Kuukauden levyklassikko 13: Judas Priest - British Steel.

Tämänkertaisena ja samalla vuoden 2010 ensimmäisenä klassikkolevynä esittelyssä vahvaa Brittiläistä terästä vuodelta 1980:

Judas Priest: British Steel

Judas Priestin kuudes studioalbumi British Steel julkaistiin siis vuonna 1980 ja juuri samoihin aikoihin " New Wave of British Heavy Metal"-tyyli alkoi olla vahvimmillaan. Monet tämän tyylilajin bändeistä ovatkin pitäneet juurikin Judas Priestiä esikuvanaan ja suurena vaikuttajana tämäntyylisen metallimusiikin syntyyn.

Itse levyllä tarjotaankin huikea näyttö bändin vahvuudesta. Jyräävät riffit, sopiva "rosoisuus", muhkeat tuplakitarat ja Rob Halfordin vahva ääni näyttävät mallia nuoremmille polville. Kahden kitaristin saumaton, vivahteikas ja mielikuvitulksellinen yhteistyö onkin muodostunut yhdeksi tavaramerkiksi läpi koko bändin uran.

Rosoinen ja positiivisessa mielessä hieman raakilemainen Rapid Fire avaa levyn vahvasti, mutta sitä seuraava Metal Gods räjäyttää potin. Muhkea kappale ja yksi levyn ehdottomia kulmakiviä.
Judas Priestin varmastikin tunnetuin kappale Breakin The Law nostaa tunnelmaa entisestään ja raskas Grinder jauhaa kaiken tielle osuvan.
Mahtipontinen "hengenluoja" United tarjoaa hieman kevyempä henkäystä, jota seuraa perinteinen ja vahvariffinen You Don't Have to Be Old to Be Wise.
Living After Midnight toimii jälleen reippaana tunnelman nostattajana.
"Reggaevivahteinen", mahtipontisen hidastempoinen The Rage jyrää voimalla ja levyn päättävä Steeler tarjoaa taas nopeampitempoista riffi-iloittelua.

Kokonaisuus tarjoaa siis teräksenkovaa perinteistä metallia tyylilajin huipulta ja levy onkin varsin kova merkkipaalu koko heavymusiikin historiassa.

1. "Rapid Fire"
2. "Metal Gods"
3. "Breaking The Law"
4. "Grinder"
5. "United"
6. "You Don't Have to Be Old to Be Wise"
7. "Living After Midnight"
8. "The Rage"
9. "Steeler"

Remasteroidun cd:n bonusbiisit

1. "Red White & Blue"
2. "Grinder" (Live)

Kokoonpano

* Rob Halford - laulu
* K.K. Downing - kitara
* Glenn Tipton - kitara
* Ian Hill - basso
* Dave Holland - rummut

Lisätään vielä että kitaristi K.K. Downingin viralliset nettisivut ovat Suomalaisten Priest-harrastajien käsialaa, kannattaa tustustua. Sivuille tästä.

Lopuksi päästetään bändi irti, näin soi Living After Midnight livenä vuonna 1982:

Port Ellen 25 yo, 1982 / 2008, "Kingfisher".

Vaihteeksi Port Elleniä lasissa:

Port Ellen 25yo 1982, 58.2%, Douglas of Drumlanrig for Kingfisher Taiwan, Selection 2008, Sherry Butt, 132 bottles).

Väri on oranssin punertava ja sherrykypsytetyksi viskiksi melko vaalea. (refill cask?).

Tuoksu on melko kevyt, kypsän hedelmäinen ja pehmeä. Hento makea turvesavu leijailee kevyen sherryisyyden ympärillä.

Viski on erittäin pehmeä ja "pyöreä". Maukas, hieman kuivahko sherryisyys toimii runkona, jonka päälle rakentuu makumaailma pehmeästä savuisuudesta, tervaisesta makeudesta ja suklaan aromeista.

Jälkimaku tarjoaa tämän viskin parhaimman osan: Kuiva savuisuus, maukas "Fino" Sherry, kuivatut hedelmät sekä minttu tarjoavat vivahteikkaan päätöksen tälle juomalle.

Kokonaisuus: Ei siis mikään "sherrymonsteri", mutta tyylikäs ja mukavasti "omaa luonnetta" sisältävä Port Ellen. Harvinainen pullotus, joka oli ilo päästä maistamaan.

(kuva: Whiskysamples)

Benriach 16 yo.

Maistelussa Speysiden kevyttä osastoa,

Benriach 16 yo, 43%, (lightly peated style).

Väri on hyvin vaalean kellertävä.

