Octomore 01.1

Bruichladdich-tislaamon Octomore "turvejyräsarjasta" julkaistiin juuri uusikin versio, mutta nyt tarkastelussa viime vuonna julkaistu ensimmäinen versio, eli Octomore 5 yo, edition 01.1, 63,5%, 131 ppm.

Massiivisen turpeisesta viskistä on siis kyse ja tässä kokemukset:

Tuoksu on pistävän voimakas, jossa raikasta merellisyyttä. Savuisuus on vahvaa, mutta pehmeää. Runsaasti kuivia yrttejä.

Maku on raa'ahko, voimakas ja polttava. Vahva turpeisuus ja savuisuus nousee nopeasti esiin ja tasapainottaakin tämän nuoren viskin raakaa kokonaisuutta, mutta silti tuntuu sille, että ikää saisi olla lisää. Mitään vivahteikkuutta tästä on turha etsiä.

Lyhyt ja terävä jälkimaku tarjoaa vahvaa savua, puuhiiltä ja mentholmaista raikkautta.

Tämä viski vaatii ehdottomasti hieman vettä sekaan auetakseen edes vähän, mutta eihän tästä valitettavasti kovin hyvää millään saa.

Tämä ensimmäinen Octomore on mielestäni pullotettu aivan liian nuorena ja näin tulos on kovin keskeneräisen tuntuinen.
Ihan mielenkiintoinen viski maistaa, mutta enempää ei tee mieli.

The Battle Rages On.

Kun Youtubesta löytyy nykyään jo ihan hyvälaatuisia videoita joka lähtöön, niin palataanpa vielä hetkeksi viime lauantaisen Deep Purplen konsertin pariin. Näin soi "The Battle Rages On" Tampereen jäähallissa:

Fishky

Nyt jotain hyvin erilaista.

Tarkastelun alla Fishky, Single Malt Scotch Whisky, Herring Cask Finish, 50,2%. (http://www.stupidcask.de/).

Ajatus sillitynnyrissä kypsytetystä viskistä kuullostaa ihan hyvälle huumorille ...aina siihen asti kun kyseistä tuotetta joutuu maistamaan. Tämän viskin mausta on nimittäin huumori kaukana.

Näin vastenmielistä ja järjettömän suolaista viskiksi kutsuttua alkoholia ei ole ennen vastaan tullut. Tämä on oikeasti kamalaa ja pistääkin ihmettelemään kuka näitä ostaa ja miksi? Tai miksi edes tällaista on myynnissä? Itse en kyllä keksi yhtäkään järkevää syytä hankkia tätä moskaa.

No, ylivoimaisesti kamalin viski mitä olen maistanut. Onhan sekin tietysti joku meriitti tälle ällöttävyydelle.

Joten, älkää ostako millään hinnalla ...tai, älkää ottako edes ilmaiseksi kuten minä pienen samplen muodossa.

Deep Purple, Jäähalli Tampere 18.7.2009

Viime vuosina tiuhaan tahtiin keikkaillut Deep Purple ilahdutti jälleen Suomalaisia ystäviään heittämällä keikat Kotkassa ja Tampereella. Itse suuntasin Tampereen Jäähalliin seuraamaan itselle jo muistaakseni kahdennentoista Purple-keikan reilun parinkymmenen vuoden ajalla.
Tunnelma keikalla oli jälleen totutun hyvä ja bändi on edelleen hyvässä vireessä tarjoten vankan ja ammattitaitoisen, joskin yllätyksettömän esityksen.

Tässä illan anti biisi biisiltä:

Highway Star oli ottanut jälleen paikkansa avauksessa, paras mahdollinen alku keikalle!

Things I Never Said, kappale jota ei kuulla Rapture Of The Deep-albumin perusversiolla, vaan bonuksena levyn joillakin versioilla, on kuitenkin ottanut paikkansa bändin livesetissä ja puolustaa paikkaansa täysin, hyvä reipas veto.

Wrong Man, Rapture Of The Deepin raskasta osastoa, hyvä livebiisi.

Strange Kind Of Woman edustaa klassista "vanhan liiton" Purplea, toimii aina.

Rapture Of The Deep, itämaisia sävyjä sisältävä monimuotoinen kappale, ei ehkä ihan parhaimmillaan livenä.

Fireball, taattu vauhtibiisi 1970-luvun alusta.

Contact Lost, kitaristi Steve Morsen kaunis soolo, jota yleisö hiljenee kuuntelemaan ja hallissa vallitsee harras tunnelma.

Sometimes I Feel Like Screaming on upea kappale. Hienon melodian sisältävä kappale on yksi illan kohokohdista.


Well Dressed Guitar, reipas instrumentaali joka sytyttää yleisön lopullisesti.

Wring That Neck jatkaa instrumentaalilinjalla, toimiva jamittelu vanhasta kappaleesta.

The Battle Rages On on illan helmi. Jykevä kappale jyrää vastustamattomasti.

Don Aireyn soolo tarjoaa "urkuja ja harmooneja" totuttuun tyyliin. Maukas soolo jossa kuultiin Suomen keikoille tyypillisesti jälleen myös Sibeliuksen Finlandiaa. Pitkähkö soolo-osuus päättyi seuraavan kappaleen tuttuun urkuintroon ja tämä on tietysti...

