Kilchoman Inaugural Release

Testissä Islayn saarella sijaitsevan Kilchomanin viskitislaamon ensimmäinen viskijulkaisu, eli kolmevuotias

Kilchoman Inaugural Release, 46%.

Tämä viski on kypsytetty ensin 3 vuotta Bourbontynnyreissä ja lopuksi viimeistelty viiden kuukauden ajan Oloroso Sherrytynnyreissä.

Kilchomanilta on jo aiemmin julkaistu "New Spirit"-nimellä eri ikäisiä pullotteita, (lähinnä miniatyyreinä), joten halukkailla on ollut mahdollisuus tutustua tislaamon tuotteisiin heti "New Make'sta" lähtien. Skotlannissahan tuo kolme vuotta on viskille määritelty vähimmäisikä, joten nyt siis markkinoilla on ensimmäinen Kilchoman, jota voidaan kutsua viskiksi. Aiemmat maistamani "New Spirit"-samplet ovat luvanneet hyvää, joten odottavaisin mielin viskin kimppuun:

Tuoksu on... huh ja voi ei.. Jos tätä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi "epämiellyttävä", Nuorta savua ja hieman makeaa sherryä raakana ja tympeänä sekoituksena.

Maku alkaa hieman äitelän makeana ja on todella nuoren ja kehittymättömän oloinen. Hieman kärjistetysti sanottuna jopa pontikkamainen. Sherry yrittää luoda edes hieman vivahdetta vahvan savun sekaan, mutta sekoitus on melko tympeä, kuten monissa muissakin liian nuorissa viskeissä. Veikkaan, että täysin Bourbon-kypsytettynä lopputulos olisi ollut parempi, tai vastaavasti pelkkä Sherry-kypsytys olisi varmasti tuonut paremman lopputuloksen. Nyt tämä "sekoitus" jää tasapainottomaksi ja valjuksi.

Jälkimaku on terävä ja lyhyt.

Mielestäni valitettavasti aivan liian nuorena pullotettu tuote, jonka suurin meriitti on olla se ensimmäinen Kilchoman-julkaisu keräilijöiden hyllyssä. Maun paranemista saamme odottaa vielä x-vuotta.

Gringos Locos: Second Coming Of Age

Alkukesästä julkaistu Gringos Locosin Second Coming Of Age on mukava sekoitus ihan toimivaa rock-, pop- ja bluesvaikutteista musiikkia.
Levy tosin yllättää keveydellään, itse odotin hieman räväkämpää rockia. Nyt kunnon hardrockpoljentoa kuullaan vain muutamassa biisissä, rauhallisemman balladeiksi luokiteltavien kappaleiden noustessa päärooliin.

Musiikkityylillisesti siis hyvin vaihtelevasta levystä löytyy paljon vaikutteita niin AC/DC:n, (esim. "Don't Cry For Me"), Eric Claptonin, ( "I'm A Mover", "Ain't Fine By Me"), tai vaikkapa Uriah Heepin musiikista. Ainakin itselleni syntyi levyä kuunnellessa näistä selviä mielleyhtymiä.

Muutamista Hyvistä hetkistä huolimatta kokonaisuus jää odotettua köykäisemmäksi, joten yhteenvetona voisi sanoa levyn sisältävän "helppoa", hyväntuulista ja kepeää "aikuisrockia" tyyliin toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

1. Bear With Me
2. I'm A Mover
3. Plane To Eden
4. House On The Hill
5. Fawlty Man
6. Don't Cry For Me
7. My Mistake
8. Dreamer
9. Free Ride
10. Ain't Fine By Me
11. These Things


GRINGOS LOCOS on:

Richard G. Johnson, laulu
Muta Manninen, kitara
Masa Maijanen, basso
Miri Miettinen, rummut

Levyllä soittavat lisäksi Leevi Leppänen, Tomi Malm, Ben Granfelt, Okke Komulainen, Jaakko Kiikeri, Harri Ala-Kojola ja Mikko Rintanen.

Kuukauden levyklassikko 9: Thin Lizzy - Johnny The Fox

Parhaista Thin Lizzy-levyistä puhuttaessa varmastikin ensiksi mieleen tulee bändin suurimmat hitit sisältänyt Jailbreak vuodelta 1976, tai vaikkapa vuoden 1979 Black Rose.
Vaan tällä kerralla ei mennä siitä mistä aita on matalin, vaan napataan käsittelyyn pian Jailbreakin jälkeen (vielä samana vuonna) julkaistu Johnny The Fox, sillä viimeaikoina juuri tämä levy on tullut pistettyä selkeästi useimmin soimaan kun Thin Lizzyä olen kuunnellut.

