tiistai 15. elokuuta 2017

Giants of Rock 30 vuotta!


Ensimmäinen Giants of Rock -festivaali järjestettiin Hämeenlinnassa tasan kolmekymmentä vuotta sitten, eli 15.8.1987. Esiintyjälistalta löytyivät muun muassa DIO sekä Helloween. Tapahtuman 30v. juhlan kunniaksi Metalliluola kokosi tapahtumasta upean kuvagallerian. Käykää katsomassa!

http://metalliluola.fi/ensimmainen-giants-of-rock-valtasi-hameenlinnan-ahveniston-30-vuotta-sitten/


maanantai 14. elokuuta 2017

Wacken Open Air 2017: lauantai 5.8.2017

Rage, Beyond the Black, Max & Igor Cavalera, Powerwolf, Alice Cooper, Amon Amarth, Avantasia.


Wackenin lauantai oli jälleen pitkä päivä ja bänditarjonnaltaan varsin mielenkiintoinen. Myöhään venyneen perjantai-illan jälkeen otettiin aikainen startti, koska jo klo 12 vuorossa oli legendaarinen Rage.

Näin Ragelta kokonaisen keikan viimeksi Hämeenlinnan Giants of Rockissa vuonna 1991, joten nyt olikin korkea aika päivittää tilanne. Bändi ja aikaan nähden todella runsas yleisö olivat hyvin hereillä ja kuultavaksi saatiin vallan erinomainen veto. Don’t Fear the Winter -klassikolla aloitettiin ja setissä livedebyytin sai tuoreimman Rage-albumin nimikappale Season of the Black. Higher Than the Sky yhdistyi sulavasti Dio-tribuuttiin Holy Diver. Kova veto!





Perinteisestä hevimätöstä siirryttiin välittömästi melodisen ja sinfonisen metallin maailmaan. Saksalainen Beyond the Black tarjosi hienon ja pyrojen sävyttämän tunnin. Yhtye toi mieleen Within Temptationin ja laulaja Jennifer Habenin äänestä löytyi yhtäläisyyttä WT:n Sharon den Adeliin. Bändin tribuutti Lemmylle, koskettavan kaunis Love Me Forever oli yksi koko festivaalin upeimmista hetkistä. Kyyneleet eivät olleet kaukana.  Tämä bändi äkkiä klubikeikalle Suomeen!










Roots Bloody Roots, eli seuraavana vuorossa oli Max ja Igor Cavaleran Return to Roots -keikka. Tuoreessa muistissa oli joulukuulta herrojen raivokas veto Hämeenlinnan Aulangolla ja aivan vastaavaan tunnelmaan ei nyt auringon paisteessa Wackenin isolla lavalla ylletty. Hyvä keikkahan tämä oli, mutta setti olisi varmaankin toiminut paremmin vaikkapa pienemmällä telttalavalla.





Myös Powerwolf oli loistava taannoin Tampereen Klubilla ja hienosti homma toimi nyt myös Wackenin päälavalla. Viihdyttävää esiintymistä ja tarttuvia melodioita tällä bändillä riittää, joten helppohan tämän parissa oli viihtyä. Hieno tunnelma!






Alice Cooperiin voi aina luottaa. Jälleen huikea ja viihdyttävä show, kuten Cooperin kohdalla on aina totuttu näkemään. Tarttuvat kappaleet ja tutut showelementit giljotiineineen pitivät otteessaan ja koko bändin työskentely oli ihailtavaa seurattavaa. Myös Cooperilta nähtiin kunnianosoitus Lemmylle ja Motörhead-klassikko Ace of Spades oli oiva päätös keikalle.











Seuraavana myös Amon Amarth tarjoili viikinkimetalliaan totutun vahvasti. Hieno lava ja pyrot täydensivät esitystä pimenevässä illassa. A Dream That Cannot Be -kappaleessa vierailevana laulajana nähtiin Doro Pesch ja tämä esitys nousikin keikan kohokohdaksi.





Avantasia päätti osaltamme tämän vuoden festivaalin ja upeasti päättikin. Tobias Sammet oli kerännyt taas kokoon hienon joukon laulajia ja mukana olivat nyt mm. Eric Martin,  Geoff Tate, Bob Catley ja Jorn Lande. Kuultiin vahva läpileikkaus aina ensialbumi Metal Operasta tuoreimman Ghostlights-levyn kappaleisiin ja näyttävään ilotulitukseen päättyneeseen keikkaan olikin hyvä päättää myös meidän Wacken Open Air 2017.













Kiitos bändit, kiitos Wacken, nähdään taas ensi vuonna!

lauantai 12. elokuuta 2017

Wacken Open Air 2017: perjantai 4.8.2017

Lacuna Coil, Grave Digger, Sonata Arctica, Saltatio Mortis, Headcat, Apocalyptica, Megadeth, Marilyn Manson.



Wackenin perjantaimme alkoi jo aamupäivästä ja esiintymislistasta pisti silmiin heti mielenkiintoinen nimi. Warrant on tuttu monille kasarirockin ystäville, mutta tämä Warrant ei Wackenissa esiintynyt, vaan kyseessä oli täsmälleen samanniminen saksalainen speedmetal-yhtye. Parin biisin jälkeen olikin aika lähteä ottamaan hyvät paikat päälavalta, missä vuorossa oli italialainen Lacuna Coil.

Lacuna Coil oli mainio taannoin Tampereen Yo-talolla, joten aikaisesta soittoajasta (klo 12.00) huolimatta odotukset olivat korkealla. Muitakin paikalla olleita yhtye näytti kiinnostavan, sillä yleisöä oli tässä vaiheessa jo kentän täydeltä, eli varmasti kymmeniä tuhansia.

Bändi olikin huikean kovassa vedossa ja tarjosi vahvatunnelmaisen ja näyttävän tunnin. Tällä aamupäivän vedolla yhtye nosti itsensä yhdeksi festivaalin suosikeistani.








Jatkoa päiväämme saatiin perinteisen heavyn muodossa. Saksalainen Grave Digger oli hyvä, joskin hieman tasapaksu kappalemateriaali verotti pisteitä.





Sonata Arctica on tullut nähtyä kotimaassamme varsin useasti ja hyvin homma toimi nyt myös isolla Wackenin lavalla. Hyvä setti ja hieno tunnelma. Hyvä Suomi!





Saksalainen folkmetal-yhtye Saltatio Mortis jatkoi mainiota iltapäivää ja tämä kotimaassaan varsin suosittu yhtye tarjosikin näkemisen arvoisen keikan. Yleisö eli kiitettävästi mukana ja tunnelma nousi kattoon. Keikan aikana nähtiin bändin laulajan tyylinäyte siitä, kuinka kappaleen esittäminen onnistuu ”crowdsurffatessa” yleisön päällä. Hyvin onnistui!






Sitten jotain erilaista. Rockabillyä metallifestivaaleilla? Kyllä, koska Lemmy. Edesmenneen Motörhead-ikonin sivuprojekti Headcat sai kunnian esiintyä Wackenissa ja tämähän oli nähtävä. Morbid Angelissa vaikuttanut David Vincent on perinyt Lemmyn paikan, kitaraa soittaa Danny B. Harvey ja rumpujen takaa löytyy Slim Jim Phantom (Stray Cats).

Kuten odottaa saattoikin, trion setti tarjosi maukkaan katsauksen perinteiseen rock’n’rolliin ja tuore sinkkubiisi Born To Lose, Live To Win osoitti, että myös hyvää uutta materiaalia syntyy. Kuultiinpa myös Stray Catsia ja Beer Gardenin yleisö tuntui olevan mielissään kuulemastaan. Mukavaa rockviihdettä.






Apocalyptican Metallica-setti tuli hyväksi havaittua jo Tuskassa ja samaa laatua kuultiin nyt myös Wackenissa. Lavalla nähtiin myös yllätysvierailija, kun yhtyeen alkuperäisjäsen Max Lilja palasi sellonsa kanssa hetkellisesti tositoimiin vanhojen bändikavereidensa kanssa.





Megadeth oli vuonna 2014 tällä samaisella festivaalilla täydellinen floppi, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Dave Mustainen johtama bändi oli nyt metallisen tiukassa vedossa ja tarjosi perjantai-iltaan hienosti positiivisen yllätyksen. Hyvä keikka!






Marilyn Manson päätti iltamme ja koska en yhtyeen musiikkia juurikaan tunne, jätän kommentoinnit sikseen. Ei ollut minun juttu.