Tampereella koettiin yksi kuluvan vuoden kovimmista keikoista, kun Pakkahuoneen lavan valtasivat huikeassa vedossa oleva Accept, kotimainen Battle Beast, sekä australialainen Damnations Day. Ilta oli loppuunmyyty jo ennakkoon, joten tunnelmatasokin oli sitä myötä kohdallaan.
Illan avasi Damnations Day, joka ainakin itselleni oli ennen tätä iltaa täysin tuntematon yhtye. Puolituntinen setti tarjosi ”perusheviä” pienellä grungevivahteella höystettynä. Muutamassa biisissä oli ihan kivat melodiat, mutta muuten melko mitäänsanomaton kuva tästä jäi. Yhtye kiertää Acceptin matkassa ainakin koko Euroopan kiertueen ajan.
Battle Beast kulkee kovassa nousukiidossa, eikä vähiten laulajatar Noora Louhimon ansiosta. Yhtye on noteerattu pitkin Eurooppaa ja viime vuonna julkaistu yhtyeen nimeä kantava albumi on saanut varsin hyvän vastaanoton. Mikäs siinä, perusasiat ovat BB:llä kunnossa ja homma toimii.
Pakkahuoneella nähtiin rennon oloinen ja varmaotteinen bändi, jonka keulilla näyttävän Louhimon on helppo ottaa yleisönsä. Nooran vahva lauluääni sopii varsin hyvin bändin perinteisiin heviralleihin ja kyllähän tällaista esitystä on ilo seurata. Myös yleisö otti bändin hyvin vastaan ja tunnelma oli jo tässä vaiheessa varsin korkealla.
Jos Battle Beast kulkee nousujohteisella tiellä, niin selvää jälkeä hevimaailmassa tekee myös saksalainen Accept. Vuoden 2010 Blood Of The Nations -albumista alkanut uusi tuleminen ei osoita hiipumisen merkkejä, vaan päinvastoin. Laulaja Mark Tornillo on kotiutunut bändiin paremmin kuin kukaan olisi osannut kuvitellakaan, joten Udon jättämät saappaat on täytetty enemmän kuin hyvin. Tuore Blind Rage -albumi roikkuu myyntilistojen kärkipäässä useissa maissa (Suomessakin levy käväisi jopa listaykkösenä) ja keikat ovat monissa paikoissa loppuunmyytyjä.
Näin Acceptin viimeksi pari kuukautta sitten Wackenissa, joten Pakkahuoneella tarjoiltiin pääosin melko tuttua juttua. Kun Wackenissa setin keskiössä oli vuoden 1982 Restless & Wild -albumi, niin nyt Tampereella mentiin enemmän tuoreen Blind Ragen tahdissa. Levyltä oli poimittu settiin peräti kuusi kappaletta ja tässä olikin huikeaa huomata, kuinka saumattomasti tämä uusi tuotanto sulautui vanhojen klassikoiden joukkoon.
Blind Ragen sinkkubiisi Stampede oli odotettu avaus ja kolme seuraavaakin kappaletta mentiin uudehkon materiaalin parissa. Lava oli klubiolosuhteisiin todella tyylikäs ja näyttävä. Tunnelma Pakkahuoneella oli hieno ja seuraavana kuultu klassikkotrio nostatti sitä entisestään. Losers And Winners, London Leatherboys ja Starlight kulkivat mallikkaasti. Jälleen uutta matskua peliin ja varsinkin uuden albumin Dying Breed oli komea veto. Klassikko-osastolta kuultu Ahead Of The Pack tarjosi harvinaisempaa herkkua ja loppuun oli säästetty sitten ne klassisimmat hitit. Princess Of The Dawn, Fast As A Shark, Metal Heart ja Balls To The Wall takasivat, ettei salissa päässyt pitkästymään.
Kokonaisuutena Accept tarjosi juuri sitä, mitä osasin odottaakin. Saumatonta bändin jäsenten yhteistyötä, hienoja melodioita ja hyvää tunnelmaa. Yhtye tuntuu nauttivan lavalla olosta ja se kyllä välittyy myös katsomoon. Pari tuntia kului kuin siivillä ja hymy herkässä saattoi lähteä kotimatkalle. Tällä hetkellä Accept kuuluu perinteisten heavy metal -yhtyeiden joukossa aivan terävimpään kärkeen. Mahtava suoritus.
Stampede
Stalingrad
Hellfire
200 Years
Losers and Winners
London Leatherboys
Starlight
Dying Breed
Final Journey
Shadow Soldiers
From the Ashes We Rise
Restless and Wild
Ahead of the Pack
No Shelter
Princess of the Dawn
Dark Side of My Heart
Pandemic
Fast as a Shark
-----
Metal Heart
Teutonic Terror
Balls to the Wall
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti