Tomatin 36 yo (2017)

Tarkastelussa varsin tyylikkääksi osoittautunut iäkäs Tomatin.

Tomatin 36 yo, 46%. Fist fill Spanish Oloroso Sherry Butts & Traditional Oak Casks. (2017)

Tuoksu on seesteisen sherryinen, makean trooppisen hedelmäinen, vaniljainen ja puhtaan tamminen. Maltaisuus sitoo aromit hyvin yhteen. Taustalla pieni lääkemäinen häivähdys, sekä kaakaota, toffeeta ja nahkaa.

Maku on täyteläinen ja tasapainoinen. Herkullinen sherry. Hedelmäisyys on vivahteikasta. Nallekarkkeja, herukkaa ja Mentos-pastilleja. Kiva lakritsisuus tuo suolaista vivahdetta. Tammi on tyylikästä ja puhdaspiirteistä. Maltaisuus tuntuu kevyenä. Hieno ja vivahteikas!

Jälkimaku jatkuu runsaan hedelmäisenä ja kauniin herkkänä. Miellyttävä sherry ja hedelmäkarkkisuus sulautuvat hyvin yhteen. Tammi tuo sopivasti kuivuutta. Aavistus kahvipapua, vahvaa kaakaota ja lakritsia. Lääkemäisyys tuo sopivasti katkeruutta taustalle. 

Tyylikäs, seesteisen pehmeän maukas ja vivahteikas kokonaisuus. On kyllä kauniisti ikääntynyt ja herkullinen viski!

Glenkinchie 17 yo, Cadenhead’s (early 1980’s)

Lasissa Cadenheadsin vanha Glenkinchie-pullotus.

Glenkinchie 17 yo, 46%. Cadenhead’s (5cl, early 1980’s)

Tuoksu on raikkaan sitruksinen, vaniljainen, hunajainen ja kevyen maltainen. Ruusun terälehtiä, toffeeta ja tuoretta tammea. Yleisilme on puhdaspiirteinen ja seesteinen.

Maku on kevyt, raikas ja nätti. Suuntuntuma on öljyinen. Vaniljaa, puhdaspiirteistä tammea, sitrusta, kukkaisuutta ja kevyehkö maltaisuus. Taustalta esiin nousee aavistus pölyisyyttä (obe).

Jälkimaussa raikkaus voimistuu hammastahnamaiseen suuntaan. Tammi ja maltaisuus säilyttävät tasapainonsa hyvin. Vanilja, sitrus, ruusu, hedelmäkarkit ja toffee jatkuvat selkeinä. Makukaari on tasapainoinen ja puhdaspiirteinen kautta linjan.

Kivan raikas Glenkinchie, joka makuprofiililtaan vie ajatukset Rosebankin suuntaan. Ruusuinen kukkaisuus on tässä yksilössä niin selkeästi läsnä.

Speyside Region Selection No.3, 1967/2005. Duncan Taylor & Co

Jälleen lasissa mallasviskiä nimeämättömältä tislaamolta. Nyt liikutaan Speysiden alueella ja viskin pullotusikä lähentelee kunnioitettavasti 40 vuoden rajapyykkiä.

Speyside Region Selection No.3. Distilled 1967, bottled 2005. Cask Strength Single Malt Scotch Whisky, 40,7%. Cask No. 5810. Duncan Taylor & Co. 334 bottles.

Tuoksu Tarjoaa herukkaa, nokkosta, hunajaa, pehmeää maltaisuutta ja tyylikästä tammea. Mangoa, vaniljaa ja kypsää banaania. Taustalla sitrusten hapokkuutta ja kirpeyttä. Nyt ollaan hyvän tuoksutteluviskin äärellä!

Maku on pehmeä ja täyteläinen. Maut ovat tiivistyneet kauniiksi kokonaisuudeksi. Tuoksu tavoin runsas herukkaisuus hallitsee. Puhdaspiirteinen tammi ja maltaisuus. Kivan raikas trooppinen hedelmäisyys tuntuu sopivan hapahkona. Raakaa mangoa, vaniljaa, pippurista mausteisuutta ja tummaa siirappia.

Jälkimaku jatkuu trooppisten hedelmien ja kirpeiden herukanlehtien hallinnassa. Vanilja pysyttelee runsaana ja makeana. Tammi sulautuu kokonaisuuteen nätisti ja kevyt maltaisuus sitoo maut hyvin yhteen. Lopussa raakojen mangojen hedelmäinen happamuus valtaa tilaa.

Maukas kokonaisuus, missä monivivahteiset maut ovat sulautuneet saumattomasti yhteen. Herkkua!

Finlaggan Old Reserve (+-2005)

Lasissa Finlaggan -sarjan vanha Old Reserve -pullote, eli viskiä nimeämättömältä Islay-tislaamolta.

Finlaggan Old Reserve, 40%. Islay Single Malt, The Vintage Malt Whisky Company (+-2005)

Tuoksu on pehmeän turvesavuinen ja hennon tervainen. Kypsä hedelmäisyys, lakritsi ja suolaisuus tuntuvat selkeinä. Poltettua tammea, vaniljaa ja melko täyteläistä maltaisuutta.

Maku on seesteisen pehmeä ja miellyttävä. Tervainen turvesavuisuus, hiiltynyt tammi, runsas maltaisuus ja kypsä hedelmäisyys hallitsevat. Taustalla lääkemäistä katkeruutta.

Jälkimaku jatkuu suussasulavana ja pehmeänä. Turvesavu kuivahtaa tuhkaiseen suuntaan. Vaniljaa, sitrusta, lääkemäisyyttä ja hieman tervaa. Lakritsainen suolaisuus pyörii taustalla.

Tasapainoinen, pehmeä ja ”helppo” Islay-viski. Edullisessa hintaluokassaan kokonaisuus on varsin miellyttävä. Selvästi parempi ja kypsempi kuin saman sarjan Original Peaty.

Glen Grant 27 yo, Douglas Laing Old Malt Cask (+-2000)

Iäkkäät Glen Grantit ovat olleet usein varsin maistuvia. Nyt testissä vanha Douglas Laingin miniatyyri. Tämä viski on todennäköisesti tislattu vuonna 1972 ja pullotettu 2000.

Glen Grant 27 yo, 50%. Douglas Laing Old Malt Cask. (50ml, bottled 2000?)

Tuoksua hallitsee syvä sherryisyys. Antiikkinahkaa, vanhaa tammitynnyriä, tummaa suklaata, makeaa appelsiinia sekä katkeraa appelsiininkuorta. Yleisilme on pehmeä ja tasapainoinen.

Maku on pehmeäpiirteinen, runsaan sherryinen ja tyylikkään tamminen. Rusinaa, kahvia, lakritsia, appelsiinimarmeladia, viikunaa ja aavistus minttua.

Jälkimaku kuivahtaa reippaasti ja yrttimäinen katkeruus nousee sherryn takaa esiin. Kuivatut sekahedelmät ja sherrytynnyrin tammi tuntuvat runsaina. Vahvuutta riittää hyvin ja maku jatkuu miellyttävänä ja tasapainoisena pitkään.

Herkullinen sherrytynnyrissä kypsynyt Glen Grant. Kokonaisuus on tyylikkään tasapainoinen sherryn ja tammen liitto. Nam.

Chivas Regal 18 yo (2020)

Sekoiteviskien klassikkomerkki Chivas Regal tarkastelussa 18 vuotta kypsytettynä versiona.

Chivas Regal 18 yo, 40% (20cl, bottled 26.11.2020)

Tuoksu on makean hedelmäinen. Maltaisuus on pehmeää ja blendiksi runsaana läsnä. Tammi tuntuu kivan paahteisena. Taustalla pyörii jotain viinimäistä vivahdetta. Aprikoosia, vaniljaa, hedelmäkarkkeja ja tumman suklaan sävyjä.

Maku on pehmeä ja tasapainoinen. Runsas hedelmäisyys avautuu makeana. Tyylikäs tammi. Kahvia, appelsiinimarmeladia, tummaa suklaata ja runsaasti vaniljaa. Taustan maltaisuus sitoo maut hyvin yhteen.

Jälkimaku jatkuu vaniljaisena ja edelleen kivan makeana. Hedelmäkarkkeja, tammea, puhdaspiirteistä viljaa, appelsiininkuorta ja tummaa suklaata.

Tyylikäs ja monivivahteinen blendi. Lajissaan erinomainen, eikä Alkossa 20cl pullon 20€ hinta päätä huimaa. Makuero Chivas Regalin 12-vuotiaaseen on todella merkittävä.

Erikoista: Alkossa 20cl pullon litrahinta on pienempi kuin normaalin 70cl pullon. 

Ballechin 2005 15 yo Bordeaux Cask Matured, Cask No. 152

Lasissa Edradourin turpeista tuotantoa viinitynnyrissä kypsytettynä.

Ballechin 2005 15 yo Bordeaux Cask Matured, 53,8%. Cask No. 152. Distilled 10.8.2005, bottled 23.10.2020. Edradour Distillery for Whisky Krüger. 276 bottles. 

Tuoksussa viinimäinen happamuus ja kuivahko turvesavuisuus hallitsevat. Hiiltynyttä tammea ja kuivattuja sekahedelmiä. Maltaisuus on rotevaa. Kokonaisuus on sekava eikä nyt oikein säväytä.

Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Hapahko viini ja tuhti turvesavu taistelevat tilasta. Rikkiä, poltettua puuta, lakritsia ja ylikypsää hedelmäisyyttä. Maut jäävät kovin irrallisiksi, eikä tasapainoa meinaa löytyä.

Jälkimaku kuivuu ja viinimäisyys saa nyt seurakseen sitrusten kirpeyden ja happamuuden. Turvesavu on kuivahkoa ja tuhkaista. Myös tammi nousee vahvasti esiin. Yleisilme on edelleen sekava kautta linjan.

Tämä sekava ja jotenkin tukkoinen kokonaisuus ei nyt oikein avautunut, joten suosikkilistoja ei tällä esityksellä hätyytetä.

Ardbeg Ardcore (2022)

Ardbegin markkinointikoneisto jauhaa vuodesta toiseen mitä erilaisempia teemoja tislaamon ikämerkitsemättömien viskien ympärille. Keväällä julkaistu Ardcore on saanut innoituksensa punkkulttuurista. Katsotaan, mitä pullosta löytyy.

Ardbeg Ardcore, 46%. Created with roasted black malt (2022)

Tuoksu on makeahkon savuinen, lakritsinen ja kevyesti yskänlääkemäinen. Hiiltynyttä tammea, paahtunutta maltaisuutta ja aavistus poltettua kumia.

Maku on mausteinen, vaniljainen, tuhdin turvesavuinen ja hiiltyneen tamminen. Ripaus tervaisuutta tuo makeutta. Hedelmäisyys tuntuu ylikypsänä ja hieman hapahkona. Yskänlääkemäistä yrttimäisyyttä ja tummaa siirappia.

Jälkimaku jatkuu verrattain makeana ja tuhdin turvesavuisena. Esiin nouseva sitruksisuus tuntuu happamana ja kirpeänä. Siirappisuus säilyy taustalla loppuun asti. Palanut tammi ja tuhkaisuus tuovat kuivuutta. Maku loppuun turhan lyhyeen, eikä enää kehity odotetusti.

Tyypillinen nykytyylin nuori Ardbeg. Kiva makeus pelastaa paljon, vaikka kokonaisuus ei aivan kanna loppuun asti. Vesilisä latistaa makua herkästi.

Erja Lyytinen - Olympia-kortteli, Tampere 27.10.2022

Blueskitaristien kuningatar Erja Lyytinen loisti Waiting For The Daylight -levyn kiertueen keikallaan Tavastialla. Muutamaa päivää myöhemmin sama elämys koettiin Tampereella ja tunnelmat täältä löytyvät  nyt Metalliluolan sivuilta. 

https://metalliluola.fi/waiting-for-the-daylight-erja-lyytinen-olympia-kortteli-tampere-27-10-2022/

Samantha Fish - Kulttuuritalo, Helsinki 30.10.2022

Yhdysvaltojen Kansas Citystä lähtöisin oleva bluesrockkitaristi ja laulaja Samantha Fish saatiin kuin saatiinkin maahamme pitkän odotuksen jälkeen. Konsertin alkuperäinen päivämäärä oli niinkin kaukana kuin 23.3.2020 ja tuolloin tapahtumapaikkana piti olla Tavastia-klubi. Kahden ja puolen vuoden aikana päivämäärä ehti siirtyä useampaan kertaan ja Tavastialta konsertti siirtyi Kulttuuritalolle. Sunnuntaina 30.10.2022 tapahtuma viimein toteutui ja tätä oli odotettu, sillä Kultsa oli lähes loppuunmyyty. 

Samantha Fish on julkaissut seitsemän levyllistä verevää juurimusiikkia, joista heti ensimmäinen, vuoden 2011 Runaway onnistui säväyttämään. Albumin vahva bluesrock sai jalansijaa maailmalla ja avasi tietä genren tunnetuimpien naisartistien joukkoon. Viimeisin levytys saatiin kuultavaksi viime vuonna julkaistun Faster-albumin myötä ja levyn nimeä kantoi viimein myös Eurooppaan ulottunut kiertue. Kulttuuritalolla koettiin kiertueen päätöskonsertti ja tyylikäs sali tarjosi esitykselle varsin oivalliset puitteet.

Fish yhtyeineen oli mainiossa vireessä ja illasta muodostui hieno kokonaisuus bluesin, rockin ja rootsmusiikin ystäville. Illan settilistaan oli valittu kappaleita tasaisesti Fishin uran varrelta, joskin mainio debyyttilevy sivuutettiin harmillisesti kokonaan. Monista kappaleista kuultiin pitkiksi kitarajamitteluiksi kasvaneita versioita ja livesovitukset toimivat oivallisesti. Usein pitkät sooloilut tuppaavat olemaan puuduttavaa kuultavaa, mutta Fish onnistui pitämään intensiteetin yllä ja tarjoili kitaroinnin ystäville maukasta korvakarkkia koko rahalla. Rumpali Sarah Tomek löi kovaa ja napakasti, Ronald Johnsonin basso jyräsi tanakasti ja kosketinsoittaja Matt Wade loihti Hammondeistaan maukkaita vivahteita taustalle.

Pitkien kitaravetoisten instrumentaaliosuuksien lisäksi illan kohokohdaksi nousi konsertin keskellä kuultu kahden kappaleen akustinen tuokio, missä Fish esitti yksin Charley Pattonin Jim Lee Bluesin, sekä Belle Of The West -albumin countryhenkisen Need You Moren. 

Konsertin loppuosuus aloitettiin Neil Young -lainalla Don’t Let It Bring You Down ja tästä mentiin maaliin asti varsin vahvalla sykkeellä. 1t.45min pituisessa konsertissa aika kului kuin siivillä ja kyllä tätä olisi mielellään pidempäänkin kuunnellut. Samantha Fish osoitti Euroopan kiertueen päätöskonsertissaan monipuolisuutensa niin kitaristina kuin laulajana, joten toivoa sopii, että tälle esiintymiselle saadaan jossain vaiheessa jatkoa. 

Kuvat ©Hannu Juutilainen