Deep Purple, History, Hits & Highlights '68-'76.

Kesäkuussa julkaistiin ainakin itselleni yksi vuoden mielenkiintoisimmista musiikki DVD:istä, eli Deep Purple, History, Hits & Highlights '68-'76. Kyseessä on massiivinen tupla dvd, jonka kokonaispituus lähentelee viittä tuntia. Katsottavaa siis riittää illlaksi jos toiseksikin.

Paketti käsittää materiaalia yhtyeeen alkupaipaleelta alkaen vuodesta 1968 ja päättyen yhtyeen silloiseen hajoamiseen vuonna 1976.
Nimensä mukaisesti julkaisu on jaettu kolmeen osaan ja ykköslevyn alloittaa "History":

Kyseessä on lyhyt ja varsin helppo oppimäärä Deep Purplen taipaleelta, sillä muutamien haastattelujen ja lyhyiden musiikkiclippien täyttämä historia on puristettu pariinkymmeneen minuuttiin. Ihan hyvä ratkaisu, näin päästään nopeammin itse asiaan eli musiikin pariin.

"Hits" käynnistyy tyylikkästi Beatles-lainalla Help, joka esittelee bändin varhaiskokoonpanossaan (MK I). Hyvä löytö. Osio jatkuu pääasiassa livetaltiointien parissa ja helmiksi voisi tässä nostaa vaikkapa MK II kokoonpanolta pitkän ja soolojentäyteisen Mandrake Rootin, upean Child In Timen, sekä mukavasti kulkevan Demon's Eyen. MK III ja IV:n Burn ja Love Child jyräävät vastustamattomasti.

1970-luvun alun "musiikkivideotuotanto" on huvittavan kömpelöä, tästä nähdään hauskana esimerkkinä kamalan videokuvituksen saanut Speed King.

Liveveto Into The Fire huvittaa myös. Katsomossa bändin tahtiin (tai ihan oman tahtiin:) svengaava yleisö on koominen näky. Tyypit ovat kuin repäisty suoraan George A Romeron Zombitrilogiasta.




















Paketin toinen levy sisältää viimeisen osion, eli "Highlights".
Pääosin liveä ja tv-pätkiä sisältävä osuus onkin hyvä. And The Address Playboy tv-showsta napattuna esittelee miehet "sukkahousuissa", sillä esiintymisasut ovat kuin sirkuksesta napatut. Hauska instrumentaali, missä laulajakin onnistuu olemaan täysillä hommassa mukana.
Wring That Neck osoittaa, kuinka Purplen konserteissa kappaleet venyivät ja venyivät pitkien soolo-osuuksien myötä. Tällä kertaa biisille saadaan kestoa 25 min.
Jälleen kuullaan upea Mandrake Root ja No No No:n studiokuvaukset tarjoavat kappaleesta pari "ottoa".
Levyn lopuksi nähdään parinkymmenen minuutin tv-dokkari Uudesta-Seelannista joulukuulta 1975 ja tämä onkin hyvä päätös paketille. Vielä kun olisi livemateriaalia jostain löytynyt tuolta keikalta...

Mielenkiintoinen kokonaisuus ja ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ainakin Deep Purple-faneille, mutta bändin musiikkia entuudestaan tuntemattomille pitkät livevedot saattavat olla hieman vaikeasti avautuvia.