SOTWblogin joulumusiikkikatsaus.

Joulu on taas ovella ja varmaankin lähes niin kauan kun on ollut jouluja, on ollut myös joulumusiikkia. Mikäpä sitten on hyvää joulumusiikkia, kirjo ja valikoima on ainakin laaja. Tässä pieni katsaus omasta hyllystä löytyviin joululevyihin, jotka eivät edusta sitä aivan perinteisintä "Heinillä Härkien Kaukalon" osastoa:


Halford: Winter Songs. (2009).

Judas Priest-laulaja Rob Halfordin soolo-uutuus on nimensä mukaisesti vahvasti talvitunnelmainen. Muutama hyvä melodinen heavybiisi höystettynä parilla perinteisemmällä joululaululla on hieman hämmentävä kokemus ja levyn idea jää vähän arvoitukseksi. Miksi, kenelle, milloin kuunneltavaksi? Ehkäpä rockhenkinen pikkujoulu olisi oikea paikka tälle. Sinänsä hyvälle heavylevylle irtoaa joulutunnelmapisteitä 7.


Blackmore's Night: Winter Carols. (2006).

Ex-Deep Purple kitaristi Ritchie Blackmoren ja vaimonsa Candice Nightin luotsaama Blackmore's Night luottaa akustishenkiseen ja hieman keskiaikaistyyliseen tunnelmaan. kappaleet ovat mukavan vaihtelevia sekä sopivan tunnelmallisia ja levy onkin varsin toimivaa ja hienosti joulunaikaan sopivaa. Mökille takkatulen ääreen, joulutunnelmasta 9 pistettä.



Brian Setzer Orchestra: Boogie Woogie Christmas. (2002).

Stray Cats-miehen pirteä levy isolla orkesterilla höystettynä sekoittaa mehukkaasti niin rockia, swingiä, jazzia kuin bluesiakin. Pääosin tutuista joululauluista kuullaan mukavan maukkaat ja
erilaiset versiot. Joulutunnelmasta 8.





Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Tiernapojat. (2002).

Perinteinen Tiernapojat kuvaelma saa täysin uuden lähestymistavan tässä raskaasti soivassa "näytelmässä". Niskalaukauksen "paalujunttahevi" sopii tähän täydellisesti, puheosuuksien tuodessa tasapainottavaa rauhallisuutta. Bändin apuna "rooleissa" myös Ismo Alanko, Jarkko Martikainen ja Toni Wirtanen. Levy "äijäjouluun", jossa saunotaan, paistetaan makkaraa ja juodaan olutta suoraan pullosta. Rock! 9 joulupistettä.



Glenn Hughes: Soulful Christamas. (2000).

Ex-Deep Purple-miehen joulusoolo tarjoaa nimensä mukaisesti hidasta soulia ja pehmeää funkya. Tunnelmallinen ja rauhallinen, joskin ehkä hieman vaikeasti avautuva levy on taiteellinen ja hieno. Levy ennemminkin ajatuksella kuunneltavaksi kuin taustamusiikiksi. Tunnelmasta 8.




Tarja Turunen: Henkäys Ikuisuudesta. (2006).

Tässä upotaankin sitten ärsyttävän syvälle puhkikuluneiden joululaulujen suohon. Kappalevalinnat ja toteutus ovat kamalia, vaikka entisellä Nightwish-vokalistilla varmasti eväitä parempaan olisi ollut. "Walking In The Air" on ainoa valonpilkahdus, mutta kun kappaleen aiempi Nightwish-versio on paljon parempi, ei pisteitä heru. Tälle ällöttävyydelle joulutunnelmapisteitä pyöreä 0.



Twisted Sister: A Twisted Christmas. (2006).

Tuttuja joululauluja reippaina heviversioina on vaikea yhdistelmä. Heikosti onnistuu myös tämä levy, joka tosin toimii hyvin kertakäyttövitsinä, mutta jo toisesta kuuntelukerrasta lähtien tunnelmaa on yhtä paljon kuin neulasensa pudottaneella muovikuusella. Ensikuuntelun aiheuttamasta hymystä irtoaa joulutunnelmaa 2 pisteen edestä.



Sarah Brightman: A Winter Symphony. (2008).

Tyylikäs ja upeasti toteutettu levy. Hienosti klassista- ja kevyempääkin musiikkia yhdistelevä kokonaisuus yhdessä Sarah Brightmanin upean äänen kanssa toimii. Kappalevalinnat eivät myöskään ole niitä kaikkein kuluneimpia, joten tästä irtoaa iloa ja tunnelmaa useampaankin kuunteluun. Tässä asuu joulu. 10 pistettä.




Bonus:

Rob Halford: Silent Night ( Single, 1992 recording).

Vahvaa tunnetta ja tulkintaa. Upea. 10pistettä.