Ledaig 2005 / 2010 Berry Bros & Rudd

Testissä kovasti kehuja ja huomiota kerännyt nuori viski, eli Isle of Mull'illa sijaitsevan Tobermory-tislaamon vahvasti turpeinen Ledaig.

Ledaig 2005 / 2010, 62,7%. Berry Bros & Rudd, Sherry Butt #900008.

Tuoksu on voimakkaan suklainen, (makea maitosuklaa). Runsas savuisuus on tuntuvaa, mutta se sekoittuu hyvin kypsään ja makeaan hedelmäisyyteen.

Maku on makea, voimakas ja tuhdin savuinen. Sherryisyys luo maukkaan pohjan - tuhti ja täyteläisen makea hedelmäisyys toimii herkullisena runkona, johon reipas turvesavu tuo vahvan vivahteensa. Taustalla piristävää raikkautta, minttua tms..

Jälkimaku on yllättävän pitkä ja herkullinen. Täyteläistä hedelmää, savua, tervaa, salmiakkia sekä runsaasti kuivahkoa turpeisuutta.

Onpa vahva ja hyvä nuorukainen. Sherry & turvesavu ovat hyvässä tasapainossa ja viskin korkeaa alkoholiprosenttia tuskin huomaa - itseasiassa kokeilemani pieni laimennus vedellä vain latisti makuja ja "tuhosi" tämän makuelämyksen.
Ikäistensä joukossa varsin "valmis" ja herkullinen tuote.

Keel: Streets of Rock & Roll

Vahvasti 1980-lukulaisella rockilla jatketaan ja kuuntelussa Keel: Streets of Rock & Roll.

Jenkkibändi Keel teki 1980-luvulla muutaman varsin kelvollisen hardrocklevyn ja kävipä bändi tuolloin esiintymässä Suomessakin DIO:n lämppärinä, muistaakseni vuosi oli 1986. Tuo keikka kuullosti silloin hyvälle ja levykaupasta tulikin haettua bändin tuotantoa. Pian tutuiksi tulivatkin levyt The Right To Rock ja The Final Frontier, sekä 1987 julkaistu albumi Keel.

Sittemmin yhtye vaipui unholaan ja vuonna 1998 julkaistu levy on mennyt ainakin itseltäni täysin ohi. Mutta nyt bändi on jälleen aktivoitunut ja tuloksena on levyllinen todella hyvää rockia.

Streets of Rock & Roll on vahva ja tasainen kokonaisuus , jolta on vaikea nostaa oikeastaan mitään kappaletta erikseen esiin. Jämäkkä 1980-luvun hardrock toimii ja tempaa hyvin mukaansa. Lopputuloksena on hieno kokonaisuus perinteistä "kasariheviä", mutta sopivan tuoreen kuuloisena. Todella positiivinen yllätys.




Track listing

1. Streets Of Rock & Roll - 4:46
2. Hit The Ground Running - 3:51
3. Come Hell Or High Water - 4:00
4. Push & Pull - 4:58
5. Does Anybody Believe - 4:32
6. No More Lonely Nights - 4:19
7. The Devil May Care - 4:23
8. Looking For A Good Time - 3:26
9. Gimme That - 3:31
10. Hold Steady - 3:55
11. Live - 4:46
12. Brothers In Blood - 3:52

Bunnahabhain 14 yo Port Wood Finish

Islayn kevyempää osastoa lasissa..

Bunnahabhain 14 yo Port Wood Finish, 53% (cask strength). Finished 2 years in Port Pipes. 1220 bottles.

Tuoksussa päällimmäisenä esiin nousee pehmeä ja makea portviini - rusinaa, luumua. Bunnahabhainille tyypilliseen tapaan turpeisuus on hyvin kevyttä, savua tuskin huomaa. Maltaisuus ja alkoholin terävä puraisu nousevat mukavasti esiin viinimäisyyden alta.

Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Maussa monista Bunnan tuotteista tuttu varsin tyypillinen maltaisuus ja keveys saavat seurakseen maukkaan viinikuorrutuksen. Makeahko portviinin hedelmäisyys sopii kokonaisuuteen hienosti. Taustalla viehättävä öjyinen ja pähkinäinen aromi.

Jälkimaku kuivuu ja mallas valtaa enemmän tilaa viiniltä. Kuivattuja hedelmiä, tummaa vahvaa suklaata, sopivasti tiukkaa tanniinisuutta.

Hyvä ja monipuolinen Bunna. Tuoksu ja alkumaku todella hienot, loppu kuivuu ehkä aavistuksen liikaa. Kokonaisuutena viskin ja viinin tasapaino on kuitenkin erittäin hyvä. Pieni vesilisä korostaa makeita piirteitä ja pehmenttää sekä pyöristää ääripäitä. Myös jälkimaun tiukkuus loivenee veden kera huomattavasti.

Y&T: Facemelter

Vaihteeksi perinteistä hardrockia soittimeen ja tarkasteluun uusi Y&T-albumi. Facemelter on tämän pitkän linjan jenkkibändin 12. studiolevy, joista edellinen julkaistiin jo 1997, eli 13 vuotta saatiin uutta materiaalia odottaa..

Levy onkin varsin hyvä. 1980-luvun hardrocktunnelmmissa mennään ja kappaleet tempaavatkin mukavasti mukaansa ja ainakin itsellä tämä levy on soinut viime aikoina todella paljon. Hyväntuulista ja tietyllä tavalla leppoisaa rockia, jossa bändin jäsenten ikääntyminen kuuluu tiettynä "verkkaisuutena", eikä Dave Mennikettikään yllä enää nuoruusvuosiensa laulusuorituksiin. Mutta so what, tällaista elämä on.

Kappaleet ovat pääosin varsin onnistuneita. Levyn intro toimii maukkaana johdatuksena, jonka perään loistava One With The Show avaa pelin ollen yksi levyn parhaista kappaleista. Muusta sisällöstä Reipas How Long tomii myös mukavasti, kuten myös levyn parhaan melodian omaava Coming Home. Hot Shot tarjoaa annoksen AC/DC-tyylistä voimarockia, yms. yms..

Perinteisen melodisen kasarihardrockin ystäville tutustumisen arvoinen julkaisu.

# "Prelude"
# "On With the Show"
# "One Life"
# "Shine On"
# "Wild Child"
# "I Want Your Money"
# "I'm Coming Home"
# "If You Want Me"
# "Hot Shot"
# "How Long"
# "Gonna Go Blind"
# "Don't Bring Me Down"
# "Blind Patriot"
# "Losing My Mind" Bonus Track
# "Deadly Declever" Bonus Track

* Dave Meniketti – lead guitar, vocals
* John Nymann – rhythm guitar, backing vocals
* Phil Kennemore – bass guitar, backing vocals
* Mike Vanderhule – drums, backing vocals

Viskiuutuuksia

Perinteisesti kesä on viskimarkkinoillakin hiljaista aikaa, mutta jo elokuu näyttää merkkejä uutuustarjonnan lisääntymisestä ja vauhti yleensä vain kiihtyy syksyä kohti. Tässä joitakin poimintoja tulevistu uutuuksista:

Glendronach työntää markkinoille esim. sekalaisia viinifinistelyjä yms. (Onpas erikoiset "karkkivärit" etiketeissä:)

14 yo Sauternes finish
14 yo Virgin Oak finish
15 yo Moscatel finish
20 yo Tawny Port finish
Benriachilla ollaan samoilla linjoilla:

16 yo Claret Wood finish
17 yo Burgundy Wood finish
17 yo Rioja Wood finish
Alkoholijätti Diageo tuo syksyllä markkinoille jälleen uudet "Special Release"-pullotteet, jotka noudattavat pitkälti aiemmilta vuosilta tuttua kaavaa:

* Brora 30yo
* Caol Ila 12yo unpeated
* Lagavulin 12yo
* Port Ellen 31yo
* Talisker 30yo
* Auchroisk 30yo
* Cragganmore 21yo
* Glen Spey 21yo
* Glenkinchie 20yo

Glenfarclas jatkaa uusilla erillä Family Cask sarjaa, nyt lisää tynnyreitä on pullotettu vuosilta 1965, 1967,1981, 1982, 1990, 1993 ja 1994. valitettavasti aiempien pullotusten upea puulaatikko siirtyy näiden myötä historiaan ja pullot saavat kääreekseen "arkisemman" pahvilaatikon.


Kilchoman-tislaamon pulloteet saavat myös piakkoin jatkoa "Summer Releasen" muodossa.

Huhujen mukaan myös täällä Suomessakin päästään nauttimaan mukavista herkuista. Alkon valikoimaan on nimittäin tulossa mielenkiintoinen Glendronach 1994 Single Cask, (PX Puncheon). Ja sokerina pohjalla, jos vahvat huhut pitävät paikkaansa, jossain vaiheessa saamme myös Alkon kautta nautittavaksemme tynnyrillisen Lowlandin mainiota Rosebankia. Odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää...

Tässä siis joitakin poimintoja mitä loppukesästä ja syksyn aikana on odotettavissa...

Springbank 12 yo Cask Strength

Maistelussa Campbeltownin tuoretta tuotantoa.

Springbank 12 yo Cask Strength, 54,6%.

(Matured in 60% fresh sherry hogsheads and 40% refill sherry butts, released 2010).

Tuoksu on pehmeän maltainen ja tuhdin hedelmäinen. Sherryiset piirteet tuntuvat voimakkaina ja savuisuuttakin löytyy yllättävänkin reippaasti. Salmiakkista suolaisuutta.

Maku on miellyttävällä tavalla voimakas. Sherryinen makeus tuntuu hallitsevana, rusinaa, luumua, kaakaopapua.. Taustalla vahvan kahvin aromia, reipas turpeisuus sekä salmiakkisuus. "Puhdas" maltaisuus on mukana makuja tasapainottavana elementtinä.

Jälkimaussa suolaisuus nousee vahvasti esiin. Runsas hedelmäisyys kuivuu huomattavasti ja maltaisuus nousee paremmin esiin suolaisen salmiakkisuuden rinnalle. Kevyesti savua.

Ihan hyvä ja voimakaspiirteinen viski, joskin tiettyä "vanhan liiton Springbankien" vivahteikkuutta olisi voinut olla enemmän. Pieni laimennus vedellä teki tälle hyvää, maku avautui ja monipuolistui selvästi.. Omaan makuuni suolaisuus oli kuitenkin hieman liian pinnassa.

Thanks "Grenobleen".

Isle Of Jura The Stillman's Dram 1967

Sen verran outo maku jäi suuhun edellisistä Jura Paps-pulloista, että se täytyy nyt huuhtoa pois hieman iäkkäämmällä versiolla..

Isle Of Jura The Stillman's Dram 27 yo, distilled 1967, 45%.

Tuoksu on herkullinen yhdistelmä makeahkoa sherryisyyttä ja raikkaan kirpeää marjaisuutta. Taustalla raikas merellinen ja suolainen tuulahdus. Jonkin verran yhtymäkohtia 1960-luvun Bowmoreihin.

Maku on pehmeä ja vivahteikas. Marjaisuus hallitsee, mutta seassa pyörii hedelmätoffeeta, salmiakkia ja kevyt kuivahko turpeisuus. Aika mielenkiintoinen tapaus.

Jälkimaku kuivuu raippaasti ja suolaisuus korostuu marjaisuuden (herukka) säilyessä kuitenkin kiehtovana taustalla. Pituutta ja voimaa saisi olla ehkä hieman lisää.

Helposti juotava, mutta samalla mukavan monimuotoinen ja maukas viski. Ainakin toistaiseksi selkeästi paras maistamani Jura.