keskiviikko 24. elokuuta 2016

Nightwish, Arch Enemy, Sonata Arctica, Delain, Silentium - Himos Park 20.8.2016


Kuluneen kesän aikana olen nähnyt jo monta loistavaa ulkoilmakonserttia, mutta yksi oli vielä jäljellä. Himoksen varsin toimivaksi osoittautuneella konserttialueella esiintyneet Nightwish, Arch Enemy, Sonata Arctica, Delain ja Silentium tarjosivatkin 9000-päiselle yleisölle huikean ja yllätyksellisen illan.

Raju ukkoskuuro vaihtui auringoksi juuri sopivasti ennen ensimmäistä bändiä. Yleisöäkin oli paikalla jo mukavasti ja Silentiumilla oli hyvä paikka avata karkelot.



The Fall
Frostnight
Leave the Fallen Behind
My Broken Angel
Hangman's Lullaby
Bitter Lessons
Forever Sleep
Empress of the Dark

Itse en bändiä tuntematta tämän ryhmän musiikkiin sisään päässyt ja pian ajatukset ja odotukset siirtyivät jo seuraavaan…


Hollantilainen Delain loisti heinäkuun alussa Tuskassa ja tuolle huippukeikalle saatiin nyt ilahduttavasti pikainen ”jatko-osa”.


Bändi esiintyi Himoksella ilman toista kitaristiaan Merel Bechtoldia, joka oli samaan aikaan keikkahommissa muualla. Tämä ei tahtia haitannut, vaan jälleen nähtiin hyväntuulinen ja viihdyttävä show. Laulajatar Charlotte Wessels on valovoimainen esiintyjä ja tällaista esiintymistä on kyllä ilo seurata. Settilistassa oli mukavasti parin biisin verran eroa Tuskassa kuultuun ja saatiinpa nyt uudet maistiaiset myös piakkoin julkaistavalta Moonbathers-albumiltakin. Hyvä levy on tulossa! Illan ensimmäinen yllätyskin koettiin, kun Nightwishin Marco Hietala vieraili lavalla duetoimassa Charlotten kanssa kappaleen The Gathering. Delainia tuntemattomille tiedoksi, että Hietala laulaa myös kyseisen kappaleen levyversiolla.  Jälleen loistava keikka Delainilta!

Suckerpunch
Get the Devil Out of Me
Army of Dolls
Mother Machine
The Glory and the Scum
We Are the Others
Don't Let Go
The Gathering (with Marco Hietala)
Pristine









Sonata Arctica on kiertänyt tänä kesänä akustisissa merkeissä ja akkarikeikka kuultiin myös nyt Himoksella. Yhtyeen koko uran ajalta poimitut klassikot tarjosivat riemastuttavaa kuultavaa uusina versioina ja hymy oli katsomossa herkässä. Kohokohdiksi nousivat upean herkkä Letter to Dana, sekä vauhdikkaat San Sebastian ja keikan päättänyt The Cage.



The Wolves Die Young
Cloud Factory
My Land
Black Sheep
Letter to Dana
San Sebastian
FullMoon
Tallulah
I Have a Right
The Cage


Arch Enemy tarjosi seuraavaksi illan raskaimman annoksen. Bändi kiertää edelleen keikkapaikkoja War Eternal -levyn tiimoilta ja nyt Himoksella näkemäni keikka oli jo kolmas tällä teemalla.


Perushyvää Arch Enemyä saatiinkin, joskin keikan alkupuolen ääniongelmat hieman häiritsivät. Alussa laulaja Alissa White-Gluzin ääni ei kuulunut kunnolla ja sama ongelma vaivasi välillä myös soittimia. No, live on liveä ja ei aina kaikki mene kuin Strömsössä. Kova veto tämä kuitenkin oli ja siron Alissan brutaali laulu on kuulemisen arvoinen. Setistä helmenä nostan esiin kappaleen Stolen Life ja harmituslistalle merkitään Bloodstained Crossin puuttuminen.






Khaos Overture
Yesterday Is Dead and Gone
War Eternal
Ravenous
Stolen Life
My Apocalypse
You Will Know My Name
Under Black Flags We March
As the Pages Burn
Dead Eyes See No Future
Avalanche
No Gods, No Masters
Nemesis


Sitten Nightwish, joka aloitti oman osuutensa vähän iltakymmenen jälkeen. Elokuun loppupuoli oli tälle spektaakkelille mainio ajankohta, eli koko show koettiin pimeässä. Ja millainen huikea näytös tästä muodostuikaan. Illan setin runko noudatteli kiertueen aiempia keikkoja, joista ennen tätä iltaa olin nähnyt jo kaksi. Yllätyksiä kuitenkin koettiin niin kappalelistassa kuin esiintyjissäkin. Settiin oli nostettu harvemmin kuultua materiaalia ja riemulla otimme vastaan esim. kappaleet Bless The Child, Sahara, While Your Lips Are Still Red ja Wishmaster! Lava oli tuttuun tyyliin näyttävä, eikä pyroja säästelty. Soundit olivat nyt kohdallaan ja bändi huippuvireessä. Laulaja Floor Jansen tuntuu parantavan keikka keikalta ja eipä parempaa keulakuvaa tälle yhtyeelle voisi kuvitella. Toki aikoinaan Tarja ja Anette olivat loistavia myös.



Illan jymy-ylläri nro 1 koettiin, kun Marco Hietala poistui yhden kappaleen ajaksi yleisön joukkoon ja Stargazers-kappaleessa bassoa soitti Sami Vänskä. Vänskähän oli aikoinaan Nightwishin miehistössä albumeilla Oceanborn ja Wishmaster.


Stargazersin jälkeen vuorossa oli huima The Poet And The Pendulum -eepos. Tämä huikea teos lukeutuu yhtyeen kaikkien aikojen parhaimmistoon.  Lisää herkkua saatiin, kun Jymy-ylläri nro 2 tarjoiltiin kappaleessa Last Ride of the Day. Rumpali Kai Hahto teki nyt tilaa ja yhtyeestä pitkällä sairauslomalla oleva Jukka Nevalainen pääsi soittamaan bändin kanssa livenä ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen!


Kaksituntinen setti päättyi odotetusti The Greatest Show On Earth-teokseen ja millä tavalla. Upeat ilotulitteet sävyttivät esitystä ja värjäsivät pimeää taivasta liki koko kappaleen ajan. Enpä tiedä, onko millään keikoilla nähty aiemmin tällaista ilotulitteiden määrää. Tuskin.

Nightwishilta odotettiin yllätyksiä ja upeaa showta, mutta Tuomas Holopainen joukkoineen ylitti ne kirkkaasti. Himoksen illassa nähtiin jotain ainutlaatuista!

Roll Tide
Shudder Before the Beautiful
Yours Is an Empty Hope
Bless the Child
Storytime
My Walden
Élan
While Your Lips Are Still Red
Weak Fantasy
Alpenglow
Sahara
Wishmaster
I Want My Tears Back
Nemo
Stargazers (with Sami Vänskä)
The Poet and the Pendulum
Last Ride of the Day (with Jukka Nevalainen)
The Greatest Show on Earth












lauantai 20. elokuuta 2016

Mannochmore 1974 22yo, Rare Malts Selection

Testissä Rare Malts -sarjan vanha pullote Mannochmorelta.

Mannochmore 1974, 22yo. Bottled Sept. 1997. 60,1%. Rare Malts Selection.



Tuoksu on puhdaspiirteinen ja korkeasta alkoholiprosentista johtuen hyökkäävän voimakas. Sitrusta, tammea, kukkaisuutta, kermatoffeeta ja raikas minttuinen twisti. Ilman laimennusta haastavan vahva, mutta vesilisä tuo aromit hyvin esiin.

Maku on voimakas ja runsaan tammen sävyttämä. Kermatoffeen makeutta, sitrusta, ananasta ja kookosta.

Jälkimaku tarjoaa paahtunutta tammea, hapahkoa hedelmäisyyttä ja ripauksen kahvia.

Ihan hyvä ja vahva viski. Kokonaisuus on puhdaspiirteinen ja selkeä, muttei kovinkaan monimuotoinen. Vivahteikkuutta jäin kaipaamaan. Pieni laimennus on paikallaan ja viski kestääkin veden lisäämistä reilustikin.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

SOTW-blogin Glenfarclas-hakemisto

Blogissa arvioidut Glenfarclas-tislaamon viskit. (Arvioita 31 kpl, hakemisto päivitetty 17.8.2016)


OB:

- Glenfarclas 1954, 43%. Dist. 16.6.1954, bott. 27.7.2000. 46 years old. 1193 bottles.
- Glenfarclas 1967 43 yo, Selected for The Spirit of Speyside Whisky Festival 2011. 
- Glenfarclas 1968/2009, 51%, OB Family Cask for Luc Timmermans, Gonzales Byass Cask #699 (Fino-Sherry) - Whiskysamples Anniversary - 60 bottles.
- Glenfarclas 1968 43 yo, Family Cask selected by Luc Timmermans,  47,5%, bottled 9.5.2011. Pedro Domecq Manzanilla Sherry Cask #697. 133 bottles.
- Glenfarclas Family Cask 1971 40 yo for The Whisky Shop Dufftown. Oloroso Sherry Cask no 152.
- Glenfarclas Family Cask 1973, 56,5%. Release VIII. Sherry Butt No 2598. Bottled 13.10.2011. 456 bottles.
- Glenfarclas Family Cask 1979, bottled 2007.52,8%.Plain Hogshead #146,225 bottles.
- Glenfarclas Family Cask 1993, 58,7%. Release IX, Sherry Butt No 74. Bottled 20.2.2012. 627 bottles.
- Glenfarclas 1993, "Premium Edition, Oloroso Sherry Casks". 46%. Bottled 24.9.2012. 4000 bottles.
- Glenfarclas 1994, 59,3%. Cask No #3629. Bottled 30.4.2010. Selected for Viking Line. 300 bottles.
- Glenfarclas 1997, 55,5%, matured in Sherry Casks, 9000 bottles, bottled 2009.

- Glenfarclas 40 yo, 46%, 2010 first release.
- Glenfarclas 30 yo, 43%
- Glenfarclas 25 yo, 43%, (50ml)
- Glenfarclas 21 yo, 43%
- Glenfarclas 105 20 yo, 60%. (2012, 4000 bottles)
- Glenfarclas 18 yo, 43%. (Travel Retail Exclusive)
- Glenfarclas 17 yo, 43%
- Glenfarclas 15 yo, 46%, (2000-luvun alku)
- Glenfarclas 15 yo, 46%
- Glenfarclas 12 yo, 43%, (1990's?)
- Glenfarclas 10 yo, 40%, (75cl, +-1990)
- Glenfarclas 10 yo, 40%, (50ml, +-2010)
- Glenfarclas 8 yo, 40%, 75cl, 1960's. Glenfarclas Glenlivet Distillery.
- Glenfarclas 175th Anniversary, 43%


IB:


Blackadder:

- Blairfindy (Glenfarclas) 23 yo., 43,0%, (Blackadder), distilled 6th June 1980 / bottled November 2003, Cask no 5983, Cask ref. 2003/BF/01

Cadenhead's:

- Glenfarclas 21 yo 1990, b. Oct 2011, 54,3%. Bourbon Hogshead, 222 bts.

Douglas Laing:

- Probably Speyside's Finest Distillery 1967 41 yo, 50%.  Distilled Nov. 1967, bottled Sept. 2009. Sherry Butt, Douglas Laing Old Malt Cask, DL ref 5515. 456 bottles.

The Whisky Fair:

- Single Speyside Malt, (Glenfarclas) 41 yo 1965 , 53,5%. Bottled 2007. Matured in Sherry Cask. The Whisky Fair.

Oletettavasti Glenfarclasia:

- Eagle of Spey 10 yo, 40%. Highland Single Malt. J&G Grant

Muuta:

- Tislaamovierailu 2011

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Bunnahabhain 18 yo, 43%

Lasissa 18-vuotias Bunnahabhain noin kymmenen vuoden takaa. Tämän pullotteen alkoholiprosentti poikkeaa nykyisestä, sillä tuolloin tämä viski pullotettiin 43% vahvuisena ja nykyään tislaamo on siirtynyt käyttämään 46,3% pullotusvahvuutta.

Bunnahabhain XVIII, 18 yo, 43%. (+-2006)


Tuoksua hallitsevat runsas tammi ja aromikas sherryisyys. Kuivattuja sekahedelmiä, nahkaa ja sopivasti suolaisuutta. Todella hyvä ja kiehtova.

Maku on erittäin pehmeä, täyteläinen ja Maukkaan sherryinen. Kypsää luumua, vaahterasiirappia ja kahvia. Kuivahko tammi sitoo maut hienosti yhteen. Salmiakkista suolaisuutta nousee taustalta esiin.

Jälkimaku kuivahtaa sopivasti ja raikkaan sitruksisia sävyjä nousee esiin. Sherryn ja tammen liitto on ihailtavan tyylikäs. Lopussa kiva suolaisen lakritsin puraisu.

Herkullinen Bunna, jonka 43% vahvuus tuntuu juuri oikealle.

tiistai 9. elokuuta 2016

Matchbox - Fifth Avenuen terassi, Hämeenlinna 5.8.2016

Hevimies rockabillykeikalla jo toistamiseen muutaman viikon sisään…


Muutama viikko sitten katsoin Porissa Brian Setzerin keikan ja nyt tähän kesään saatiin jo toinen rockabillyilta, kun legendaarinen Matchbox saapui Hämeenlinnaan. Keikkapaikkana toiminut ravintola Fifth Avenuen terassi sijaitsee alle kilometrin päässä kotiovelta, joten keikkamatkakin oli nyt poikkeuksellisen lyhyt.

Matchbox on varmasti monille tuttu yhtye 1970-luvun lopulta ja 1980-luvun alusta. Vuonna 1979 julkaistu yhtyeen nimeä kantanut albumi muistetaan ainakin Rockabilly Rebel -hitistä, joka keikkui listojen kärjessä ja soi lähes kaikkialla. Seuraavan vuoden Midnight Dynamos -levy tarjosi myös vahvaa menoa ja jatkoi rockabillyn ilosanoman julistamista. Tämän jälkeen itselläni yhtyeen seuraaminen jäi vähiin, mutta nyt yli 35 vuotta myöhemmin oli pakko palata noihin muistoihin ja katsoa Matchbox livenä ensimmäistä kertaa.


Fifth Avenuen terassi toimi keikkapaikkana hyvin ja väkeäkin oli paikalla ihan kivasti. iltakymmenen jälkeen lavalle asteli tyylikäs joukko iäkkäitä rocklegendoja ja illan rockjuhla oli valmis alkamaan. Six Days on the Road aloitti tulituksen ja illasta muodostui todella iloinen yllätys.

Matchboxin”Rockabilly Rebel -ajan” klassisessa kokoonpanossa soittivat Graham Fenton - Lead Vocalist, Steve Bloomfield - Lead Guitar / vocals, Gordon Scott - Rhythm Guitar / vocals, Fred Poke - Bass / vocals, Jimmy Redhead - Drums / vocals. Nyt Hämeenlinnassa tuosta viisikosta lavalla nähtiin kaikki paitsi Steve Bloomfield, jonka korvasi yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuulunut Iain “Hound dog” Terry. Ei huonot jaot!






Yhtye tarjosi nostalgiantäyteisen setin, joka koostui omien hittien lisäksi maukkaista covervedoista. Avauskappaleen lisäksi klassista rock’n’roll-osastoa edustivat mm. lainakappaleet Buddy Hollyn ja Gene Vincentin tuotannoista. Illan yleisö sai varmasti juuri sitä, mitä oli tullut hakemaankin ja eipä tässä löydy moitteille mitään sijaa. Suurimmat hitit oli taktisesti jätetty loppuun ja varsinainen setti niitattiin juhlahumussa päätökseen Teenage Boogien ja Rockabilly Rebelin tahdissa. Eihän tämä tietenkään vielä riittänyt, vaan encoreissa saatiin lisää herkkua. Midnite Dynamos oli huikean kova ja onnistunut ilta taputeltiin päätökseen Old Black Joella alkaneella maukkaalla medleyllä.

Matchbox mallia 2016 oli ällistyttävän kova livebändi ja tykkäsin keikasta jopa enemmän, kuin mitä Brian Setzerin esityksestä Porissa, vaikka todella hyvä sekin oli. Kesän suurin ylläri oli tässä!


Tähän listaan lisänä ainakin Teenage Boogie ja keikan päättänyt pitkä medley. 

perjantai 5. elokuuta 2016

Hirsch Selection 1983 22 yo

Jenkkiviskit eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihini, mutta kokeillaan.

Hirsch Selection 22 yo, 46,5%. Distilled 1983.  Kentucky Straight Rye Whiskey.


Tuoksu on makea, vaniljainen ja ällön hedelmäesanssinen. Kukkaisuutta, tuoretta tammea ja kypsää banaania.

Maku on makea, runsaan hedelmäinen, vahvasti tammen sävyttämä ja runsaan viljainen. Vaniljaa ja ylikypsää banaania. Makeus tuntuu liian hallitsevana.

Jälkimaku tarjoaa ällömakeuden vastapainoksi hieman kuivempia ja kitkeriä sävyjä. Tammea, sitrusta ja hapanta hedelmäisyyttä. Makua riittää pitkään, mikä ei tässä tapauksessa ole mitenkään positiivinen asia.

Kuten alussa mainitsin, niin Jenkkiviskit eivät ole olleet suosiossani, eikä tämä lajissaan ilmeisen laadukas pullote tehnyt poikkeusta.

Kiitokset samplesta ja kuvasta Mushimalt-blogin pitäjälle.

maanantai 1. elokuuta 2016

Auchentoshan 21 yo

Pitkästä aikaa viskiä maistelussa. Hieman iäkkäämpää Lowlandin alueen tuotantoa edustaa 21-vuotiaana pullotettu Auchentoshan ja nyt testiin napattu versio lienee pullotettu 2000-luvun alkupuoliskolla.

Auchentoshan 21 yo, 43%

Kuva: http://mushimalt.blogspot.fi/

Tuoksu on hedelmäinen ja mineraalinen. Raa’ahkoa omenaa, paahdettua sokeria, hapanta sitrusta ja kukkaisuutta. Taustalla tammea ja kahvia.

Maku on makea ja pehmeä. Kypsä trooppinen hedelmäisyys. Suolainen vivahde sekoittaa tasapainoa. Tammi tuntuu puhtaana ja selkeänä. Hunajaa.

Jälkimaussa esiin nousee happamampia sävyjä. Kuivattuja hedelmiä, suolaisuutta ja tammea. Makeaa öljyisyyttä ja raikas yrttinen vivahde.


Ihan maukas ”vanhan liiton” Auchentoshan, joka aukeaa hiljalleen ja viskistä löytyy ajan kanssa koko ajan jotain uutta. Ei kuitenkaan mikään wow-elämys, vaan ennemminkin ikäluokassaan hyvää perussettiä.