Uusi Ian Gillan cd One Eye To Morocco kuuntelussa ja tässä tunnelmat: Jo levyn nimi herättää epäilyksen, että nyt saatetaan poiketa perintei- sestä heavysta tai hard rockista johonkin aivan muuhun ja näinhän asia onkin. Levy on kokonaisuutena hyvin kepeä, tunnelmallinen ja monivivahteinen, mutta siis kaukana vaikkapa Deep Purplen tuotannosta. Avausbiisi "One Eye To Morocco" kulkee juohevasti ja itämaiset vaikutteet kuuluvat vahvana. Kappaleessa on tunnelmaltaan jotain samaa kuin DP:n "Rapture Of The Deep"-biisissä. "No Lotion For That" on mukavasti rullaava rockpala, "Don't Stop" edustaa puhdasta iskelmää ja "Change My Ways" tarjoilee menevää rockia huuliharpulla höystettynä, toimiva biisi. "Girl Goes To Show" on hieman mitäänsanomaton, melodia on tosin ihan kiva. Sitten hidasta bluesia, "Better Days". "Deal With It" tuntuu hieman täytebiisiltä, "Ultimate Groove" on hitaasti etenevä mutta mukavasti rullaava rock, kun taas "Sky Is Falling Down" ei oikein jaksa sytyttää. "Texas State Of Mine" jatkaa perusrocklinjalla ja kappaleiden samankaltaisuus alkaa hieman kyllästyttämään. "It Would Be Nice" on hieman tylsähkö hidastelu vaikka välillä tempoa nostetaankin toimivasti. ja levyn päättävä "Always The Traveller" on keskitason balladi.
Muutaman kuuntelukerran jälkeen levy tuntuu hieman hämmentävältä kokonaisuudelta ja sen toimivinta antia onkin Gillanin hienosti läpi levyn kantava laulu. Kappaleet ovat hieman yksitoikkoisia ja monesti levyä kuunnellessani huomasinkin ajatusteni katoavan aivan jonnekin muualle kuin tämän levyn kappaleisiin. Hieman rockimpaa otetta olisin ainakin osaan biiseistä kaivannut, mutta ihan hyvää hissimusiikkia tässä on levyllinen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti