3 x Glenrothes 2: 1998 /2010

Toisena Glenrothesin viskinä lasissa vuonna 1998 tislattu ja 2010 pullotettu yksilö.

The Glenrothes 1998, 43%. Bottled 2010. (100ml).

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja makean kukkainen. Kevyt maltaisuus, raikas sitrus. Hunajaista makeutta, maitokaakaota. Kevyt.

Maku on runsaan suklainen ja suutuntumaltaan viski on kivan täyteläinen. Makea maltaisuus, hunaja, kypsä hedelmäisyys. Aprikoosia, persikkaa, kypsää appelsiinia. Täyteläistä kermatoffeeta.

Jälkimaku on kirpakan hedelmäinen ja hyvin makeutensa säilyttävä. Appelsiinijäätelöä, toffeeta, maltaisuutta. Melko lyhyt.

Ihan kiva, joskin kokonaisuudessa jälkimaku jätti eniten toivomisen varaa. Lajissaan tämä on kuitenkin ihan hyvä viski.

3 x Glenrothes 1: Select Reserve

Tarjoutuipa tilaisuus ottaa maisteluun kiva viskikolmikko Glenrothesin tislaamolta. Ensiksi lasissa ikämerkitsemätön Select Reserve.

The Glenrothes Select Reserve, 43%. (100ml)

Tuoksu on pehmeän maltainen ja kypsän hedelmäinen. Maitosuklaata, raikasta yrttisyyttä, hunajaa. Taustalla hyvin hento turpeinen vivahde.

Maku on pehmeä ja hennon turpeinen. Runsas maltaisuus. Suolaisuutta, hapahkoa hedelmäisyyttä ja kahvia.

Jälkimaku on happaman hedelmäinen ja melko kireä. Tanniinisuutta, tummaa suklaata ja kypsää omenaa. Lopussa kirpeä sitruksinen puraisu.

Ihan ok, mutta ehkä hieman tylsä kokonaisuus. Maku loppuu hieman kesken. Keskitasoa.

Beth Hart - Tavastiaklubi, Helsinki 11.11.2014

Tavastialla koettiin bluesin ja soulin täyteinen ilta, kun amerikkalainen Beth Hart saapui ensimmäiselle Suomen keikalleen. Jo pitkän uran tehnyt laulajatar olikin odotettu vieras ja ilta oli lähes loppuunmyyty. Hartin tunnettavuutta Euroopassa on varmasti lisännyt yhteistyö kitaristi Joe Bonamassan kanssa ja parivaljakon viimeisimpänä helmenä keväällä julkaistu Live in Amsterdam onkin yksi kuluvan vuoden hienoimmista live-julkaisuista (DVD/Blu-ray/CD).

Tavastialle Beth Hart saapui oman soolobändinsä kanssa ja illasta muodostui varsin intiimitunnelmainen ja vaikuttava. Kello 21.30 Beth asteli lavalle ja avasi pelin yksin, itseään pianolla säestäen. Kuultiin upea ja tunteikas ”Mama” (Screamin’ For My Supper, 1999), jota yleisö kuunteli hiiren hiljaa ja keskittyneesti. Herkän ja säväyttävän avauksen kautta keikka polkaistiin bändiesittelyn kautta käyntiin täydellä teholla ja reippaasti For My Friend -kipaleella.

Liki 20 kappaletta sisältänyt konsertti oli tämän vahvaäänisen laulajan huikeaa näytöstä alusta loppuun. Raskaammat bluesrock-vedot saivat vastapainokseen herkempiä balladeja ja kokonaisuus oli hyvin hallittu ja tasapainoinen. Nelimiehinen bändi soitti taustalla vähäeleisesti ja varmaotteisesti. Varsinaisen setin lopun Etta James-cover ”I’d Rather Go Blind” oli aivan mieletön. Maaginen kappale ja huikeisiin mittoihin noussut esitys. Beth Hartin keikoilla kappalelistat eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä ja kaikista illoista muodostuukin aina erilainen ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Tänä iltana kuultiin melko runsaasti Hartin vanhempaa soolomateriaalia.

Vahva ilta myös päättyi vahvasti. ”Baddest Blues” soi alkuun herkkänä, lopussa voimistuen kohti kaihoisaa loppua. Mitä muuta voi hyvältä blues-keikalta toivoa?

Alkuun kuultiin Bethin yksin esittämä Mama. My Californian paikalla oli L.A. Song (yleisön toive) ja keikan lopuksi (18.) kuultiin Baddest Blues.

Bowmore Small Batch (2014)

Pitkästä aikaa Alkon hyllylle saatiin uusi Bowmore, eli ex-Bourbontynnyreissä kypsytetty ikämerkitsemätön "Small Batch". Pullokoko on mukavasti maisteluun houkuttava 350ml, eikä hintakaan päätä huimaa (26,80€). Tuoreimmat Bowmore-julkaisut eivät ole oikein säväyttäneet, (kuten blogini lukijat varmasti tietävätkin), joten makuodotukset tämänkään viskin suhteen eivät ole kovinkaan korkealla. Mutta katsotaan...

Bowmore Small Batch, 40%. Bourbon cask matured, (first- and second-fill casks). 350ml, 2014.

Tuoksu toistaa nykyisille Bourbon-kypsytetyille Bowmoreille tuttua kaavaa. Kevyt turvesavu, raikas sitrus, suolaisuus ja se kumma märän pahvin vivahde. Taustalta nousee hieman makeutta – vanilja, toffee.

