Thin Lizzy, Los Bastardos Finlandeses - Nosturi, Helsinki 9.7.2011

Klassikoiden ilta. Kaksi sanaa jotka kuvaavat hyvin kuumana lauantai-iltana koettua Thin Lizzy-konserttia.

Mutta ennen Lizzyä oli vuorossa Los Bastardos Finlandeses. Odotukset bändin esitykseen olivat suht korkealla, mutta muutamasta hyvästä kappaleesta huolimatta keikka oli melko vaisu. Tässä vaiheessa vielä puolityhjä sali, hieman suttuiset ja puuroutuvat soundit sekä tasapaksuhko kappalemateriaali eivät saaneet tunnelmaa nousemaan. Varmasti tämä joukko pystyy parempaankin.

Nykyinen Thin Lizzy tuntuu jakavan vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan, sillä jo vuonna 1986 edesmennyttä yhtyeen silloista keulahahmoa Phil Lynottia on vaikea, tai jopa mahdoton korvata. Vaihtelevilla kokoonpanoilla esiintynyt yhtye on kuitenkin ainakin omasta mielestäni jo pitkään osoittanut, että se pystyy toimimaan täysipainoisesti myös ilman Lynottia, samalla hänen muistoaan kunnioittaen ja upeaa musiikillista perintöä vaalien.

Nyt kiertueella oleva kokoonpano on kovaa luokkaa vähänkin heavymusiikkia seuranneille:

Brian Downey - Rummut
Scott Gorham - Kitara
Darren Wharton - Koskettimet, laulu
Marco Mendoza - Basso
Ricky Warwick - Laulu, kitara
Richard Fortus - Kitara

Nosturin kuumasta illasta muodostuikin huikea hittikavalkadi yhtyeen pitkän uran varrelta. Uusi laulaja Ricky Warwick oli huikeassa vedossa - upeaa laulua, sekä mahtavaa työskentelyä "kolmantena kitaristina". Varsinkin miehen soittama akustinen kitara, joka oli miksattu ilahduttavan selvästi kuuluvaksi, toi kappaleisiin upeaa sävykkyyttä ja ulottuvuutta. Muutenkin koko konsertin ajan soundit olivat loistavat, kerrankin miksaajat olivat tehneet hienoa työtä.

Thin Lizzyn musiikissa riittää tarvittavaa syvyyttä ja vaihtelevuutta, tunnelmien vaihdellessa raskaista heavyteoksista, (esim Angel of Death) herkkiin ja seesteisiin sointuihin, (esim. Still in Love With You). Musisointi on ammattimaista, mutta ei liian "vakavaa" ja yhtyeen esiintymisestä paistoikin halu ja ilo soittaa, eikä keikka tuntunut "väkinäiseltä" tai edes rutiininomaiselta.

Thin Lizzyn laajasta tuotannosta kasattu settilista oli lähellä täydellistä, vaikka paljon hyviä kappaleita jääkin aina väkisin setin ulkopuolelle. Puolentoistatunnin keikaan oli mahdutettu niin hieno kattaus, ettei moitteille jäänyt sijaa. Kohokohtia on turha hakea, sillä niin hieno oli koko esitys, mutta kyllähän viskiharrastajan mieltä lämmitti erityisesti Whiskey in the Jar-klassikon kuuleminen. Ilman "pakollisia encoreita" vedetyn keikan täydellinen päätös oli puolestaan jylhä Roisin Dubh - Black Rose.

Thin Lizzy mallia 2011 tarjosi siis hienon illan ja tämä keikka olikin paras vuosien varrella näkemistäni muutamista Thin Lizzy-keikoista, sekä yksi parhaista tänä vuonna kohdalle osuneista konserteista!


Illan settilista:

Are You Ready
Waiting for an Alibi
Jailbreak
Do Anything You Want to Do
Don't Believe a World
Dancing in the Moonlight
Massacre
Angel of Death
Still in Love with You
Whiskey in the Jar
Emerald
Sha-La-La
Cowboy Song
The Boys Are Back in Town
Killer on the Loose
Rosalie
Roisin Dubh - Black Rose