Viskipiireissä on viime päivinä herättänyt vilkasta keskustelua erään viskiuutuuden loppuun myyminen hetkessä. Kyseessä oli Ardbegin uutuus "Supernova", josta harrastajat nyt siis "kilpailivat". 3000 pullon erästä 2400 myytiin tislaamon omien nettisivujen kautta, (loput 600 menivät Jenkkimarkkinoille), ostorajoitus kaksi pulloa/hlö ja jo parissa tunnissa pullot olivat "sold out". Tuotetta oli ennakkoon mainostettu maailmalla näyttävästi, enkä pitänyt suurena ihmeenä pullojen pikaista loppumista. Nopeat syövät hitaat nyt siis jo viskikaupassakin.
Viskiharrastus maailmalla kasvaa kaiken aikaa ja luulen, että hetken päästä ollaan tilanteessa, jossa yhä useimmista mielenkiintoisista pullotteista käydään vastaavaa "kilpajuoksua" harrastajien keskuudessa ja vain nopeat pärjäävät.
Viime kevään Islayn Feis Ile-tapahtumassa saatiin myös esimerkkiä tästä, kun myyntiin tuli pieni erä Port Ellen-viskiä. Jono myyntipaikalla oli ollut valtava jo paljon ennen myynnin aloittamista ja "show" oli ohi hetkessä. No, nuo £100 punnan hintaiset pullot kymmenkertaistivat hintansa huutokauppamarkkinoilla välittömästi, joten onnekkaita olivat ne, jotka tuon omakseen tuolta saivat.
Lipunmyynnissä tämä "nopeus on valttia" on ollut arkipäivää jo vuosia. Suosituimpien konserttien ja urheilu- tapahtumien lippujen loppuun myynnissä puhutaankin nykyään jo minuuteista. Suomessa ennätyksen taisi viime kevään konserteillaan tehdä Kiss, kun Helsingin Areenan liput myytiin noin viidessä minuutissa.
Eli vielä viskikauppa laahaa kuitenkin (onneksi) lippukauppaa hieman perässä. Mutta kuinka kauan?
Konserttilipuissa puhutaan kappalemääräisesti yleensä useista tuhansista lipuista kun taas viskeissa joku julkaisu saattaa olla vain joitakin satoja pulloja. Niinpä pelkäänkin, että tulevaisuudessa yhä useammin myös tiettyjen viskipullotteiden ostossa tarvitaan samanlaista nopeutta ja jopa onnea, kuin mitä nyt lippupuolella jo koetaan. On vain opittava olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jonotettava kärsivällisesti, joko myyntipisteessä, netin ääressä tai puhelinluuri korvassa, eikä pieni onnikaan pahitteeksi ole.
Ardbeg on jo kirinyt Metallican, Kissin, AC/DC:n ja Iron Maidenin rinnalle. "Vain nopeat elävät".
tuoksu, joka on täyteläisen hedelmäinen ja runsas. Maku täyteläinen ja makean hedelmäinen, johon mukava savuisuus tuo herkullisen lisänsä. Maukas viski!
lisää täällä.
Eilisten loistavien Bowmore-viskien jälkeen jotain hyvin erilaista. Kokeilumielellä testissä Bowmore 1995 11yo 46%, Bourbon/Viognier (Viognier Condrieu Guigal casks), Murray McDavid. MMD on erikoistunut erilaisten (viini) tynnyreiden kokeiluihin viskin kypsytyksessä ja välillä metsään mennään niin että puut humisevat. Niin tälläkin kertaa.
Alkuvuoden hiljaiselo levymarkkinoilla alkaa pikkuhiljaa osoittaa taas elpymisen merkkejä ja bloggari onkin jo bongannut pari ainakin itselle merkittävää tulevaa julkaisua:
Viimeaikoina on cd- soittimessa pyörinyt usein viime vuonna julkaistu Alice Cooperin "Along Came A Spider" ja levy onkin niin toimivaa rockia että ansaitsee pienen juttunsa myös täällä.
ana on kuitenkin riittävästi "uudempaa särmää" tuomassa tuoreutta. Hieno sekoitus pilke silmäkulmassa tehtyä synkistelyä ja tarttuvia hard rock raitoja. Levy onkin hyvä kiteyttää Cooperin 1980-luvun biisiin, "He's Back, The Man Behind The Mask".
n varaan rakennettu setti kun ei yllätyksiä juurikaan tarjoillut, (muutama ennen kuulematon kappale kuitenkin onneksi saatiin) ja aineksia ei tuntia pidempään settiin millään vielä riitä, joten tänä vuonna ilmestyvä kakkosalbumi onkin jatkon kannalta varmasti välttämätön. Tuleva levy onkin neidon tulevaisuuden kannalta varmasti hyvin tärkeä ja se näyttäneekin suunnan jatkossa, lähteekö ura nousukiitoon vai onko kohtalona "hukkua massaan". Vastaavanlaista musiikkia kun maailmalla on tarjolla vaikka ja kuinka. Keikkoja ja yleisöä bändillä on ainakin riittänyt, sillä he ovat kiertäneet lämmittelemässä meneillään olevalla Iron Maidenin maailmankiertueella. Nyt nähty Tavastian sooloveto luo kyllä uskoa, että kakkoslevyn onnistuessa kuulemme Lauren Harrisista vielä tulevaisuudessakin. Aineksia suurempaankin "tähteyteen" varmasti on. 
Keikkana "ihan kiva".
Purple Night - 10 Perfect Women, Tavastia 17.1.2009. PSOF:n järjestämän "Purple Nightin" pääosassa olivat tällä kertaa naislaulajat. Luvassa oli siis varsin mielenkiintoisia versioita Deep Purplen, Whitesnaken ja Rainbown tuotannosta. Konsertin idea oli hieno, sillä harvoin pääsee kokemaan näin loistavia biisejä hieman totutusta poikkevina tulkintoina. Aloitusbiisi "Strange Kind Of Woman" oli oivasti valittu ja pitkä setti käynnistyi teemaan sopivalla tavalla. Illan aikana laulajat vaihtuivat biisin parin välein ja yleisön mielenkiinto pysyi hienosti yllä koko ajan. Kappalevalinnoissa oli mukavia yllätyksiä ja illan aikana kuultiinkin monia upeita ehkä osalle yleisöstä hieman tuntemattomiakin kappaleita. Alkuperäisesittäjistä David Coverdale taitaa olla naisten keskuudessa se suosituin, sillä DC:n alunperin laulamia biisejä kuultiin 2/3 illan annista. Omalla kohdallakin Whitesnaken tuotanto tuntui toimivan loistavasti, illan helmiksi nousivatkin hienot "Love Ain't No 
Stranger" ja "Here I Go Again". Toisaalta on hieman epäreilua nostaa mitään biisiä muiden yläpuolelle, sillä kyllä illan kaikki kappaleet olivat hyviä. Laulajat sekä taustabändi onnistuivat urakassaan kiitettävästi. Lavalla nähtiin mm. Erja Lyytinen, Maya Paakkari, Maria Hänninen ja monta monta muuta loistavaa hienon musiikin tulkitsijaa. Hyvillä mielin onnistuneen illan jälkeen olikin mukava ajella kotia kohti. Kiitos PSOF!
ämä aivan "suurten viskielämysten" joukkoonkaan nouse.
