Port Charlotte 5 yo. 2002 / 2008, (Nadi Fiori).

Uudenvuoden viskinä Bruichladdich-tislaamon Port Charlottea:

Port Charlotte 2002, aged 5 years, 46%, bottled 2008. First Fill Sherry, Nadi Fiori.

Tuoksussa raikasta sherryä, rusinaa, toffeeta ja poltettua sammalta. Hyvä, mutta hieman yksioikoinen. Ei vielä lupaa mitään erityistä, mutta maistetaanpa...

Maku on vain 5 vuotiaaksi viskiksi yllättävän täyteläinen. Rusinainen sherry hallitsee, jonka keskellä reipas tuulahdus suolaisuutta. Tähän maukkaaseen runkoon sekoittuu kirpeähköä sitrusta ja pähkinää. Savuisuus on vahvaa, mutta tasapainoista, eikä se peitä muita makuja liikaa.

Jälkimaku on lyhyehkö, mutta pehmeä ja miellyttävä. Rusinaisuus vaihtuu mukavan hapokkaaksi marjaisuudeksi ja savuisuus pyörii ympärillä miellyttävän tervaisena.

Kokonaisuutena mainio nuorukainen ja tähän astisista selkeästi paras maistamani PC. Odotukset Port Charlotte-sarjan tulevaisuuteen nousivat tämän myötä reippaasti. Mielenkiintoista odottaa, mitä vaikkapa 5-10 lisäkypsytysvuotta saa aikaan vastaavissa tynnyreissä.

(Kuva: whiskysamples.eu)

Hyvää Uutta Vuotta

2010!

Synttärit!

Blogi 1 vuotta! 29.12.2009

Kylläpä tuo aika rientää, sillä tänään tulee kuluneeksi 1 vuosi siitä kun aloitin tämän blogin.

Alkuperäinen ajatus oli oikeastaan kerätä tässä muodossa itselle hieman muistiinpanoja ja kuvia maistetuista viskeistä yms, mutta mukavaa on ollut havaita, että nämä höpinät ovat kiinnostaneet muitakin. Siitä osoituksena yli 23000 käyntiä näillä sivuilla tämän vuoden aikana ja muutama rohkea on uskaltautunut myös kommentoimaankin. Lisää kommentteja ja palautetta saa lähettää jatkossakin!

Blogitekstejä kertyi vuodessa liki 250 ja erilaisia viskejä tuli arvioitua noin 170. Musiikkipuolella pino levyjä ja jokunen konsertti päätyi myös arvioitavaksi. Tästä on kiva jatkaa eteenpäin ja yritetään nyt ainakin toinen vuosi kahlata läpi samalla kaavalla... Nyt omasta puolestani kiitos tästä vuodesta blogin lukijoille!

Kuukauden levyklassikko 12: AC/DC - Highway To Hell.

Hypätäänpä jouluisista tunnelmista nyt aivan eri tunnelmiin ja otetaan käsittelyyn kuluvan vuoden vuoden viimeinen levyklassikko:

AC/DC: Highway To Hell.

Vuonna 1979 julkaistu levy on tämän Australialaisbändin yksi ehdottomia kulmakiviä yhtyeen pitkällä uralla ja valitettavasti se muistetaan myös siitä, että se jäi laulaja Bon Scottin viimeiseksi levyksi miehen menehdyttyä traagisesti alkuvuodesta 1980. Hieno laulaja on pysyvästi poissa, mutta musiikki elää ja tämä levy onkin huikea näyte AC/DC:n voimarockista, johon ajan hammas ei vuosienkaan saatossa ole purrut.

Vahvariffinen nimibiisi Highway To Hell avaa levyn ja kappaleesta on muodostunutkin yksi bändin tunnetuimmista.
Nopeatempoinen Girls Got Rhythm löy lisää löylyä ja hitaasti alkava ja raskaasti etenevä Walk All Over You on vahva kuin härkä.
Melodinen Toch Too Much keventää tunnelmaa, jonka jälkeen Beating Around The Bush menee hyvänä välipalana.
Lisää bensaa liekkeihin lyö loistava klassikko Shot Down In Flames, joka saa reipasta jatkoa kappaleista Get It Hot ja If You Want Blood ( You've Got It).
Love Hungry Man on toimiva, taas hieman keveämpi ralli ja vahva blues Night Prowler päättää kivenkovan kokonaisuuden. Järisyttävän kova rocklevy!

Bon Scottin poismenon jälkeeen yhtye löysi nopeasti uuden laulajan, ( Brian Johnson) ja jatkaa vahvana edelleeen, mutta onneksi levyillä ja monien muistoissa myös Bon Scott tulee elämään ikuisesti.

Highway To Hell:

* Bon Scott – lead vocals
* Angus Young – lead guitar
* Malcolm Young – rhythm guitar, backing vocals
* Cliff Williams – bass, backing vocals
* Phil Rudd – drums

1. Highway To Hell
2. Girls Got Rhythm
3. Walk All Over You
4. Touch Too Much
5. Beating Around The Bush
6. Shot Down In Flames
7. Get It Hot
8. If You Want Blood (You've Got It)
9. Love Hungry Man
10. Night Prowler

Tässä AC/DC konserttilavalla Pariisissa 1979: Shot Down In Flames.

Hyvää Joulua!

Rauhallista
ja
Nautinnollista

Joulua
Blogin lukijoille!

T: Hannu

SOTWblogin joulumusiikkikatsaus.

Joulu on taas ovella ja varmaankin lähes niin kauan kun on ollut jouluja, on ollut myös joulumusiikkia. Mikäpä sitten on hyvää joulumusiikkia, kirjo ja valikoima on ainakin laaja. Tässä pieni katsaus omasta hyllystä löytyviin joululevyihin, jotka eivät edusta sitä aivan perinteisintä "Heinillä Härkien Kaukalon" osastoa:


Halford: Winter Songs. (2009).

Judas Priest-laulaja Rob Halfordin soolo-uutuus on nimensä mukaisesti vahvasti talvitunnelmainen. Muutama hyvä melodinen heavybiisi höystettynä parilla perinteisemmällä joululaululla on hieman hämmentävä kokemus ja levyn idea jää vähän arvoitukseksi. Miksi, kenelle, milloin kuunneltavaksi? Ehkäpä rockhenkinen pikkujoulu olisi oikea paikka tälle. Sinänsä hyvälle heavylevylle irtoaa joulutunnelmapisteitä 7.


Blackmore's Night: Winter Carols. (2006).

Ex-Deep Purple kitaristi Ritchie Blackmoren ja vaimonsa Candice Nightin luotsaama Blackmore's Night luottaa akustishenkiseen ja hieman keskiaikaistyyliseen tunnelmaan. kappaleet ovat mukavan vaihtelevia sekä sopivan tunnelmallisia ja levy onkin varsin toimivaa ja hienosti joulunaikaan sopivaa. Mökille takkatulen ääreen, joulutunnelmasta 9 pistettä.



Brian Setzer Orchestra: Boogie Woogie Christmas. (2002).

Stray Cats-miehen pirteä levy isolla orkesterilla höystettynä sekoittaa mehukkaasti niin rockia, swingiä, jazzia kuin bluesiakin. Pääosin tutuista joululauluista kuullaan mukavan maukkaat ja
erilaiset versiot. Joulutunnelmasta 8.





Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Tiernapojat. (2002).

Perinteinen Tiernapojat kuvaelma saa täysin uuden lähestymistavan tässä raskaasti soivassa "näytelmässä". Niskalaukauksen "paalujunttahevi" sopii tähän täydellisesti, puheosuuksien tuodessa tasapainottavaa rauhallisuutta. Bändin apuna "rooleissa" myös Ismo Alanko, Jarkko Martikainen ja Toni Wirtanen. Levy "äijäjouluun", jossa saunotaan, paistetaan makkaraa ja juodaan olutta suoraan pullosta. Rock! 9 joulupistettä.



Glenn Hughes: Soulful Christamas. (2000).

Ex-Deep Purple-miehen joulusoolo tarjoaa nimensä mukaisesti hidasta soulia ja pehmeää funkya. Tunnelmallinen ja rauhallinen, joskin ehkä hieman vaikeasti avautuva levy on taiteellinen ja hieno. Levy ennemminkin ajatuksella kuunneltavaksi kuin taustamusiikiksi. Tunnelmasta 8.




Tarja Turunen: Henkäys Ikuisuudesta. (2006).

Tässä upotaankin sitten ärsyttävän syvälle puhkikuluneiden joululaulujen suohon. Kappalevalinnat ja toteutus ovat kamalia, vaikka entisellä Nightwish-vokalistilla varmasti eväitä parempaan olisi ollut. "Walking In The Air" on ainoa valonpilkahdus, mutta kun kappaleen aiempi Nightwish-versio on paljon parempi, ei pisteitä heru. Tälle ällöttävyydelle joulutunnelmapisteitä pyöreä 0.



Twisted Sister: A Twisted Christmas. (2006).

Tuttuja joululauluja reippaina heviversioina on vaikea yhdistelmä. Heikosti onnistuu myös tämä levy, joka tosin toimii hyvin kertakäyttövitsinä, mutta jo toisesta kuuntelukerrasta lähtien tunnelmaa on yhtä paljon kuin neulasensa pudottaneella muovikuusella. Ensikuuntelun aiheuttamasta hymystä irtoaa joulutunnelmaa 2 pisteen edestä.



Sarah Brightman: A Winter Symphony. (2008).

Tyylikäs ja upeasti toteutettu levy. Hienosti klassista- ja kevyempääkin musiikkia yhdistelevä kokonaisuus yhdessä Sarah Brightmanin upean äänen kanssa toimii. Kappalevalinnat eivät myöskään ole niitä kaikkein kuluneimpia, joten tästä irtoaa iloa ja tunnelmaa useampaankin kuunteluun. Tässä asuu joulu. 10 pistettä.




Bonus:

Rob Halford: Silent Night ( Single, 1992 recording).

Vahvaa tunnetta ja tulkintaa. Upea. 10pistettä.

Bowmore 21yo 1964, Cadenhead.

Vaihteeksi vanha Bowmorepullotus tarkastelussa...

Bowmore 21 yo 1964 , 46%, bottled 1985, Cadenhead dumpy.

Tuoksu on pehmeä ja kuivan turpeinen. Taustalla reilusti paahdettua kookosta, sekä kevyttä hedelmäisyyttä, (aprikoosi). Pieni ripaus herukkaa, sekä kuivaa tammipuuta.

Viski on öljyinen ja täyttää suun mukavalla intensiivisyydellä. Turpeisuutta löytyy Bowmoreksi yllättävänkin voimakkaana ja tuhtina savuisuutena. Hedelmäisyys on myös hienosti läsnä, (aprikoosi, persikka). Taustalta vahvasti esiin nousevat kookoksen ja toffeen vivahteet.

Jälkimaku on miellyttävä, pitkä ja raikas. Savuisuus väistyy ja esiin nousevat kirpeähköt hedelmät ja marjat. Taustalla kuivaa turvetta.

Kokonaisuus on tasainen, (ehkä liiankin siloteltu?), keltaisten hedelmien ja turvesavun liitto.
Sinänsä erinomainen viski, mutta makukirjo olisi saanut olla vielä monipuolisempi kuin mitä se nyt tarjosi. Vierellä maisteltu todella upea Prestonfield 1965 oli selkeästi monipuolisempi ja jättikin tämän Cadenhead-pullotteen selvästi varjoonsa.

(Kuva: whiskysamples.eu)

Erikoisia "herkkuja".

Tämän jutun otsikko olisi voinut olla vaikkapa "viskejä helvetistä", sillä niin omituisia ja erilaisia "herkkuja" oli tarjolla keskiviikkoisessa viskiseuran tilaisuudessa Helsingissä.
Tässä lyhyet kommentit illan kummajaisista:



Glen Ardoch, Single Malt Scotch Whisky, (Highland), 40%. Tislaamosta ei tietoa

Tuoksu on nuorekas, maltainen ja raaka.
Maku on maltainen, alkoholinen ja vaisu.
Jälkimaku on lyhyt ja terävä.

Mistähän näin heikkoa Single Maltia on edes löytynyt...



Champa, Blended Whisky, 40%. Peräisin Laosista.

Tuoksussa makeaa toffeeta ja etikkaa.
Maku on kammottavan öljyinen, (moottoriöljy), ja ällöttävän makea.
Jälkimaku tarjoaa alkoholia ja jotain muuta.

Onko tämä edes viskiä?





Millstone 2002, Dutch Single Malt.

Tuoksu on maltainen ja raikkaan hedelmäinen.
Maku on kevyt, maltainen ja melko tasapainoinen. Päärynää.
Pehmeä ja lyhyt jälkimaku.

Ennakko-odotukseen nähden yllättävänkin hyvä. Hollantilaisilla näyttäisi potentiaalia löytyvän ihan kunnon viskiin. Muutama vuosi lisää ikää näyttää sitten lopullisen suunnan..



Glenn Ness 12yo, Speyside Single Malt, 40%. Tislaamosta ei tietoa.

Tuoksu on nuori ja "pontikkainen".
Maku makean maltainen ja terävä.
Jälkimaku on tympeän liimamainen.

Ei hyvää...





Glen Breton Ice Single Malt Whisky, 10yo, 40%. Canada. Aged in Icewine barrels.

Tuoksu on kevyen viininen, alkoholinen ja jotenkin outo.
Maku on kevyehkö, jossa viinimäistä makeutta ja mallasta.
Jälkimaku on melko runsas ja pitkähkö.

Ei nyt suorastaa pahaa, mutta ei nyt niin hyvääkään...



Tällaisia "herkkuja" tällä kertaa...