Perfect Strangers, vahva teos, klassikosta voitaneen jo puhua. Itsellä tosin ehkä pientä kyllästymistä tällä hetkellä havaittavissa tähän kappaleeseen.

Space Truckin, tuttu keikkajyrä menee tasapaksusti läpi. Sitten se...

Smoke On The Water, biisi joka ei esittelyjä kaipaa. Uppoaa kyllä aina kuin veitsi voihin.

Encoret:

Speed King. Tuttu ja nopeatempoinen kappale, jonka keskivaiheilla pitkä jamittelusessio. Bändin jäsenet saavat soolotilaa ja Gillan laulelee klassikkosävelmiä, mm. Elvistä.

Hush tuo tuulahduksen DP:n alkuajoilta, toimiva kappale edelleen.

Black Night päättää odotetusti keikan. Varma valinta lopetukseksi ja tuttu melodia jääkin varmasti soimaan hallista poistuvan tyytyväisen näköisen yleisön korviin.

Takuuvarma perus-setti siis, joka oli mukava taas nähdä ja kuulla, mutta ei kuitenkaan yllä muutamien unohtumattomien Purple-elämysten joukkoon.

Deep Purple 2009:

Ian Gillan - laulu
Steve Morse - kitara
Roger Glover - basso
Ian Paice - rummut
Don Airey - koskettimet

Bowmore 1991 16 yo Port Matured

Vielä yksi, (ja taas tyyliltään erilainen), port-tynnyreissä kypsytelty Bowmore.


Bowmore 1991 16 yo, 53,1%, Port Matured. (24 fresh port pipes).


Tuoksussa pehmeää savua sekä makeaa paksuhkoa viinimäisyyttä, rusinaa. Portviini menee ehkä hieman yli ja tuo hieman tunkkaisuutta.

Maku on täyteläinen, todella makea ja viski on heti hyvin "auki", toisin kuin vaikkapa uusi 21-vuotias. (tosin pullokin on ollut jo pitkään auki).
16-vuoden port-tynnyrikypsytys luonut tähän viskiin erittäin vahvan makuprofiilin, jossa viinimäisyys hallitsee vahvasti, (ehkä jopa liikaa?). Savuisuus täydentää kokonaisuutta mukavasti ja jälkimaku on varsin pehmeä ja herkullinen.

Kokonaisuutena voimakas Bowmore, jota portviinisyys dominoi vahvalla otteella.

Bowmore Voyage

Jatketaan Bowmoren parissa, eli eilisen uutuuden vastapainoksi hieman vanhempaa tuotantoa ja Port-tynnyreissä kypsytellystä viskistä on tässäkin kyse:

Bowmore Voyage 56%, Port Casked. ("Matured in traditional Bourbon Casks and finished in Ruby Port Pipes."). 12000 bottles, bottled 2000.

Tuoksu on hyvin raskas, mutta miellyttävällä tavalla. Makeaan täyteläiseen hedelmäisyyteen sekoittuu sopivasti tervaista savua ja vivahteikasta laventelia.

Maku on todella täyteläinen ja maukas, sekä niin pehmeä ja suussa sulava, että on vaikea kuvitella alkoholia olevan mukana peräti 56%.
Kypsytys, jossa osan ajasta tämä viski on kypsynyt perinteisissä Bourbon-tynnyreissä, mutta lopuksi se on viimeistelty muutaman vuoden ajan entisissä Portviinitynnyreissä tuo juuri sopivan hedelmäisyyden. Savuisuus on maukkaan tervaista ja laventeli leijuu vahvana harsona ympärillä. Mahtava!

Pitkä jälkimaku vie makuja eteenpäin yhä ja yhä...

Kerrassaan upea makukokonaisuus. Kautta aikojen yksi suurista Bowmore-suosikeistani.

Bowmore 1988 21 yo.

Ensitestissä uusi Bowmore 1988 21 yo, 51,5%, Port Cask Matured. Distilled 10.3.1988, 7200 bottles.

Tuoksu on makeahko, kypsän hedelmäinen, (rypäle, luumu, päärynä), ja hennosti savuinen. Ripaus lakritsia.

Maku on täyteläisen Portviinin hallitsema. 21-vuoden kypsytys on kuitenkin leikannut reilusti makeutta ja ensituntuma onkin odottamaani kuivempi. Viski on voimakas, mutta samalla miellytävän pehmeä. Savuisuus on monille iäkkäille Bowmoreille tyypillisesti vain hentona taustalla. Pääosassa ovatkin hedelmät, mutta tällä kerralla ei niin vivahteikkaana kuin muutamissa muissa Bowmore-pullotteissa.

Jälkimaku kuivuu tasaisesti ja hedelmäisyys muuttuu hieman kirpeämpään suuntaan.

Kokonaisuutena ihan hyvää, mutta jotenkin odotin kyllä enemmän. Tämä viski vaatisi varmasti ainakin muutaman maistelukerran avautuakseen täysin. Nyt hieman "tukossa".

Ps. Pienen vesitilkan lisäys avasi makua selvästi korostaen makeita piirteitä ja parantaen makujen tasapainoa.