Glenlivetiltä matkamme jatkui kohti Ballindallochia ja siellä sijaitsevaa Glenfarclasin tislaamoa, jossa oli luvassa perusteellinen tutustuminen tislaamon toimintaan.
Tutustumiskierroksemme olikin kattava, edeten vaihe vaiheelta koko tuotantoprosessin läpi. Kierros päättyi kypsytysvarastoon, "Warehouse 1". joka tarjosikin henkeäsalpaavan näyn. Vanhoja tynnyreitä aina 1950-luvun alkupuolelta lähtien lähes jokaiselta vuodelta. Täällä voi aistia elävästi viskinvalmistuksen pitkät perinteet ja tuntea olevansa todistamassa jotain ainutlaatuista.
Syvemmällä varaston uumenissa odotti vielä lisää herkkua. Pääsimme maistelemaan suoraan tynnyreistä paria eri versiota: vuodelta 1992 olevasta tynnyristä löytyi väriltään vaalea, herkullisen hedelmäinen ja raikas viski, jonka pirteys oli varsin miellyttävä tuttavuus. Vuoden 1990 tumman punertava Sherry Butt tarjosi vahvaa makua, runsasta sherryisyyttä, sekä tummaa suklaata. Tuhti ja täyteläinen.
Seuraavaksi olikin aika siirtyä tislaamon upeaan maisteluhuoneeseen, jonne oli katettu lisää herkkuja.
Maisteluun saimme ensiksi neljä tuotetta:
- Glenfarclas 15 yo. Viski oli maukas, runsaan sherryinen ja makeahko.
- Glenfarclas 21 yo. Profiililtaan selvästi edellistä kuivempi, silkkinen ja tyylikäs.
- Glenfarclas 175th Anniversary: Sekoitus eri ikäisistä tynnyreistä, joista vanhin vuodelta 1952. Pääpaino kuitenkin nuoremmissa. Maukas, vivahteikkaan sherryinen, "iäkäs". Pitkä kaunis jälkimaku.
- Glenfarclas 1967 43 yo, Selected for The Spirit of Speyside Whisky Festival 2011. Bottle no 47 of 51. Vahva, kuivan sherryinen ja hedelmäinen. Hyvä, mutta hieman yksioikoinen, ikään nähden lievä pettymys.
Tastingin aikana oli puhetta tislaamon mainiosta 40-vuotiaasta pullotteesta ja kuinka ollakkaan, esittelijämme kävi nappaamassa pullon vielä tätäkin maisteluun.
- Glenfarclas 40yo. Rusinaisen makea, herkullinen. Pitkä, täyteläinen ja todella tasapainoinen maku. Upea viski.
Tämän todella mahtavan tislaamovisiitin jälkeen paluu hymyssä suin Gairnshiel Lodgelle, jossa ennen illan viskitastingia oli aikaa pienlle ulkoilulle.
Sitten taas viskejä laseihin. Gordonin johdolla maistelussa tällä kerralla seuraavat juomat:
- anCnoc 16 yo. Ei suuria tunteita, vaisua ja mitäänsanomatonta.
- Cragganmore Distiller's Edition. Parempi kuin perusversio, mutta ei tämäkään oikein innostanut.
- Glen Elgin 16 yo Cask Strength. Vahvaa ja maltaista, tasainen, yllätyksetön.
- Springbank 1997 Cask Strength, Cask no 789, bottled 2008. Bottled for Oddbins. Vahva Springeri, hyvää ja ihan maukasta. Kiva hedelmäisyys.
- Kilchoman Spring 2011 Release. Savuinen ja mukavan puhdaspiirteinen nuorukainen. Hyvää!
- Port Askaig Cask Strength. (Caol Ila). Savua, turvetta, nuorta terävyyttä. Raa'ahko ja tylsä.
Sitten illallista. Nyt saimme muiden ruokien lisäksi pöytään myös haggista perinteisin menoin samalla runoja lausuen. Ruokasalissa suurella veitsellä avattu herkku hupeni nopeasti nälkäisiin suihin.
Haggiksella täytettyä kananrintaaPintti paikallista Alea ja yömyssyksi vielä tilkka viskiä, niin olikin jo taas aika painua nukkumaan ja lataamaan akkuja seuraavaan päivään..
Osa 5 Osa 6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti