Battle Rages On on illan helmi. Jykevä kappale jyrää vastustamattomasti.
Don Aireyn soolo tarjoaa "urkuja ja harmooneja" totuttuun tyyliin. Maukas soolo jossa kuultiin Suomen keikoille tyypillisesti jälleen myös Sibeliuksen Finlandiaa. Pitkähkö soolo-osuus päättyi seuraavan kappaleen tuttuun urkuintroon ja tämä on tietysti...
Perfect Strangers, vahva teos, klassikosta voitaneen jo puhua. Itsellä tosin ehkä pientä kyllästymistä tällä hetkellä havaittavissa tähän kappaleeseen.
Space Truckin, tuttu keikkajyrä menee tasapaksusti läpi. Sitten se...
Smoke On The Water, biisi joka ei esittelyjä kaipaa. Uppoaa kyllä aina kuin veitsi voihin.
Encoret:
Speed King. Tuttu ja nopeatempoinen kappale, jonka keskivaiheilla pitkä jamittelusessio. Bändin jäsenet saavat soolotilaa ja Gillan laulelee klassikkosävelmiä, mm. Elvistä.
Hush tuo tuulahduksen DP:n alkuajoilta, toimiva kappale edelleen.
Black Night päättää odotetusti keikan. Varma valinta lopetukseksi ja tuttu melodia jääkin varmasti soimaan hallista poistuvan tyytyväisen näköisen yleisön korviin.
Takuuvarma perus-setti siis, joka oli mukava taas nähdä ja kuulla, mutta ei kuitenkaan yllä muutamien unohtumattomien Purple-elämysten joukkoon.
Deep Purple 2009:
Ian Gillan - laulu
Steve Morse - kitara
Roger Glover - basso
Ian Paice - rummut
Don Airey - koskettimet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti