2 x Longmorn

Maistelussa kaksi mielenkiintoista Longmornia. 

Longmorn 1988 / 2006, 46%. Berry Bros & Rudd, cask BBR010

Tuoksu on pehmeä, kevyen minttuinen ja raikas. Hento toffeisuus tuo makeutta. Kevyt maltaisuus. Puhdas. 

Maku on pehmeä ja raikas. Hunajaa, kuivahkoa maltaisuutta, sekä hieman sitruksista kirpeyttä. Maku muuttuu aavistuksen pistäväksi. 

Jälkimaku jää hieman mitättömäksi ollen raikas, päärynäinen ja kevyesti tamminen. 

Kehuttu pullote, mutta eipä tämä oikein säväyttänyt. "Peruskamaa". (kuva: whiskysamples.eu) 

  Toisena lasissa hieman vanhempaa tuotantoa: 

  Longmorn-Glenlivet 12 yo Pure Malt, 70°proof. Gordon & MacPhail. (1970's - miniatyyri).

Tuoksu on täyteläinen, raikaan marjainen, pehmeän hedelmäinen ja syvä. Kevyt turpeisuus, hunajainen makeus. Tuoreita yrttejä. "Vanhan viskin tuoksu". 

Maku on pehmeä ja täyteläinen. Viski on maukkaan hunajainen ja raikkaan yrttinen. Kevyt maltaisuus sekä hyvin hento turpeisuus. Punaisia marjoja, hedelmää. Taustalla sopivasti tammisuutta. Täyteläisyys säilyy upeasti.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja puhdaspiirteisenä. Hedelmäisyys kuivahtaa ja taustalta nouseva yrttisyys sekä kukkaisuus tuovat mukavaa vivahdetta. Tammi tuntuu tasapainoisena taustalla. 

Iäkkään oloinen, hyvä ja puhdaspiirteinen vanhan liiton mallasviski. Kyllä näissä perustuotteissa on aikanaan ollut taso todella korkea. Voi kun vastaavia elämyksiä löytyisi enemmän uusistakin pullotteista..