perjantai 14. elokuuta 2009

Bunnahabhain 1976 Mackillop's Choice


Vaihteeksi lasissa pyörähti Islayn kevyempää osastoa, eli Bunnahabhainia, tarkemmin

Bunnahabhain 1976, 50,5%, Mackillops Choice. Distilled 26 April 1976, bottled October 2001. Cask no 2608.

Tuoksussa erottuu puhdasta mallasta, merta (suolaa) ja aavistus turvetta.

Suutuntuma on täyteläinen ja Viski on yllättävän makea ja pehmeä. Toffee ja kevyt turvesavuisuus kietoutuvat yhteen luoden kokonaisuudesta ihan mukavan.

Jälkimaku on myöskin mukavan turpeinen, mutta jopa pienen vesilisän kanssa alkoholi tuntuu yllättävän vahvana ja pilaa maun.

Kokonaisuutena keskitason Bunna, jossa on jotain hyvää, mutta valitettavasti myös heikompia osa-alueita.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Bowmore 15 yo Glasgow Garden Festival '88


Jatketaan taas 1980-luvulla pullotetun Bowmoren parissa, nyt vuorossa

Bowmore 15 yo, 40%, Ceramic Decanter, Glasgow Garden Festival '88.


Tuoksussa pehmeää savua, tervaa, sekä kypsää hedelmää ja aavistus laventelia.

Maku on vahva, keraamisen 10 yo:n tavoin alkoholiprosentin ei uskoisi olevan vain 40%.
Pehmeä ja kevyt savuisuus toimii herkullisena pohjana ja maukas hedelmäisyys tuo täyteläisyyttä ja sopivasti makeutta.

Jälkimaussa esiin nousee monille Bowmoreille tyypillinen herukkaisuus ja kokonaisuus onkin varsin maukas ja monipuolisempi kuin vaikkapa saman aikakauden 12-vuotias.

On väitetty, että keraamisissa "pulloissa" viskit säilyvät lasipulloa huonommin, mutta kun tuote on näin loistavassa kunnossa 21-vuoden jälkeen, (avattu heinäkuussa 2009), niin nämä puheet voi kyllä unohtaa ainakin parin avaamani vanhan "ruukun" perusteella. Sisältökään ei ollut vähentynyt säilytyksen aikana yhtään, eli mittakannu osoitti täydet 75cl.

Jos näitä vanhoja keraamisia kannuja ostatte, niin avaamiseen on syytä varata aikaa ja hermoja, sillä lähes varmasti korkkia ei ehjänä irti saa. On myös hyvä huolehtia, että ostaessa saa mukana myös näihin kannuihin kuuluvan varakorkin, suuaukko kun on näissä usein suurempi kuin tavallisissa lasipulloissa.

tiistai 11. elokuuta 2009

Bowmore 12 yo, "brown dumpy bottle".


Maistelussa Islayviskiä kahdeksankymmentäluvulta, eli

Bowmore 12 yo, 43%, "brown dumpy bottle",
bottled 1980's.

Tuoksussa on kevyttä turvetta, puhdasta kuivaa viljaa, sekä hieman trooppista hedelmää. Mukavan pehmeä ja herkkä yleisilme.

Maku on pehmeän turpeinen ja täyteläinen, jota makea hedelmäisyys värittää. Makujen tasapaino säilyy hyvin ja viski tarjoaa varsin intensiivisen ja herkullisen kokonaisuuden.

Jälkimaku tarjoaa kuivahkoa hieman tervaista savua ja raikasta merellistä tuulahdusta.

Hienon tiivis ja tasapainoinen kokonaisuus. Tämä viski on sopivan yksinkertainen, selkeä ja helposti nautittava. Kärkipäässä, kun eri aikakausien Bowmoren 12-vuotiaita verrataan toisiinsa.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Deep Purple, History, Hits & Highlights '68-'76.

Kesäkuussa julkaistiin ainakin itselleni yksi vuoden mielenkiintoisimmista musiikki DVD:istä, eli Deep Purple, History, Hits & Highlights '68-'76. Kyseessä on massiivinen tupla dvd, jonka kokonaispituus lähentelee viittä tuntia. Katsottavaa siis riittää illlaksi jos toiseksikin.

