Islayviskejä Hämeenlinnassa 28.1.2010.

Hämeen tammikuu jatkuu kylmissä merkeissä. Torstaina 28.1.2010 elohopea pysytteli tiukasti -20 asteen kylmemmällä puolella ja oman ikävän säväyksensä säähän toi vielä voimakas ja varsin jäätävä tuuli. Lämmikettä oli siis saatava ja suunnaksi Islayviskitasting. Paikkana ravintola Birger Hämeenlinnassa, jonne hyytävää viimaa uhmaten oli uskaltautunut paikalle parikymmentä aiheesta kiinnostunutta maistelijaa, sekä viskikouluttaja Timo McAaltonen.


Muunmuassa Islayn saarella oppinsa saaneen Timon johdolla tilaisuus alkoi mainiolla "luennolla" viskin valmistuksesta sekä myöskin illan teemana olleesta saaresta yleensä.

Viskin valmistusprosessi käytiin sanoin ja kuvin kattavasti läpi aina viljapellolta pullotukseen saakka. "McA:n" omat valokuvat tislaamoilta olivat mukavaa nähtävää ja selostus riittävän yksityiskohtaista ja erittäin selkeää. Timon mukanaan tuomat ohra-, turve-, tynnyritammi- ja viski- (värierot) näytteet elävöittivät ja tukivat tarinaa. Oli jälleen hienoa huomata että suomenkielelläkin on varsin kattavaa tietoa tarjolla. Tilaisuuden tämä osio olikin yksi parhaita kuulemiani.

Tämän jutun Islaykuvat: "Wänkä" 2006.




























Mutta viskiäkin oli siis tarjolla:

Maistelusession aloitti varsin kevyt Bruichladdich XVII, jota oli vielä jostain pullollinen maisteluun löytynyt. Kyseinen tuote on jo lähes täysin kadonnut markkinoilta, mutta ainakaan tämän maistamisen perusteella ikävä ei tule.
Bunnahabhain 12 yo tarjosi aiempiin muistikuviin verrattuna yllättävänkin runsasta sherryisyyttä, olisikohan Sherrytynnyreiden osuutta viskissä lisätty?
Bowmore 15 yo Darkest oli jälleen maukasta, kuten aina ennenkin.
Ardbeg Airigh Nam Beist otti edellisten jälkeen tilan haltuun jykevällä savulla, mutta ei tämä edelleenkään parasta A(rdbeg)-ryhmää mielestäni ole.
Viimeisenä yskänlääkemäisiä piirteitä tarjonnut Laphroaig Quarter Cask, jossa jälleen vaivasi makuprofiilin "tympeys".

Tässä vielä illan kattaus viski viskiltä:



Bruichladdich XVII, 46%.

Tuoksu on kevyt, vaniljainen ja hyvin hento. Maltillista hunajaan vivahtavaa makeutta, savua ei juuri lainkaan.

Maku on tuoksun tavoin kevyt. Hedelmäinen kirpeys (raaka omena), merellinen raikkaus sekä vastaleikattu ruoho hallitsevat. Keveydestä huolimatta viskistä löytyy melko terävää särmikkyyttä.

Jälkimaku on raikas ja "puhdas", jossa raakaa hedelmää ja hieman puuta. Lyhyehkö.

"Liian" kevyt Islayviski, jonka vuosien takaa muistelin kyllä huomattavasti paremmaksi. Suuri pettymys.


Bunnahabhain 12 yo, 40%.

Tuoksu on pehmeä ja hedelmäisen makea. Aavistus suklaata taustalla. "Helppo".

Maku on erittäin pehmeä ja makeahko, yllättävänkin täyteläinen ja sherryinen. Ripaus suolaisuutta. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus.

Jälkimaku on hennon savuinen, pehmeä mutta lyhyehkö. Suolaisuus nousee vahvana esiin.

Kokonaisuutena tasapainoinen ja pehmeä perusviski.


Bowmore 15 yo Darkest, 43%.

Tästä onkin jo oma juttunsa täällä, mihin ei lisättävää nyt ilmennyt.


Ardbeg 1990 Airigh Nam Beist, 46%.

Tuoksu: Vahvan vaniljainen ja voimakas savuisuus. Terävää merellisyyttä, raakaa hedelmää.

Maku: Vahva hiilisavu ja kuivaa vaniljaisuutta, kevyt puun vivahde. Jälleen terävä piikki raikkaan suolaista merellisyyttä. Runko on vahvasta mausta huolimatta jotenkin hieman ohuehko ja tasapainoa kaipaisi makuihin lisää.

Jälkimaku on lämmittävä, tervasavuinen ja jatkuu mukavan pitkään...

Vahva ja teräväpiirteinen, särmikäs Islaymonsteri. Ihan ok, mutta ei omassa suussani edelleenkään herätä kovin suuria tunteita.


Laphroaig Quarter Cask, 48%.
Tuoksu on "tympeä", makean savuinen ja hieman lääkemäinen. Outo.

Maku on myös omituinen mausteisen savuinen, tasapainoton makujen sekamelska. Runsaasti tervaista makeutta.

Jälkimaku kuivuu ja savuisuus korostuu. Lopussa esiin nousee merellinen suolaisuus.

Laphroaigiksi ihan ok, mutta ei oikein minun juttu.
Kypsytetty normaalia pienemmissä tynnyreissä, jolloin tynnyrin vaikutus lopputulokseen voimistuu ja kypsyminen nopeutuu. Iältään tämä viski on erään lähteen mukaan 8-11 vuoden välillä.