Maku on pehmeä, mutta suutuntuma jää jotenkin laihaksi ja vetiseksi. Kuivahko turvesavu, märkä pahvi, kevyt maltaisuus. Raikas kiva hedelmäisyys nostaa päätään taustalta (onneksi). Makea toffee pyrkii myös nousemaan esiin.

Jälkimaku on seesteinen ja kevyt, maun jäädessä kuitenkin turhan lyhyeksi. Pirteää sitrusta, kuivaa viljaa. Turpeisuus tuntuu hentona taustalla.

Ihan kiva ja helposti juotava ilmeisen nuori viski, mutta Bowmoreksi kokonaisuus on kovin vaatimaton. Tyyliltään tämä Small Batch tuo mieleen vuosien takaisen Bowmoren Surf-pullotteen.

Bowmore 1999 Mashmen's Selection

Lasissa Bowmorea. Tislaamon Craftmen's Collection -sarjan avaus Maltmen's Selection oli tuhdissa sherryisyydessään loistava, mutta kuinkahan homma toimii ex-Bourbontynnyreissä kypsytettynä?

Bowmore 1999 Mashmen's Selection, 55,7%. Dist. 3.5.1999. Aged 14 years. Five American oak Bourbon barrels. Bowmore Craftmen's Collection, 1500 bottles.

Tuoksu on hyvin samakaltainen kuin Bowmoren Tempest-pullotteissa. Kuivahko turvesavu, raikas sitrus, sekä kevyt yrttisyys. Hiiltynyttä puuta, kuivaa vaniljaa. Taustalla kevyen suolainen vivahde.

Maku on erittäin kuiva ja voimakas. Pieni laimennus onkin paikallaan. Hapan sitruksisuus, kevyt turvesavu. Taustalla raikasta yrttisyyttä, sekä kevyesti tammea. Joku pistävä vivahde.

Jälkimaku jatkuu kuivana ja ”tiukkana”. Hapan sitrus hallitsee. Turvesavuisuus on maltillista ja todella kuivan tuntuista. Vahva greipin maku jää pyörimään.

Hankala viski. Kuivempi ja puhdaspiirteisempi kuin 10yoTempestit, mutta jotenkin kokonaisuus ei oikein aukea. Bourbontynnyrikypsytys dominoi kokonaisuutta omaan makuuni liian vahvasti. Tässä viskissä oli löydettävissä myös samoja (epämiellyttäviä) piirteitä, kuin aiemmin haukkumassani uudessa 17-vuotiaassa. Ei minun juttu.

Port Ellen 1980/1996, G&M for Meregalli

”The Localin” Gordon & MacPhail -tasting huipentui vuonna 1980 tislattuun ja 1996 pullotettuun Port Elleniin.

Port Ellen 1980, 40%. Bottled 1996. Gordon & MacPhail for Meregalli, Italy.

Tuoksussa tuntuu runsasta turvesavua, sekä hiiltynyttä puuta. Kevyt palaneen kumin vivahde, joka tosin katoaa nopeasti. Merellistä raikkautta (mentholia, suolaisuutta). Taustalla kypsiä tummia hedelmiä.

Maku on tyylikäs. Kevyt hedelmäisyys ja sopivan vahva turvesavu sulautuvat kauniisti yhteen. Maltillinen maltaisuus. Hiiltynyttä puuta, rasvaista grillimakkaraa.

Jälkimaku on raikkaan hedelmäisyyden ja kuivahko turvesavun hallitsema. Kirpakkaa hapahkoa sitrusta, sekä sopiva aavistus suolaisuutta.

Tasapainoinen ja helposti juotava Port Ellen. Maussa riittää voimaa yllättävänkin hyvin. Savuisen maukas palanen viskihistoriaa. Vahvapiirteisempi ja parempi kuin vuotta myöhemmin pullotettu versio.

Tastingsetin jälkeen olikin aika siirtyä makeampien herkkujen pariin…

Ardbeg 1975/1998, Spirit of Scotland

Kevyempien makuelämysten jälkeen ”The Localin” tasting jatkui turvesavuisissa merkeissä. Lasissa Ardbegia vuodelta 1975.

Ardbeg 1975, 40%. Bottled 1998. Spirit of Scotland, Speymalt Whisky Dist. Ltd. (Gordon & MacPhail)

Tuoksussa tuntuu ensimmäisenä vahva palaneen puun aromi. Makeahko turvesavu, pehmeä maltaisuus. Anista, kypsää päärynää, vaniljajäätelöä. Tasapainoinen ja viehättävä.

Maku on melko täyteläinen ja suussasulava. Pehmeä turvesavuisuus voimistuu hiljalleen. Kevyehkö hedelmäisyys ja maltaisuus. Silkkinen suutuntuma.

Jälkimaku jatkuu miellyttävissä merkeissä. Kiva hedelmäisyys ja kuivahko turvesavu hallitsevat. Tammi tuntuu makeana ja keväisen tuoreena. Hapokasta sitrusta. Maku latistuu melko pian. Pituutta ja täyteläisyyttä olisi saanut olla lopussa enemmän.

Nätti ja tasapainoinen Ardbeg. Kivoja makuvivahteita, mutta voimaa jäin hieman kaipaamaan.