Paketti käsittää materiaalia yhtyeeen alkupaipaleelta alkaen vuodesta 1968 ja päättyen yhtyeen silloiseen hajoamiseen vuonna 1976.
Nimensä mukaisesti julkaisu on jaettu kolmeen osaan ja ykköslevyn alloittaa "History":

Kyseessä on lyhyt ja varsin helppo oppimäärä Deep Purplen taipaleelta, sillä muutamien haastattelujen ja lyhyiden musiikkiclippien täyttämä historia on puristettu pariinkymmeneen minuuttiin. Ihan hyvä ratkaisu, näin päästään nopeammin itse asiaan eli musiikin pariin.

"Hits" käynnistyy tyylikkästi Beatles-lainalla Help, joka esittelee bändin varhaiskokoonpanossaan (MK I). Hyvä löytö. Osio jatkuu pääasiassa livetaltiointien parissa ja helmiksi voisi tässä nostaa vaikkapa MK II kokoonpanolta pitkän ja soolojentäyteisen Mandrake Rootin, upean Child In Timen, sekä mukavasti kulkevan Demon's Eyen. MK III ja IV:n Burn ja Love Child jyräävät vastustamattomasti.

1970-luvun alun "musiikkivideotuotanto" on huvittavan kömpelöä, tästä nähdään hauskana esimerkkinä kamalan videokuvituksen saanut Speed King.

Liveveto Into The Fire huvittaa myös. Katsomossa bändin tahtiin (tai ihan oman tahtiin:) svengaava yleisö on koominen näky. Tyypit ovat kuin repäisty suoraan George A Romeron Zombitrilogiasta.




















Paketin toinen levy sisältää viimeisen osion, eli "Highlights".
Pääosin liveä ja tv-pätkiä sisältävä osuus onkin hyvä. And The Address Playboy tv-showsta napattuna esittelee miehet "sukkahousuissa", sillä esiintymisasut ovat kuin sirkuksesta napatut. Hauska instrumentaali, missä laulajakin onnistuu olemaan täysillä hommassa mukana.
Wring That Neck osoittaa, kuinka Purplen konserteissa kappaleet venyivät ja venyivät pitkien soolo-osuuksien myötä. Tällä kertaa biisille saadaan kestoa 25 min.
Jälleen kuullaan upea Mandrake Root ja No No No:n studiokuvaukset tarjoavat kappaleesta pari "ottoa".
Levyn lopuksi nähdään parinkymmenen minuutin tv-dokkari Uudesta-Seelannista joulukuulta 1975 ja tämä onkin hyvä päätös paketille. Vielä kun olisi livemateriaalia jostain löytynyt tuolta keikalta...

Mielenkiintoinen kokonaisuus ja ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ainakin Deep Purple-faneille, mutta bändin musiikkia entuudestaan tuntemattomille pitkät livevedot saattavat olla hieman vaikeasti avautuvia.

perjantai 7. elokuuta 2009

Glendronach 1968 25 yo


Maistelussa Glendronach 1968 25 yo, 43%, bottled 1993. 100% matured in Sherry Casks.

Väri on kaunis, tumman mahongin punertava.

Tuoksu on voimakas, raskaan sherryinen ja voimakkaasti puhtaan tamminen.

Suutuntumaltaan viski on hyvin paksu ja täyteläinen.

Kuten jo väristä ja tuoksusta voi päätellä, maussa hallitsee sherry. Iän tuoma puu tuntuu sopivan kuivattavana vivahteena, ei liikana "tikkumaisuutena". Viski onkin varsin tasapainoinen ja maukas, joskin jälkimakuun kaipaisi hieman lisää pituutta ja voimaa.

Kokonaisuutena tyylikäs ja kauniisti ikääntynyt sherryviski, mutta rinnakkainmaistelussa pidin enemmän uusista 15- ja 18-vuotiaista.

maanantai 3. elokuuta 2009

4 x Bowmore 25 yo.

Monissa keskusteluissa nousee usein esiin, kuinka vaikkapa iältään saman viskin maku on muuttunut vuosien saatossa ja kuinka eri pullotusten väleillä saattaa olla suuriakin eroja. Nyt oli aika selvittää eri pullotusten välisiä eroja testaamalla neljä erilaista Bowmoren 25-vuotiasta.

Bowmore 1969 25 yo, 43%.

Tuoksu on kuivan turpeinen ja savuisuus nousee jopa yllättävänkin vahvana esiin. Taustalla raikasta mentholia ja mallasta. Ajan kanssa hedelmäisyys ja makeus lisääntyy.
Puhdas ja miellyttävä tuoksu, kuin juuri pesty sauna.

Maussa hallitsee aluksi bourbonmainen vaniljainen makeus, kunnes reipas turvesavu saa otetta ja juoma kuivuu huomattavasti. Hedelmäisyyttä löytyy hillitysti turpeen seasta ja loppupuolella mukava kirpeys nousee esiin.

Jälkimaku on pitkähkö ja tarjoaa kuivan savuisuuden lisäksi lisää kirpeitä ja hieman happamia marjaisia makuja, (punaherukka).

Kokonaisuutena ei mikään kovin monivivahteinen "makupommi", mutta tyylikkäästi selkeä, "helppo" ja tasapainoinen.



Bowmore 25 yo, 43%, "old label", pullotettu 1990-luvulla.

Tuoksussa runsaasti hedelmäistä makeutta sekä hieno ripaus raikasta herukkaa.

Maku on täyteläinen ja todella pehmeä. Kypsän hedelmäinen makeus luo herkullisen pohjan, sekoituksessa lieneekin käytetty suhteellisen paljon sherrytynnyreitä. Savuisuutta ei ole juuri nimeksikään, vaan mekeutta leikkaa vain kirpeähkö herukkaisuus ja hyvin kevyt turpeisuus.

Jälkimaku on tasapainoinen ja maukas, mutta lisää monivivahteisuutta jäin hieman kaipaamaan.

Varsin mainio ja herkullinen tuote selkeästi hyvin valituista tynnyreistä, nam.




Bowmore 25 yo, 43%, ceramic bottle. pullotettu 1990-luvun lopulla / 2000 vaihteessa.

Tuoksussa kevyttä turpeisuutta ja raikasta kuivahkoa hedelmäisyyttä.

Maku on melko vahva, kuivan turpeinen ja hedelmäinen, (hapokas omena, aprikoosi).
Keskivaiheilla viski "lässähtää" hieman ja tuntuu aavistuksen vetiselle.

Erittäin hyvässä jälkimaussa kuiva ja hento savuisuus saa seurakseen hieman raa'ahkoa herukkaa ja aavistuksen laventelia.

Pienistä puutteista huolimatta hyvä Bowmore tämäkin, etenkin kivan jälkimakunsa ansiosta.




Bowmore 25 yo, 43%, "new design", pullotettu 2007-.

Kauniin tummanpunertava väri, etiketin mukaan "deep rich mahogany", erottaa tämän viskin ulkoisesti muista kaksvitosista.

Tuoksu on makea, hedelmäisyys on todella runsasta ja jopa "ylikypsää", kuten aikoinaan oli myös Bowmore Darkestissa. Savuisuus on tässäkin hyvin hentoa ja pehmeää.

Viski on erittäin täyteläinenja vahvasti sherryinen. Pehmeä maku kantaa hyvin ja kevyt turpeisuus tuo hieman kuivaa kontrastia makealle hedelmälle.

Herkullinen jälkimaku, jossa makeus jatkuu ja hieman tervaa ja laventelia nousee esiin.

Kokonaisuutena selkeästi sherryisin näistä 25-vuotiaista. Maukas viski, mutta ei aivan niin vivahteikas kuin vanhemmat versiot, vahvan sherryisyyden ollessa ehkä aavistuksen liian hallitseva. Jos pidät Darkestista, pidät varmasti tästäkin.

Eroja siis löytyy näistä pullotuksista hyvinkin reippaasti ja onkin vain makuasia, minkälaisena 25 yo:nsa haluaa. Hyviä viskejä toki koko nelikko. Kaksi versiota jäi nyt vielä tästä vertailusta pois, eli "25yo 1968 vintage, sekä "25yo mallia 2004". Kaikkia pulloja kun ei millään viitsi kerralla avata. Loppuun vielä kiitokset parista samplesta.

lauantai 1. elokuuta 2009

Viskidrinkkejä

Itse olen aina nauttinut viskini sellaisenaan, (edes jäät eivät yleensä ole sallittuja lisukkeita), mutta kyllähän maailmalla jopa single malt-viskiä käytetään juomasekoituksissakin. Jotenkin on vain vieras ajatus lähteä itse edes kokeilemaan, mutta toisaalta pienet kokeilut voisivat olla hyvinkin mielenkiintoisia ja varmasti siitä "perus Glenfiddichistä" löytyisi tällä tavoin ihan uusia ulottuvuuksia.

Näitä uusia käyttöideoita viskilleen voi katsastaa vaikkapa täältä. Artikkelin mainiot kuvat saivat ainakin veden kielelle. Ehkä minäkin joskus...

PS. Viskidrinkkikeskustelua Suomenkielellä löytyy esim. Virtuaalisen Viskikaapin foorumilta.