Toisin kuin Provenancen kimpussa "säätäneet" kaverit, niin tämän avaamisessa itse onnistuin jopa ilman työkaluja:)
Ja jos lähdetään hieman syvemmälle pullon sisältöön, niin kyseessä siis oli
Ardbeg Vintage 1967, 53,7%. Matured in a pale oloroso butt for 28 years. Butt no 575. Distilled 15.2.1967, bottled 11/1995. Signatory Vintage. Bottle no 258 of 548.
Tuoksu on yllättävänkin raikas, huikean pehmeä ja tasapainoinen. Kaunis, puhdas ja selkeä tammisuus yhdistyy hentoon savuun ja kuivahkoon hedelmäisyyteen. Taustalla nahkaa, sekä raikas tuulahdus mentholia / eukalyptusta. Taustalla hieman "Bowmoremaista" herukkaa ja toffeeta. Varsin tyylikäs ja hyvin avoinna oleva paketti.Maku on huumaavan aromikas, sopivasti makean sherryinen & tervainen. Savuisuus pysyttelee Ardbegeille epätyypillisesti melko kevyenä taustalla. Öljyinen koostumus, hieman itämainen mausteisuus ja mahtava makujen tasapaino luovat tähän viskiin varsin upean rungon.
Jälkimaku on näille iäkkäille Ardbegeille jo totutusti uskomattoman pitkä ja vivahteikas. Tammi nousee kauniisti esiin vielä makeahkon sherryn ja tervaisen savun alta, kunnes viski kuivuu juuri sopivasti makukirjon vain jatkuessa ja jatkuessa...
Huh, upea viski, joka haastaa kyllä vahvasti Ardbegin parhaimmat maistamaani tislaamopullotteet. Muutaman Bowmoren ja Ardbeg Provenancen ohella yksi parhaista ja vaikuttavimmista viskikokemuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti