Caol Ila 15 yo 1969 G&M.

Pienen tauon jälkeen jälleen viskien pariin ja tarkastelussa ehkäpä täydellinen Caol Ila:

Caol Ila 15 yo, distilled April 1969, bottled November 1984, 60,4%, Gordon & MacPhail for Intertrade, celtic label.


Tuoksu on vahva. Voimakas turvesavu yhdistyy kypsään hedelmäisyyteen (banaani, aprikoosi), taustalla paahdettua kookosta. Täyteläinen ja tasapainoinen. Wow!

Suutuntuma on erittäin öljyinen ja viski "täyttää suun" upean intensiivisesti. maku on vahvan savuinen ja samalla pehmeän hedelmäinen. Raikasta merellisyyttä, merisuolaa sekä vaniljaa.

Jälkimaku on savuinen, täyteläinen ja pehmeän hunajainen. Maku jatkuu, jatkuu ja jatkuu todella pitkään...

Caol Ila ei ole koskaan ollut millään muotoa monipuolisin Islayviski, mutta tässä versiossa tuo tietty "yksinkertaisuus" on hiottu niin huippuunsa, ettei paremmasta väliä. Kokonaisuus on juuri niin tyypillinen Caol Ila kuin olla voi. Nyt vain makujen selkeys ja vahvuus on aivan eri tasolla kuin missään muissa aiemmin maistamissani pullotteissa ja tuskin missään muussa viskissä yli 60% vahvuus on tuntunut näin pehmeältä.

Hiton hyvä viski ja ehkäpä siis täydellinen Caol Ila, mutta laajemmin ajateltuna monien muiden Islayviskien monivivahteisuus tuntuu olevan tällä tislaamolla valitettavasti saavuttamattomissa.

(Kuva: whiskysamples.eu.)

Kuukauden levyklassikko 14: Nazareth - Razamanaz.

Palataan jälleen aikakoneella 1970-luvun alkupuolelle ja tarkemmin vuoteen 1973, jolloin julkaistiin tämänkertainen klassikkolevy, Nazareth - Razamanaz.

Kyseessä on jo vuonna 1968 perustetun Skotlantilaisen hard rock-bändi Nazarethin kolmas studiolevy, joka muodostuikin yhtyeen läpimurtoteokseksi.
Tälle levylle yhtye sai tuottajaksi parhaiten Deep Purplen basistina tunnetun Roger Gloverin ja jälki on varsin jämäkkää ja toimivaa, perinteistä hard rockia.
Vahvat soundit sekä laulaja Dan McCaffertyn käheä lauluääni muodostivat levylle mukavan omaleimaisen äänimaailman ja vaihtelevan kappalesisällön ansiosta levystä muodostui varsin mukava kokonaisuus. Esimerkiksi räväkkä ja raskas nimibiisi karistaa pölyt välittömästi kaiuttimista, kun taas vaikkapa kaihoisa Vigilante Man soi herkän hauraana hitaana bluesina, raskaasti jyräävän Woke Up This Morningin tarjotessa taas "hevimpää" osastoa.
Listahittejäkin levyltä nousi. Tarttuvan melodian omaavat Broken Down Angel ja Bad Bad Boy nousivat brittilistoille useiksi viikoiksi.
Razamanaz on mukavan monipuolinen, vaihtelevia sävyjä sisältävä perinteinen ja hieno hard rock-levy, josta on julkaistu jo useampikin cd-versio. Viimeisin "remaster cd" on vuodelta 2009, (kuva), johon on bonuksina lisätty pari Bad Bad Boy-sinkun b-puolta sekä muutama varsin hyvä veto BBC-sessioista.

Kappaleet:

1. Razamanaz
2. Alcatraz
3. Vigilante Man
4. Woke Up This Morning
5. Night Woman
6. Bad Bad Boy
7. Sold My Soul
8. Too Bad Too Sad
9. Broken Down Angel

Bonus tracks on 2009 reissue:

10. Hard Living (b-side of Bad Bad Boy)
11. Spinning Top (b-side of Bad Bad Boy)
12. Razamanaz (BBC session)
13. Night Woman (BBC session)
14. Broken Down Angel (BBC session)
15. Vigilante Man (BBC session)

* Dan McCafferty - lead vocals
* Darrell Sweet - drums, percussion, backing vocals, liner notes
* Pete Agnew - bass guitar, backing vocals
* Manny Charlton - electric and acoustic guitars, slide guitar, banjo, backing vocals

Lisäksi:

* Roger Glover - producer, bass guitar, percussion

Dan McCaffety konserttilavalla Helsingissä 2008.

Longrow 10 yo Sherrywood.

Jatketaan Sherrykypsytetyn viskin parissa, mutta hypätään vaihteeksi pois Islaylta ja suunataan tällä kertaa Campbeltowniin ja Springbank-tislaamoon, josta maistelussa käsittääkseni hieman vuosituhannen vaihteen jälkeen pullotettu mielenkiintoinen viski:

Longrow 10 yo Sherrywood, 46%.

Tuoksu on tyylikäs. Tasapainoinen sherryisyys, pähkinäisyys ja kevyt turpeisuus ovat upeasti sopusoinnussa.

Maku on pehmeä ja tämä viski on koostumukseltaan erittäin öljyinen. Kaunis kuivahko Sherry, jostain takaa kumpuaa vivahteikasta makeutta, (vaahtokarkki?), toffeeta & kaakaojauhoa, hennosti turvetta.

Jälkimaku on miellyttävä ja pitkähkö. Sherry kuivuu entisestään ja viski saa merellisiä ja suolaisia piirteitä.

Mainio kymppivuotias, jonka upean tyylikäs rakenne antaisi olettaa viskin huomattavasti iäkkäämmäksi kuin 10 vuotta. Erittäin positiivinen kokemus.

Bowmore 1994 Berry Bros for LMDW

Jatketaan sherryisellä IB-Bowmorella ja nyt löytyykin potkua rutkasti enemmän kuin vaikkapa eilisessä JWWW-versiossa.

Bowmore 1994 / 2008, 54,5%. Berry Bros & Rudd for La Maison du Whisky. Cask no 1685.

Tuoksu on voimakas, makean savuinen ja runsaan sherryinen. Maitosuklaisuus tuo täyteläisyyttä.

Viski on öljyinen ja kermaisen täyteläinen. Makeaa appelsiinia, hentoa nuotiosavua, toffeeta. Sherryisyys tuntuu vahvana, mutta yllättävän kuivana. Loistavat maut, mutta kriittisesti arvioituna tasapaino voisi olla parempi. Nyt kaikki maut eivät ikäänkuin sulaudu yhteen.

Jälkimaku tuntuu suolaiselle, savuiselle ja makean hapokkaan hedelmäiselle. Myös aavistus puuta löytyy seasta.

Mielenkiintoinen ja hyvä Bowmore, vaikka kokonaisuus olikin hieman "hajanainen". Ainekset todella erinomaiseen Bowmoreen tästä kyllä löytyvät. Hieman lisää makujen tasapainoa, niin tässä olisi omassa sarjassaan "täydellinen" Sherrykypsytetty viski.

Ikäluokassaan yksi parhaista maistamistani IB-Bowmoreista.

(kuva: whiskysamples.eu)

Bowmore 1990 16 yo, JWWW Castle Collection.

Eilisen vuoden 1990 16-vuotiaan Bowmoren sherrykypsytetyn tislaamopullotteen vertailukohdaksi heitetään kehiin aika lailla samat speksit omaava IB-pullotus:

Bowmore 1990 16 yo, 58,8%, bottled 2006. Jack Wieber Whisky World, Scottish Castle Collection no 16, cask 966.

Hieman ponnettomassa tuoksussa runsaasti salmiakkia, sekä kypsää hedelmää ja kuivahkoa savua.

Maku on voimakas ja pehmeän savuinen, melko yksiulotteinen ja "yksinkertainen". Täyteläistä hedelmää ja runsaasti makeutta, joka ei oikein istu tasapainoisesti kokonaisuuteen.

Hedelmäinen jälkimaku on keskipitkä ja sinänsä ihan miellyttävä. Savuisuus korostuu hieman sherryn kuivuessa taustalle.

Mitäpä tästä kokonaisuutena sanoisi... Ei lähelläkään huippua, (tai eilistä OB-pullotetta), mutta ei nyt huonokaan. Varsin "helppo" mutta todella persoonaton tuote.

(kuva: whiskysamples.eu.)

Bowmore 1990 16 yo Sherry Matured.

Bowmore 1990 16 yo, 53,8%, Sherry Matured. ( 39 Oloroso Sherry Casks).

Tuoksu on miellyttävä, jossa raskas sherryisyys saa seurakseen sopivan annoksen pehmeää savua.

Tämä Bowmore on erittäin täyteläinen ja makeat Sherryn aromit hallitsevat vahvasti. Viski on maukasta, pehmeän "kermaista" ja suhteellisen korkeasta alkoholiprosentista huolimatta varsin helposti nautittavaa. Sherry ehkä dominoi hiukan liikaa, joten kokonaisuudesta ei pääse syntymään kovinkaan vivahteikasta. Savuisuus tuntuu taustalla sopivan tasapainoisena.

Jälkimaku ei ole pisimmästä päästä, mutta jättää jälkeensä mukavan raikkaan hedelmäisen ja makean tunteen...

Erittäin hyvä, mutta sherryisyyden vahvuudesta johtuen kuitenkin hieman tasapaksu Bowmore.

Royal Lochnagar Selected Reserve

Royal Lochnagar-tislaamon viskejä on maisteluun eksynyt suhteellisen harvakseltaan, mutta tässä yksi varsin maistuvaksi osoittautunut yksilö:

Royal Lochnagar Selected Reserve, 43%, bottled 2007.

Tuoksussa märkää puhdasta mallasohraa, maltillista savua, kevyttä sherryisyyttä sekä aavistus tammea. Hento & kevyt.

Maku on todella silkinpehmeä. Makea sherryisyys, hento savu sekä vivahteikas kuiva mausteyrttisyys (kukkaisuus) luovat tyylikkään kokonaisuuden. Tämä viski suorastaan sulaa suuhun.

Jälkimaussa sherry kuivuu huomattavasti ja tynnyristä irronneet tammen aromit pääsevät nousemaan esiin. Hieman suolaisuutta ja pähkinäisyyttä nousee lopussa esiin. Ei kovin pitkä.

Tyylikäs kokonaisuus, joka leikillisesti on kuin sekoitus tuhtia Orkneyn Highland Parkia ja keveän maukkaita Lowland-viskejä. Melko moniuloitteinen ja mielenkiintoinen, "kaunis" viski.