Tämä levy tarjoaakin varsin tasapainoisen ja viihdyttävän kokonaisuuden vahvaa Irlantilaista hardrockia.

Levyn kaksi ensimmäistä kappaletta, Johnny, sekä Rocky tarjoavat mainiota, melodista ja vahvaa rockia.
Kolmas kappale, tyylikäs Borderline on rauhallinen ja aivan loistava kappale. Todellinen helmi.
Don't Believe World jatkaa vankkaa menoa, biisi vakiinnuttikin paikkansa Lizzyn keikkasetissä ja toimiikin liveversiona loistavasti.
Puheosuudella alkava ja mainiosti rullaava Fools Gold, jonka jälkeen levyn hieno nimibiisi Johnny The Fox Meets Jimmy The Weed. Monipuolinen ja maukkaasti mustaan soul-musiikkiin vivahtava kappale.
Kepeän popahtava Old Flame toimii välipalana ja seuraava kappale, Massacre tarjoaakin vahvaa tykitystä alusta loppuun. Jykevä biisi!
Hidas Sweet Marie onnistuu välttämään monia balladeja vaivaavan liian imelyyden, jonka jälkeen levy päätetään rytmikkäissä merkeissä Boogie Woogie Dancella.

Lyhyestä versi kaunis, voitaisiin kai tästä sanoa, sillä ajan hengen mukaisesti kokonaiskestoa levyllä on vain reilut 35 min. Kokonaisuus kuitenkin toimii ja ainakin itsellä levy on jäänyt elämään yhtenä parhaista Thin Lizzy-levyistä.

1. Johnny
2. Rocky
3. Borderline
4. Don't Believe A Word
5. Fools Gold
6. Johnny The Fox Meets Jimmy The Weed
7. Old flame
8. Massacre
9. Sweet Marie
10. Boogie Woogie Dance



Philip Lynott - Bass, Vocals
Brian Downey - Drums
Scott Gorham - Guitars
Brian Robertson - Guitars

Bowmore 1956

Tarkastelussa mahtavan 1957:n perään toinen esimerkki 1950-luvun Bowmoresta, eli

Bowmore 1956, 43%, (OB for Soffiantino). Matured in Sherry Casks . Pullotettu 1980-luvulla.

Alkuun hyvin kevyeltä vaikuttava tuoksu aukeaa hiljalleen ja on upea. Hienon monivivahteinen hedelmäisyys luo hyvän pohjan ja sen päälle aukeaa mukavasti kirpeää marjaa, minttua ja eukalyptusta.

Viski on suutuntumaltaan käsittämättömän pehmeä ja silkkinen. Maku on hento ja tyylikkäästi herkkäpiirteinen. Kirpeitä marjoja, valkosuklaata, aavistus sherryä. Turvetta mukana sopivan vahvana.

Pehmeän turpeinen jälkimaku on huikean pitkä ja karamellisen makeahko. Suklaata, minttua, (mariannekarkki), sekä punaherukkaa ja vadelmaa... Herkullinen lopetus hyvälle viskille.

Kokonaisuus on hento ja herkempi kuin muissa maistamissani vanhemmissa Bowmoreissa ja tämän viskin pehmeys on lähes ylittämätöntä. Mielettömän tyylikäs viski, joka on parhaimmilaan nautittuna yksistään ajan kanssa, sillä sen herkät maut hukkuvat helposti vaikkapa tastingissa muiden viskien rinnalla.

Bowmore 1957

Jatketaan iäkkäällä Bowmorella ja hypätään vielä hieman ajassa taaksepäin eli 1950-luvulle.

Bowmore 1957, 38 yo, 40,1%. Distilled 14.1.1957,
cask numbers 216-220. 861 bottles.

Tuoksu on upean hienostunut. Vanhaa tyylikästä puuta, herukkaa, pehmeää hedelmää ja aavistus turvetta. Tämän viskin tuoksu on todella monivivahteinen, koko ajan kehittyvä ja muuttuva. Järisyttävän aromikas. Yksi parhaista tuoksuista mitä on viskeissä vastaan tullut!

Maku on tuoksun tavoin hyvin hienostunut ja uskomattoman monivivahteinen. Upea! Sopivasti tummaa tervaista puuta, hedelmää ja herukkaa. Mahtava elämys.

Jälkimaku on pitkä ja kauniisti hiljalleen hiipuva, joka kuivuu sopivasti ja on mainio puun, hennon turpeen, hedelmäisyyden ja kirpeiden marjojen liitto.

Yksinkertaisesti upea viski. Hieno esimerkki tyylikkäästi ikääntyneestä Bowmoresta.
Jos tässä 40,1%-viskissä olisi vahvuutta hivenenkin enemmän, oltaisiin varmasti hyvin lähellä täydellisyyttä.

2 x Bowmore 1965

Pari mielenkiintoista 1960-luvun viskiä rinnakkain laseissa.

Bowmore 1965, 43%, matured in Sherry Casks, pullotettu 1980-luvulla.

Tuoksussa runsaasti hedelmää, toffeeta, herukkaa ja turvetta. Ripaus ammoniakkia. Vivahteikas ja hieno tuoksu.

Maku on erittäin pehmeä, toffeinen ja täyteläinen. Kypsää hedelmää. Loistava maku jossa vahvuuttakin riittää todella hyvin.

Öljyinen jälkimaku on todella pitkä, vivahteikas ja voimakas. Toffeeta, sopivasti kuivuvaa hedelmää ja vahvana esiin nousevaa raikasta ja kirpeää herukkaa.

Todella intensiivinen ja upea Bowmore. Mahtavan monipuolinen ja roteva makuprofiili. Jämäkämpi kuin aiemmin maistelussa ollut myös herkullinen 1969.


Sitten testiin hieman vahvempi yksilö, eli

Bowmore 1965 Full Strength, 50%, matured in Sherry Casks, pullotettu 1980-luvulla.

Tuoksu on voimakas ja raikas, jossa hedelmää ja marjaa, sekä kuivahkoa turvetta.

Maku on pehmeä, öljyinen ja täyteläinen. makeaa hedelmää ja hieman kirpeää marjaisuutta. maukas. Loppupuolella esiin nousee lakritsia ja sherryisyyttä. Savua on mukana vain kevyesti.

Jälkimaku kuivuu ja jälleen herukkaisuus nousee päällimmäisenä esiin. Omenaa ja sitrusta. Maku jatkuu suhteellisen mietona, mutta pitkään.

Kokonaisuus tarjoaa vahvoja makuja, mutta tämä versio ei ole niin monivivahteinen kuin 43% "veljensä". Suoraviivainen ja voimakas 1960-luvun klassinen Bowmore.



Olipa taas kerran maukkaat Bowmoret ja varsinkin tuo 43% versio teki mahtavan vaikutuksen. Ehkä odotukset tuohon Full Strenght-versioon olivat liian kovat ja näin miedompi versio vetikin pinnat tällä kerralla kotiin.
Tämäkin kaksikko oli jälleen hyvä osoitus 1960-luvun Bowmoren todella korkeasta laadusta kautta linjan.

2 x Brora 30 yo

Rinnakkainmaistelussa pari iäkästä vuonna 1983 lakkautetun Brora-tislaamon viskiä:

Brora 30 yo, 55,7%, Bottled 2003. 3000 bottles.

Tuoksu on täyteläinen, tervaisen pehmeä ja voimakkaasti kuivan savuinen.

Maku on vahva. Tavalllisesti vain Islay-viskeille tyypillinen vahva savuisuus valtaa tilan ja toimii tukevana runkona. Tervainen makeus toimii tasapainoittavana elementtinä ja kokonaisuus on jykevä ja mahtipontinen.

Jälkimaku jatkuu pitkään ja sopivasti kuivuva savuisuus saa seurakseen suolaista puuta, mikä onkin varsin toimiva yhdistelmä. Maku jatkuu ja jatkuu...

Huh, vahvaa tavaraa ja tämä viski onkin mainio todella raskaan sarjan Brora.



Sitten vuorossa toinen versio:

Brora 30 yo, 55,7%, Bottled 2006. 2130 bottles.

Tuoksu on kevyt, hedelmäinen, merellinen (suolaa) ja turpeinen. Savua löytyi vain aavistus.

Maku on pehmeä ja todella maukas. Runsas hedelmäisyys ja maltaisuus toimii pohjana, minkä päällä pyörii hento turvesavuhuntu ja merellistä raikkautta.

Jälkimaku on pitkähkö, tarjoten tyylikkään lopetuksen tälle hyvälle viskille. Turvetta, suolaa, "hyvin säilynyttä" puuta ja pientä makeutta.

Tyylikäs ja tasapainoisen herkullinen viski.



Tämä kaksikko oli selkeä osoitus siitä, kuinka saman tislaamon kaksi viskiä tarjoavat keskenään hyvin erilaisen makuprofiilin. 1970-luvun alussa Broralla tislattiin vahvaa Islay-tyylistä viskiä, (esimerkkinä 2003-pullotettu), kun taas myöhemmin tislaamolla siirryttiin "perinteisempään" ja kevyempään "Highland-tyyliin", (esim. 2006 pullotettu).

Erikoista: Molemmissa versioissa on täsmälleen sama alkoholiprosentti.