Sherrykypsytetyistä viskeistä puhuttaessa Macallan 18yo on ollut aina omalla suosikkilistallani hyvin korkealla. Mutta onko tämä viski säilynyt muuttumattomana vuosien saatossa? Asia piti selvittää testaamalla rinnakkain kolmen eri vuosikerran 18-vuotiaat reilun kymmenen vuoden aikahaarukassa. (kaikki nyt maistetut 100% Sherrytynnyreissä kypsyneitä).
Tällä hetkellä uusin markkinoilla oleva versio sai aloitusvuoron:
The Macallan 18
yo, distilled 1991, 43%.Tuoksu on kevyt, sherryinen, toffeinen, pehmeä ja raikas.
Maku on pehmeän sherryinen, suutuntuman jäädessä kuitenkin yllättävän ohueksi. Puun tanniinit luovat kontrastia sherryn makeudelle.
Jälkimaku kuivuu huomattavasti ja jää odotuksiin nähden vaisuksi...
Hmm.. Ihan hyvä viski, mutta hieman tasapaksu odotuksiin nähden. Samoin viski tuntui aiempiin muistikuviin verrattuna "laimennetulle".
Sitten hyppäys 1980-luvun puolivälin tislaukseen:
The Macallan 18 yo, distilled 1985, 43%
.Tuoksu on täyteläisen makea. Runsasta sherryisyyttä sekä hento tammen vivahde. Hyvä.
Viski on suutuntumaltaan todella täyteläinen ja pehmeä. Vahva (paksu) ja makea sherry hallitsee, mutta myös puu tuo sopivasti vivahdetta. Runsaasti hedelmää, (rusina, luumu, appelsiini...).
Mukavan pitkään jatkuvasta jälkimausta löytyy kuivahkoa sherryä ja raikasta hapokkuutta.
Kokonaisuus on samettisen pehmeä ja makea, sekä 1991:een verrattuna huomattavasti täyteläisempi. Todella hyvä.
Ja kolmantena...
The Macallan 18 yo, distilled 1980, bottled 1999, 43%.
Tuoksu on kuivan sherryinen, (dry Oloroso?) ja sopivasti maltainen. Sokeroitu appelsiini tuo vivahdetta. Tyylikäs ja tasapainoinen.
Maku on huikean pehmeä ja todella tasapainoinen. Sherry on luonnollisesti tuhtia, mutta ei hallitse niin vahvasti kuin edellisissä ja kokonaisuus on vivahteikas: Pehmeää kypsää hedelmää, tammea, suklaata, sopivasti hapokkuutta, sitrusta... Miellyttävä.
Pitkä jälkimaku kuivuu reippaasti ja marjaisuus yhdessä tammen kanssa pyrkivät nyt viimeistään syrjäyttämään sherryä.
Tyylikäs ja vivahteikas viski, joka osoittaa, että Macallan 18 yo voi tarjota parhaimmillaan vahvan sherryisyyden ohella paljon muitakin vivahteita.
"Lopputuomio": Valittaen on jälleen todettava, että uusin versio oli (jälleen) se heikoin ja "laimein"lenkki. 1985 oli loistavan makea ja täyteläinen sherrymonsteri, 1980:n tarjotessa miellyttävää vivahteikkuutta ja eniten "haastetta". Hienoja viskejä kuitenkin koko kolmikko, joiden keskinäiset erot olivat taas yllättävänkin suuria. Huomioitavaa on myös pullon ja pakkauksen ulkoasun raju muuttuminen vuosien varrella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti