Kasarihevin ystäville oli tarjolla harvinaista herkkua, kun kanadalainen Helix saapui On The Rocksiin. Tämä jo 1970-luvulla perustettu bändi nousi hevipiirien tietoisuuteen viimeistään vuonna 1984, kun Gimme Gimme Good Lovin’ -kappale nousi pienoiseksi videohitiksi ja sai soittoaikaa taivaskanavien rockmusiikkilähetyksissä.
Tämän vuoden keväällä julkaisunsa sai verevää bluesrockia sisältävä Bastard of the Blues -albumi ja Helixin 1980-luvun ”kulta-aikojen” kokoonpanosta edelleen mukana ovat laulaja Brian Vollmer, Basisti Daryl Grey, sekä rumpali Greg "Fritz" Hinz. Kitaristeina nykymiehistössä nähdään Kaleb Duck ja tänä vuonna yhtyeeseen liittynyt Chris Julke.
Rocksiin oli kertynyt ihan mukava määrä nostalgiannälkäisiä hevareita, mutta toki enemmänkin olisi mahtunut. Kalsean kylmä ja pimeä tiistai-ilta ei ole helppo pala keikkajärjestäjälle, mutta hyvä ja lämmin ilta tästä kuitenkin saatiin.
Illan avauksena kuultiin kotimaisen melodisen rockin historiaa Urban Talen muodossa. Käsittääkseni viimeksi joskus +10-vuotta sitten levyttänyt ja keikkaillut bändi tarjosi ihan mukiinmenevän setin, joskin bändin Foreigner (tms.) tyylisissä kappaleissa mentiin usein liiallisen imelyyden rajoille. Laulaja Kimmo Blom oli mies paikallaan ja rumpupallilla nähtiin Stratovariuksen riveissä vaikuttava Rolf Pilve.
 |
| Urban Tale |
 |
| Pilve & Blom |
Helix starttasi settinsä vuoden 1983 No Rest for the Wicked -albumin nimikappaleella ja kyllähän näiltä veteraaneilta homma toimii edelleen. Illan aikana saatiin ihan kiva läpileikkaus yhtyeen tuotantoon ja mikä mukavinta, bändi ei sortunut vain nostalgiatrippailuun, vaan uudelta albumilta kuultiin myös ihan hyvät otokset. Uudet vedot toimivatkin livenä varsin tasavahvoina klassikoiden rinnalla. Yhtye esiintyi viihdyttävästi ja laulaja Brian Vollmerin ääni on säilynyt mukavan vahvana, vaikka kuuttakymmentä ikävuotta tämäkin herra jo lähestyy.
Keikan aikana Vollmer mainitsi Nazerethin Dan McGaffertyn yhdeksi kaikkien aikojen hienoimmista laulajista. Maukas Naz-cover Dream On soi herkkänä kunnianosoituksena tälle tänä vuonna eläkkeelle vetäytyneelle laulajalle.
Noin tunti ja vartti Helixin parissa vierähti kelloon vilkuilematta ja vaikka painetusta settilistasta bändi jättikin muutaman kappaleen soittamatta, jäi keikasta ihan hyvä maku. Hyvä ja asiaan keskittynyt esitys, ilman pitkiä soolo-osuuksia tai muuta tyhjäkäyntiä.
Ei nyt ihan vuoden kovimpia konsertteja, mutta varsin maukasta kolean tiistai-illan hardrockia. Ja vielä vinkiksi: Bastard of the Blues on tutustumisen arvoinen levy.
 |
| Painettu setti. Keikalla taisi näistä jäädä jotain soittamatta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti