torstai 12. joulukuuta 2019

Amon Amarth, Arch Enemy, Hypocrisy - Black Box (Jäähalli), Helsinki 9.12.2019

Amon Amarth

Helsingin Jäähallin Black Boxissa koettiin maukas pikkujoulu melodisen death metallin parissa, kun esiintyjälistalta löytyivät ruotsalaiset Amon Amarth, Arch Enemy ja Hypocrisy. Maanantaiksi osuneesta keikkapäivästä huolimatta tapahtuma oli loppuunmyyty. Kuvat pokkarilla yleisön seasta.


Illan avasi Hypocrisy, jonka aikana tunnelma hallissa haki vielä muotoaan ja eipä tästä bändistä ainakaan itselleni mitään sen suurempaa muistijälkeä jäänyt.




Arch Enemy on tullut nähtyä ja viime vuosina useasti ja jälleen oli lupa odottaa hyvää settiä. Sellainen saatiinkin ja bändi tarjosi kuulijoille tiiviin yhdentoista biisin setin. Teräshäkeistä rakennettu lavarakennelma oli näyttävä ja valojakin käytettiin selvästi keskivertolämppäreitä monipuolisemmin. Itselleni illan kovin veto oli tässä.

Set Flame to the Night
The World Is Yours
War Eternal
My Apocalypse
Ravenous
Under Black Flags We March
The Eagle Flies Alone
First Day in Hell
Saturnine
As the Pages Burn
No Gods, No Masters
Dead Bury Their Dead
Nemesis
Enter The Machine










Amon Amarthin viikinkimetalli päätti illan, eikä rekvisiitassa säästelty. Tulta, pommeja ja viikinkejä oli yhden keikan tarpeiksi riittämiin ja näyttävässä showssa tapahtui koko ajan. Yhtyeen uusimmat albumit, Berserker ja Jomsviking hallitsivat settilistaa ja sekaan ripoteltiin muutamat vanhemmasta tuotannosta poimitut helmet. Pidemmän päälle yhtyeen kappalemateriaali tuntuu omaan korvaani hieman tasapaksulle, mutta livetilanteessa kasassa oli kuitenkin toimiva puolitoistatuntinen.

Raven's Flight
Runes to My Memory
Death in Fire
Deceiver of the Gods
First Kill
Fafner's Gold
Crack the Sky
The Way of Vikings
Prediction of Warfare
Shield Wall
Guardians of Asgaard
Raise Your Horns
-----
The Pursuit of Vikings
Twilight of the Thunder God













tiistai 10. joulukuuta 2019

Caol Ila 15 yo "golden decanter", 1980's

Tarkastelussa 1980-luvulla Italian markkinoille tehty Caol Ila.

Caol Ila 15 yo, 43% ”golden decanter”, 75cl, 1980’s.


Tuoksu on kuivahkon turvesavuinen ja tervainen. Paahtunut maltaisuus ja poltettu tammi. Vanilja nousee esiin pehmeänä ja runsaana. Valkopippurin terävyyttä, merellistä suolaisuutta ja tuhkaa.

Maku on kermaisen täyteläinen ja erittäin pehmeä. Vahva turvesavu hyökkää esiin tuhkaisena ja hieman pistävänä. Grillattua lihaa, kookosta, vaniljajäätelöä ja puhdas maltaisuus.

Jälkimaku jatkuu turvesavun hallinnassa. Raikas sitrus nousee runsaana esiin. Vaniljaa ja raa’ahkoa hedelmäisyyttä. Makea hunaja tuo kontrastia ja lopussa suolaisuus nousee melko runsaana esiin.

Tuhdin turvesavuinen ja maukas Caol Ila. Täyteläisyyttä riittää hienosti läpi makukaaren ja tasapaino säilyy hyvin. Laatupullote!

Samplepullosta tämä viski maistui mainiolle myös syksyn Skotlannin reissulla.


sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Klamydia - Aulanko Areena, Hämeenlinna 6.12.2019


Scandic Aulangolla vietettiin Suomen itsenäisyyspäivää punkrockin parissa, kun Klamydia valloitti Aulanko Areenan jo kolmatta kertaa!

Vuodesta 1988 alkaen tuhansia keikkoja soittanut ja parikymmentä pitkäsoittoa julkaissut Klamydia on solistinsa Vesku Jokisen johdolla levyttänyt lukemattomia nykyajan kansanlauluja. 30 vuotta maanteitä kiertänyt yhtye on myynyt urallaan lähes miljoona äänitettä ja julkaisee edelleen kaikki levynsä omakustanteena.

Olin kameran kanssa paikalla ja tämän pikkujouluhenkisen itsenäisyyspäiväperjantain ilottelun tunnelmat voi katsella alta. Klamydia ja Aulanko tarjosivat jälleen yhden onnistuneen keikkaillan.

























lauantai 7. joulukuuta 2019

Strathisla 15yo 100° proof, Gordon & MacPhail 1970’s

Vanhat Strathislat ovat tarjonneet hyviä viskielämyksiä. Nyt lasissa tislaamon 15 yo 1970-luvun pullotuksena.

Strathisla 15yo 100° proof, 26 2/3 fl.ozs. Gordon & MacPhail, stencilled flowers, UGB, 1970’s


Tuoksu on aromikas ja makeahko. Nahkainen, yrttinen ja makea lääkemäisyys, salmiakki, sherry ja tammi ovat nätisti tasapainossa. Hedelmäistä mehukkuutta riittää ja maltaisuus on pehmeää.

Maku on täyteläinen, pehmeä ja maukas. Sherryisyys hallitsee odotetusti, mutta tammi nousee nopeasti haastamaan hedelmäisyyttä. Katkeraa yrttisyyttä, lakritsia ja kahvia.

Jälkimaussa sherryisyys kuivahtaa ja tammi ottaa tilan haltuun. Tasapaino säilyy kuitenkin hyvin. Suolaisuutta, nahkaa ja hapanta viinimäisyyttä. Makua riittää hyvin.

Tuhti ja vivahteikas Strathisla, jonka makuprofiili elää hienosti ja tarjoaa koko ajan uusia vivahteita. Nam!

perjantai 6. joulukuuta 2019

Eppu Normaali - Verkatehdas, Hämeenlinna 4.12.2019


”Tässä on viisi Eppua
Viisi kaunista heppua
Me soitamme rajulla tavalla
Ja näytämme hyvältä lavalla
Jee jee jee
Jee jee jee jee jee”.

Näin lauloi Eppu Normaali vuonna 1979 kappaleella Jee, jee. Yhtyeen alkuaikojen rajuus ja kapinallinen punkrock ovat vuosien varrella haihtuneet seesteiseen aikuisrockiin, rockkauden huipentuessa 1980-luvun puolivälin julkaisuihin. Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984) ja Kahdeksas Ihme (1985) ovat Eppujen laulukirjan suuria merkkipaaluja, joita tuli pyöritettyä levylautasella kerrasta toiseen. Näiden jälkeen yhtyeen ilmaisu alkoi luisua enemmän iskelmälliseen ”nyyhkyballadi”-osastoon ja oma mielenkiinto lopahti.

Eppu Normaali ei ole kuitenkaan kadonnut ja kun yhtyeen nykyinen livekunto oli mahdollista tarkistaa Hämeenlinnan Verkatehtaalla, niin paikalle oli lähdettävä. Illan settilista tarjosi läpileikkauksen yhtyeen tuotantoon, keskittyen bändin kultakausien materiaaliin. Illan tuorein kappale oli vuoden 1990 Historian Suurmiehiä -albumin hitti Tahroja paperilla.


Keikka käynnistyi Verkatehtaan täyttäneen yleisön edessä hieman tunnustellen. Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja Vihreän joen rannalla (kauan sitten) kulkivat ikään kuin käsijarru päällä, mutta kolmantena kuullun, jo edellä mainitun Tahroja paperilla aikana bändi tuntui selvästi vapautuvan ja homma lähti rullaamaan nätisti eteenpäin. Kappale nousi yhdeksi illan kohokohdista.

Rupisia Riimejä… ja Kahdeksas Ihme hallitsivat settilistaa, mikä ei yllättänyt.
Keikan puolivälin paikkeilla kuultiin yhtyeen uran yksi suurimmista merkkiteoksista, eli Tie Vie -levyn klassikko Murheellisten laulujen maa. Sen jälkeen kuullun, vuonna 1988 Imperiumin vastaiskulta hitiksi nousseen rasittavan Baarikärpäsen hautaisin itse johonkin syvään rotkoon, mutta edelleen se vaan kulkee osana Eppujen keikkasettiä.


Keikan soundit olivat erinomaiset. Kitaristikaksikko Juha Torvisen ja Pantse Syrjän loihtimat sävelet olivat mannaa korville, vieden kuulijat ajoittain jopa Eric Clapton -vaikutteisen tyylikkään aikuisrockin ytimeen.
Keikan encoret aloitettiin suurilla klassikoilla, kun peräkkäin soivat Suomi-ilmiö ja Vuonna ’85.

Kaikki häipyy, on vain nyt ja Maximum Jee & Jee albumin hieno Njet njet päättivät onnistuneen noin 90 min kestäneen kokonaisuuden. Eppu Normaali on edelleen hyvällä tiellä. (Kuvat puhelimella räpsittyjä).


Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset
Vihreän joen rannalla (kauan sitten)
Tahroja paperilla
Pimeyden tango
On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa
Kun olet poissa
Murheellisten laulujen maa
Baarikärpänen
Urheiluhullu
Joka päivä ja joka ikinen yö
Puhtoinen lähiöni
Linnunradan laidalla
Kitara, taivas ja tähdet
Voi kuinka me sinua kaivataan

Suomi-ilmiö
Vuonna '85

Kaikki häipyy, on vain nyt
Njet njet




Verkatehtaan aulassa riitti keikan jälkeen vilskettä.