Wacken Open Air 2013, osa 1

Saksassa järjestettävä Wacken Open Air on vuosien varrella vakiinnuttanut paikkansa metallimusiikkiin keskittyneiden tapahtumien ykköspaikkana. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin jo 24 kerran ja kahdeksannen kerran peräkkäin festivaali oli loppuunmyyty, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisena festivaalipäivänä alueelle vaeltaa 75 000 metallimusiikin ystävää.

Wackenin suosio on mietityttänyt ja kiinnostanut itseäni jo pidemmän aikaa, joten nyt oli aika lähteä paikanpäälle katsomaan, saako hyville kävijäraporteille oikeasti katetta ja mikä on Wackenin hurmoksen salaisuus. Ainakin varsin huikea bändikattaus oli tiedossa.

Tämän vuoden festivaali pidettiin 1.-3.8.2013, mutta jo heinäkuun viimeisenä päivänä tapahtuma-alue oli avoinna. 

Saavuimme Wackeniin edellisenä yönä, pilkkopimeässä ja kaatosateessa. Voiko parempaa alkua toivoa ;) Onneksi olimme valinneet festivaalileirinnän sijaan hotellimajoituksen läheisestä Brunsbüttelin pikkukaupungista. Tämä olikin loistava valinta, sillä kaupunki osoittautui varsin viehättäväksi ja rauhalliseksi paikaksi, tarjoten vastapainoa festivaalin hulinalle. Matkanjärjestäjän bussiyhteys Wackeniin toimi täältä myös moitteettomasti, joten kulkeminen oli helppoa.

Brunsbüttel

Mukava yösija

Keskiviikko 31.7.

Aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, eikä edellisen yön sateesta ollut enää tietoakaan.  Otimme suunnaksi siis Wackenin kylän pelloille rakentuneen mielettömän kokoisen festivaalialueen. Festarirannekkeen vaihtopistettä etsiessä alueen laajuus alkoi käydä selville. Kokonaisuutena tapahtuma-alue on valtava ja alkuun kartta oli paikallaan suunnistettaessa paikasta toiseen. Esiintymislavojen ympärille on rakentunut kaikkea oheistapahtumaa. Erilaisia myyntikojuja on valtavasti, on elokuvanäytöksiä , showesityksiä ja livemusiikki soi melkein joka nurkalla. Keskiaikahenkinen ja idyllinen Wackinger Village oli valloittava monipuolisine ruoka- ja juomakojuineen, käsityöläispajoineen ja moninaisine esityksineen. 

Matkaväsymys alkoi kuitenkin painamaan aikaisessa vaiheessa, joten oli viisasta siirtyä hotellille lataamaan akut seuraavia kolmea varsinaista festivaalipäivää varten. Bussikuljetus olisi mennyt vasta yöllä, joten tässä vaiheessa oli helpoin napata taksi, joka olikin ihan kohtuuhintainen ja ajeli vieläpä kaunista maisemareittiä pitkin joenvartta (ja pariin kertaan lossilla joen ylikin). 

Nyt kun alue oli suurin piirtein hanskassa, oli tästä hyvin nukutun yön jälkeen helppo lähteä seuraavan päivän bändikattauksen pariin…

Keskiviikkona festivaalin suuret päälavat odottivat vielä aitojen takana

Maamerkki

Osa 2, Osa 3, Osa 4, Osa 5.

Caol Ila 21 yo, Cadenhead's

Napataan käsittelyyn vielä yksi Caol Ila. Tämän arvion myötä blogi jää pienelle lomalle, mutta palaan asiaan jossain vaiheessa elokuun puolella. Ainakin rockpuolelta pitäisi tuoretta kerrottavaa silloin olla.

Caol Ila 21 yo, 51,9%. Cadenhead’s (5cl mini)

Tuoksu on täyteläinen ja kypsän hedelmäinen. Runsas turvesavuisuus. Havua, maitosuklaata, greippiä, meri-ilmaa. Pehmeä maltaisuus ja tammi. Hyvä tasapaino.

Maku on pehmeä, melko täyteläinen ja makeahko. Runsas kypsä hedelmäisyys (aprikoosi, omena, persikka). Vaniljaa, sekä runsaasti turvesavua. Palanutta puuta, sitrusta.

Jälkimaku on makean kukkainen ja reilusti (jopa liikaa?) turvesavua sisältävä.  Hedelmäpurkkaa, tammea, hiiltä. Tanniinisuutta, hapahkoa sitrusta.

Mukavan täyteläinen ja maukas viski, joskin vahva turvesavu rikkoo hedelmäisten makujen tasapainoa. Silti oikein hyvä Caol Ila.

Caol Ila 1980/1994, Gordon MacPhail cask #10540-43

Caol Ila 1980, 62,6%. Distilled 9.12.1980, bottled May 1994. Cask No 10540-10543. Gordon & MacPhail Cask Strength Collection.

Tuoksu on todella voimakas. Tuhti turvesavuisuus, sekä jotain lääkemäistä. Runsas suolaisuus. Toffeeta, sitruunan kuorta, mentholista raikkautta (kurkkupastillia).

Maku on räjähtävän voimakas. lakritsi, kuiva turvesavu, hapokas sitrus. Puuta, sekä aavistus kumia. Laimennettuna hedelmäinen makeus nousee kivasti esiin.

Jälkimaku kuivuu reippaasti. Hapan hedelmäisyys, tuhti turvesavu. Tammi tuntuu taustalla melko voimakkaana. Runsas suolaisuus nousee lopussa pintaan.

Pieni laimennus on tälle Caol Ilalle paikallaan, sillä vesilisä tuo viskiin makeutta ja lisää maun täyteläisyyttä.  Hyvä ja vahva Ila, mutta taas kerran osoitus siitä, kuinka nämä tämän tislaamon pullotukset ovat keskenään lähes järjestäen varsin samankaltaisia.

Caol Ila 1977 19 yo, Blackadder

Jatketaan muutama arvio Caol Ilan parissa.

Caol Ila 1977 19 yo, 43%. Distilled 18th November 1977, bottled December 1996. 
Cask number 3. Blackadder.

Tuoksu on pehmeän hedelmäinen ja lakritsinen. Tammea, kevyehkö turvesavuisuus, kevyt maltaisuus. Miellyttävä.

Maku on pehmeä, mutta hieman vetinen. Raikasta hedelmäisyyttä, kuivaa turvesavua. Vaniljaa, tammea. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku tarjoaa palanutta puuta, hedelmäkarkkia, kuivaa turvesavua ja tuhkaa. Makua ei riitä kovin pitkään ja se jää melko ponnettomaksi.

Helposti juotava ja ihan kiva Caol Ila, mutta vastaavia  (ja parempia) on markkinoilla 13 tusinassa. Täyteläisyyttä olisi kaivannut reilusti enemmän.

Caol Ila 1975 26 yo, Signatory Vintage cask #459

Caol Ila 1975 26 yo, 56,1%. Distilled 20.1.1975, bottled 14.5.2001. Cask #459. Signatory Vintage, 242 bottles.

Tuoksu on melko täyteläinen, sekä pehmeän & makean turvesavun hallitsema. Paahtunutta puuta, hieman tervaa, salmiakkia. Ihan mukava ja hyvin tasapainoinen.

Maku on todella pehmeä, vaikka prosentteja on reilusti. Täyteläinen suutuntuma. Makea turvesavuisuus on pehmeää ja sulautuu kauniisti kokonaisuuteen. Tervaa, lakritsia, kevyesti tammea. Maukas hedelmäisyys.

Jälkimaku jatkuu vahvan turvesavun hallitessa. Viski kuivuu hieman, kuitenkin säilyttäen pehmeän hedelmäisyytensä ja hennon tervaisuuden. Lopussa suolaisuus nousee esiin. Pituutta riittää mukavasti.

Hyvä ja maukas Caol Ila, joskin tislaamon tyylille ominaisesti lopulta melko yllätyksetön. Vertailussa muutamaan muuhun tämän tislaamon tuotteeseen tämä yksilö erottui kuitenkin varsin hyvin edukseen

Glen Grant 1967 30 yo, Signatory Vintage cask #2390

Glen Grant 1967 30 yo, 51,8%. Distilled 10.4.1967, bottled 8.5.1997. Sherry Cask #2390. Signatory Vintage, 248 bottles.

Tuoksu on erittäin pehmeä ja tyylikäs. Viskin korkea ikä on heti aistittavissa. Kypsä kuivahko hedelmäisyys (rusina, viikuna). Nahkaa ja tammea. Tuoreiden hedelmien aromaattisuutta ja makeutta. Tasapainoinen ja upea.

Maku on huikean pehmeä ja herkullisen sherryinen. Raikkaita kypsiä luumuja, kukkaisuutta. Sopivasti tammea. Hento suolaisuus ja samettisen pehmeä maltaisuus. Karamellisoitua appelsiinia, suklaatoffeeta.

Jälkimaku on yrttisen raikas ja pitkä. Sherry kuivuu sopivasti ja antaa tilaa tammelle, joka nousee puhtaana ja vahvana esiin. Nahkaa, vahvaa kahvia. Hieno.

Erittäin hyvä Glen Grant! Upea tuoksu, eikä makukaan juuri jälkeen jää. Todella herkullinen viski! Maussa on paljon samaa kuin tässä G&M:n pullotteessa, mutta  Signatory kiilaa edelle vahvemman profiilinsa ansiosta.

Longmorn 1973 21 yo, Signatory Vintage cask #9279

Longmorn 1973 21 yo, 54,9%. Distilled 9.11.1973, bottled 12.1994. Butt #9279. Signatory Vintage, 442 bottles.

Tuoksu tarjoaa jännän yhdistelmän makeutta ja suolaisuutta. Kypsiä luumuja, maitosuklaata, pehmeä maltaisuus. Turpeisuutta on vain hyvin hento aavistus. Suolainen vivahde taittaa makeutta. Nahkaa.

Maku on makea ja raikkaan hedelmäinen. Sherryisyys on hyvin tasapainossa kuivan maltaisuuden kanssa. Raikkaan sitruksinen vivahde nousee esiin. Suolaisuutta, maitosuklaata.

Jälkimaku on makean sitruksinen ja vahvapiirteinen. Tammea ja makeaa sherryä. Taustalla Japsiviskeille ominaista ”liimaa”. Loppu kuivuu happamaan suuntaan. makujen tasapaino säilyy hyvin.

Vesilisä avaa viskin makua kauniisti ja hyväähän tämä on. Kevyt sherryisyys jättää tilaa muillekin vivahteilla ja makujen tasapaino säilyy varsin hyvänä koko ajan. Longmorn ei tislaamona kuulu omiin suosikkeihini, joten siinä valossa tämä on kyllä oikein onnistunut pullotus. Maukas viski.