Tavastialla koettiin bluesin ja soulin täyteinen ilta, kun amerikkalainen Beth Hart saapui ensimmäiselle Suomen keikalleen. Jo pitkän uran tehnyt laulajatar olikin odotettu vieras ja ilta oli lähes loppuunmyyty. Hartin tunnettavuutta Euroopassa on varmasti lisännyt yhteistyö kitaristi Joe Bonamassan kanssa ja parivaljakon viimeisimpänä helmenä keväällä julkaistu Live in Amsterdam onkin yksi kuluvan vuoden hienoimmista live-julkaisuista (DVD/Blu-ray/CD).
Tavastialle Beth Hart saapui oman soolobändinsä kanssa ja illasta muodostui varsin intiimitunnelmainen ja vaikuttava. Kello 21.30 Beth asteli lavalle ja avasi pelin yksin, itseään pianolla säestäen. Kuultiin upea ja tunteikas ”Mama” (Screamin’ For My Supper, 1999), jota yleisö kuunteli hiiren hiljaa ja keskittyneesti. Herkän ja säväyttävän avauksen kautta keikka polkaistiin bändiesittelyn kautta käyntiin täydellä teholla ja reippaasti For My Friend -kipaleella.
Liki 20 kappaletta sisältänyt konsertti oli tämän vahvaäänisen laulajan huikeaa näytöstä alusta loppuun. Raskaammat bluesrock-vedot saivat vastapainokseen herkempiä balladeja ja kokonaisuus oli hyvin hallittu ja tasapainoinen. Nelimiehinen bändi soitti taustalla vähäeleisesti ja varmaotteisesti. Varsinaisen setin lopun Etta James-cover ”I’d Rather Go Blind” oli aivan mieletön. Maaginen kappale ja huikeisiin mittoihin noussut esitys. Beth Hartin keikoilla kappalelistat eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä ja kaikista illoista muodostuukin aina erilainen ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Tänä iltana kuultiin melko runsaasti Hartin vanhempaa soolomateriaalia.
Vahva ilta myös päättyi vahvasti. ”Baddest Blues” soi alkuun herkkänä, lopussa voimistuen kohti kaihoisaa loppua. Mitä muuta voi hyvältä blues-keikalta toivoa?
 |
| Alkuun kuultiin Bethin yksin esittämä Mama. My Californian paikalla oli L.A. Song (yleisön toive) ja keikan lopuksi (18.) kuultiin Baddest Blues. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti