Glentauchers 1979/1992, Gordon & MacPhail.

Lasissa vanhaa Glentauchers-tuotantoa Gordon & MacPhaililta.

Glentauchers 1979 40%. Bottled 1992. 5cl miniature, Gordon & MacPhail. (Bottle code IB/BA) 

Tuoksu on makeahko, kirpakan herukkainen ja kevyen maltainen. Trooppista hedelmäisyyttä ja hapahkoa marjaisuutta. Hyvin hento turpeisuuden häivähdys ja puhdas tammi. Taustalla katkeraa tummaa suklaata.

Maku on kirpakan raikas. Raa’ahko trooppinen hedelmäisyys hallitsee. Vaniljaa, tuoretta tammea, sitrusta ja kevyt maltaisuus. Ajan kanssa hunajainen makeus lisääntyy.

Jälkimaussa hapan sitrus voimistuu ja tammi nousee runsaampana esiin. Yrttisyyttä, ruohoisuutta ja herukoiden kirpeyttä. Maku latistuu melko pian ja jää lyhyeksi. Sitrus tuntuu todella vahvana. 

Tyypillinen aikansa perusmallasviski. Kiva, mutta ei sen kummemmin puhutteleva. Hieman epäreiluna verrokkina vierellä ollut 1990 vuosikerran Cadenhead-pullote oli iäkkäämpänä ja vahvempana huikean paljon parempi. 

Glenfarclas 25 yo (1990’s)

 Nyt tarkastelussa klassista sherrykypsytettyä viskiä Glenfarclasilta.

Glenfarclas 25 yo, 43% (1990’s)

Tuoksu on rusinainen, taatelinen ja nahkainen. Makeaa tuoretta luumua, runsasta maltaisuutta, kahvia, tummaa suklaata ja pippurista mausteisuutta.

Maku on kevyehkö ja samettisen pehmeä. Sherryisyys hallitsee kauniina ja tuoksusta tutut rusinat, suklaa, nahka ja kahvi tuntuvat runsaina.

Jälkimaku kuivahtaa jopa yllättävänkin reippaasti ja tammi pääsee nousemaan sherryn takaa enemmän esiin. Makujen tasapaino säilyy kuitenkin hyvin. Salmiakin suolaisuutta ja pikanttia pippurisuutta.

Maukas ja tasapainoinen Glenfarclas! Aivan huipulle olisi päästy, jos viskin runko olisi ollut hieman täyteläisempi. Erittäin hyvää toki näinkin.

Morrison’s Islay Legend 8 yo

Lasissa vaihteeksi Bowmore-pohjainen Islay-blendi mitä ilmeisimmin 1990-luvun alkupuolelta.

Morrison’s Islay Legend 8 yo, 43%. Guaranteed 50% Malt Whisky. Morrison’s Bowmore Distillery Ltd. (Early 1990’s)

Tuoksu on kevyt, hunajainen, pehmeän turvesavuinen ja palaneen tamminen. Makeahkoa kukkaisuutta ja raikasta sitrusta.

Maku on kevyehkö ja makean laventelinen. Pehmeää turpeisuutta, kypsää hedelmäisyyttä, kukkaissaippuaa ja raikasta sitrusta. Suutuntuma jää ohueksi.

Jälkimaussa makea laventelisuus jatkuu runsaana. Banaania, toffeeta, ylikypsää hedelmää ja tuoretta tammea. Hento turvesavuisuus. Maku ei jaksa kantaa kovin pitkään.

Kiva blendi, missä 1980-luvulla tislatun Bowmoren laventeliset piirteet ovat vahvasti läsnä. Viskin runko jää kuitenkin turhan ohueksi ja mallasviskien rotevuutta jää kaipaamaan. Lajissaan maistuva sekoitus tämä kuitenkin on.

Bowmore 1976 20 yo, Casks 3548/49. Signatory Vintage

 1970-Luvun Bowmoreihin voi yleensä luottaa. Tässä esimerkki Signatorylta.

Bowmore 1976 20 yo, 52,6%. Distilled 5.4.1976, bottled 5.11.1996. Casks 3548/49. Signatory Vintage. 5cl miniature no. 146/730.

Tuoksu on raikkaan sitruksinen ja makean vaniljainen. Hennon pehmeää turvesavua nousee hiljalleen esiin tislaamolle tyypillisenä. Savuista mallasta ja kuivahkon tyylikäs tammi. Raikasta herukkaa nousee esiin.

Maku on kermaisen täyteläinen, runsaan sitruksinen ja kevyen turvesavuinen. Vanilja ja puhdaspiirteinen tammi tuntuvat vahvoina. Vesilisällä nallekarkkien makeus ja raikas herukka nousevat esiin.

Jälkimaussa sitrus ja vanilja jatkuvat vahvoina. Tammi voimistuu tuntuen sopivan paahteisena. Turpeinen maltaisuus. Herukkaisuus tuo vivahdetta taustalle.

Maukas ja tyypillinen 1970-luvun Bowmore. Vivahteikkuutta olisin tosin toivonut vielä enemmän, mutta hyvä näinkin.

Bowmore 12 yo, 40% (5cl, brown dumpy bottle, early 1980’s)

Vanhat viskiminiatyyrit ovat välillä melkoista lottoa, kun viskien pitkään hyvänä säilymisestä pienessä pullossa ei aina takeita ole. Myös haihtuminen on usein ongelmana ja jatkuvasti esimerkiksi huutokaupoissa näkee varsin vajaita pulloja. Nyt kohdalle osui kuitenkin jotain erityistä, eli huikean upea Bowmore 1980-luvun alusta.

Bowmore 12 yo, 40% (5cl, brown dumpy bottle, early 1980’s)

Tuoksu on huumaavan aromikas ja runsaan trooppisen hedelmäinen. Mangoa, papaijaa, nallekarkkeja ja makeaa sitrusta. Hyvin hento turpeisuus ja ripaus tuoretta tammena. Hieno!

Maku on tuoksun tavoin herkullisen hedelmäinen ja raikas. Mangoa, herukkaa, tuoretta tammea, pehmeää maltaisuutta ja hyvin hento turpeisuus.

Jälkimaku kuivahtaa hieman ja makea nallekarkkinen hedelmäisyys kääntyy nyt enemmän happamaan marjaisuuteen (herukkaa). Raakaa mangoa, kookosta ja sopivasti tammea. Turpeisuus voimistuu taustalla.

Upea 12 yo! Makuprofiilista päätellen tämän on pakko olla 1960-luvulla tislattua, sillä tunnusomaiset hedelmäisen raikkaat piirteet ovat niin vahvana läsnä. Bowmore 12 yo tässä ruskeassa pullossa julkaistiin käsittääkseni ensimmäisen kerran vuonna 1980 ja aivan ensimmäisistä eristä on nyt oltava kyse. Veikkaan rohkeasti 1968-1980. Maistamani myöhemmin pullotetut versiot ovat hieman sherryisempiä ja makuprofiililtaan enemmän 1970-lukulaisia.  Aivan huikea viskielämys!

Bowmore De Luxe, 70° proof (late 1970's)

Bowmoren vanhoista ”dumpy-pulloista” on julkaistu lukuisia versioita 12-vuotiaana, sekä De Luxe -nimellä ikämerkitsemättömänä. Nyt testissä miniatyyriversiona ensimmäinen De Luxe 1970-luvun lopusta.

Bowmore De Luxe, 70° proof. 1 2/3 fl ozs, 4,7 cl (Late 1970’s)

Tuoksu on raikkaan herukkainen, kuivahkon maltainen ja trooppisen hedelmäinen. ”Obe” (old bottle effect) tuntuu tuoden vanhoja kirjoja ja pölyistä tammea. Hento turpeisuus ja raikas sitrus. Aavistus sherryä.

Maku on erittäin pehmeä todella miellyttävä. Trooppista hedelmäisyyttä, toffeeta, kevyesti turvasavua ja pehmeä maltaisuus.

Jälkimaussa tammea nousee kevyenä mukaan. Hedelmäisyys jatkuu pehmeänä ja runsaana. Suklaata, lempeää turpeisuutta ja roteva maltaisuus.

Tasapainoinen ja maukas, kypsytysiältään nuori Bowmore. Yleisilme on kypsä ja varsin tyypillinen 1970-luvulla tislatulle Bowmorelle. Hieman myöhemmin pullotetun version arvioon verraten nyt lasissa ollut 70° proof oli täyteläisempi ja loppuun saakka tasapainoisempi. Jälkimaussakin riitti nyt puhtia mukavasti.

Amorphis - Tavastia-klubi, Helsinki 14.10.2020

Koronarajoitteet varjostavat keikkatoimintaa, mutta Amorphis onnistui kuin onnistuikin järjestämään 30-vuotisjuhlakonserttiensa sarjan kolmena iltana Tavastialla. Olin paikalla ensimmäisenä iltana ja tässä tunnelmat:

https://metalliluola.fi/amorphis-30th-anniversary-tavastia-klubi-helsinki-14-10-2020/