Tuoksu on kevyt, makean maltainen ja vaniljainen. Savuton.

Suutuntumaltaan viski on öljyinen ja sen maku on oikeastaan aika hienostunut, tarjoten pehmeää toffeista makeutta, vaniljaa, hedelmäkarkkia ja aavistuksen herukkaa. "Runko" jää tosin hyvin ohueksi.

Jälkimaku on raikas, hennon herukkainen ja edelleen viskin keveys korostuu, vaikka mukava öljyisyys säilyykin pitkään...

Varsin "helppo" ja kevyt , mutta mukavan hienostuneita piirteitä omaava viski. Täytynee maistaa joskus uudelleen...

Neil Peart: The Hockey Theme.

Pienenä urheilullisena musikkivälipalana tuore versio Hockey Night In Canada-ohjelman "The Hockey Theme"-kappaleesta. Asialla loistavan Kanadalaisen RUSH yhtyeen rumpali Neil Peart:

Arvoitus ratkesi...

Eilen arvostelemani "mystery maltin" arvoitus ratkesi ja tietenkin ennalta arvaamattomalla tavalla. Kyseinen viski on Isle of Mull'in ainoan tislaamon tuote,

Tobermory 15 yo, 46,3%, bottled 2008. Finished in González Byass Oloroso sherry casks. Limited Edition.

Mielenkiintoinen tuote, jonka kypsytysprosessikin on hieman erikoinen: Ensin viski on kypsytetty 14-vuotta ex-Bourbontynnyreissä Skotlannin mantereella Deanston-tislaamon suojissa, minkä jälkeen viimeiseksi vuodeksi viski taas "palautettiin" Mull'in saarelle kypsymään Sherrytynnyreissä.

Mystery Malt.

Maistelussa viski, joka on vielä tässä vaiheessa itselleni täydellinen arvoitus. Ainoa samplepullosssa oleva tieto on se, että mallasviskistä on kyse.

Viskin väri on kauniin tumman punertava.

Tuoksu on makean viinimäinen, (Sherry?). Runsaasti pehmeää tuoretta kermatoffeeta ja maitosuklaata. Aromikas hedelmäisyys.

Maku on pehmeä ja makea. Runsas hedelmäisyys täyttää suun intensiivisellä otteella. Taustalla pehmeää maltaisuutta sekä toffeeta. Viskin pehmeydestä päätellen alkoholiprosentiksi arvaisin 43-46%

Hieman lyhyehkö jälkimaku kuivuu hieman ja esiin nousee hetkeksi erikoinen suolainen vivahde, kuin viskiin olisi yht'äkkiä kastettu suolasilli:). Vastaavaan makuun olen aiemmin törmännyt vain Springbank-tislaamon viskeissä. Maun kuivumisen yhteydessä kevyt puun vivahde nousee lopussa esiin.. (Eli ilmeisesti aivan nuoresta viskistä ei ole kyse?).

Kokonaisuudessa hienoa oli tuoksu, joka voisi viitata vaikkapa Glenfarclasin suuntaan ja myös viskin "body" oli maukas, mutta jälkimaun suolaisessa (Springbank) vivahteessa on jotain, mistä en ole ikinä liiemmin pitänyt. Kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja hyvä viski.
Nyt vain jännityksellä odotan kuulevani, mitä kyseinen pullo sisälsi. Palataan piakkoin asiaan, kunhan salaisuuden verho raottuu...

Edit. 18.1.2010. Arvoituksen ratkaisu täällä

Bowmore 20 yo, 1983, Douglas Laing - The Vintage House

Bowmore 20 yo, 51,4%, distilled March 1983, bottled August 2003. Douglas Laing Old Malt Cask for The Vintage House. 258 bottles.


Väri on vaalea, oljenkeltainen.

Tuoksu on kepeän raikas. Vaniljaista makeutta, aavistus tervaa, sekä ripaus laventelia. Hyvin hento savun häivähdys.

Maku on raikas ja kevyehkö. Vaniljaa sekä kuivaa tammea, (first fill Bourbon Cask?). Savuisuus on hentoa ja pehmeän tervaista. Kesäisen kukkaniityn aromit tuovat vivahdetta. Laventeli tuntuu reippaana, mutta ei nouse niin hallitsevaksi kuin joissain muissa 1980-luvun alun Bowmoreissa. Sopivasti hunajaista makeutta.

Jälkimaku on ohuehko ja raikas, jääden turhan lyhyeksi.

Kokonaisuus on... No, ihan kiva, eli ei sinänsä huono, mutta ei mitenkään sen kummemmin säväyttäväkään.