3 x BenRiach 1976

 BenRiach-viikonlopun päätteeksi kolme Single Caskia vuodelta 1976.

Kuten aiemminkin tässä blogissa olen todennut, on vuosi 1976 ollut BenRiachille varsin hyvä ja kyseisen vuoden parhaat tynnyrit ovat olleet varsin loistavia.
Tislaamon tämän vuoden Single Cask-julkaisuissa oli mukana peräti kolme vuoden 1976 tynnyriä, joten otetaanpa selvää onko laatu säilynyt edelleen korkeana.


BenRiach 35yo 1976/2012, 59.0%, "Classic Speyside", Sherry Butt 6967, 339 Bts.

Vahva ja terävä tuoksu on runsaan tammen ja täyteläisen sherryisyyden yhdistelmä. havua, lakritsia, minttua.

Maku on tuhti ja täyteläinen. Runsas sherryisyys hallitsee. Tammi tuntuu (liian) vahvana taustalla, suklaata, kahvia. Hieman sekava.

Jälkimaussa puu nousee liian hallitsevaan rooliin. Sherryä, appelsiininkuorta. Hedelmäisyys kuivuu liikaa. maku on pitkä, mutta liikaa tammen hallitsema.

Vesilisä parantaa makujen tasapainoa, muttei pelasta heikkoa jälkimakua. Yli-ikäinen? Selvä pettymys.


BenRiach 35yo 1976/2012, 54.9%, Peated, Hogshead 8804, 232 Bts.

Tuoksu on tuhti ja vahvan turvesavuinen. Hiiltä, tuhkaa, tammea. Ylikypsiä trooppisia hedelmiä, vaniljaa. Turvesavuisuus ei ole ihan tasapainossa muiden aromien kanssa ja tästä jää jotenkin epäpuhdas vaikutelma. Savuisuudessa on samaa esanssimaisuutta kuin joissain maistamissani nuoremmissa yksilöissä (esim. 10 yo Curositas).

Maku on kevyehkö ja pehmeä. Makeaa vaniljaa, aprikoosia, ananasta. Tuhti makeahko turvesavuisuus. Kevyesti tammea.

Jälkimaussa tuntuvat kuiva turvesavuisuus, vanilja, kuivatut hedelmät. Sitrusta, appelsiinimarmeladia. Loppu muuttuu todella kuivaksi.

Vesi lisää tasapainoisuutta ja tuo maut selvemmin esiin. Viski on makeassa savuisuudessaan kuitenkin  jotenkin esanssinen ja keinotekoisen oloinen. Parempi kuitenkin kuin yllä oleva sherry cask, mutta ei tämäkään hurraahuutoja saa aikaan.


 Benriach 35yo 1976/2012, 54.1%, PX Sherry Finish, PX Sherry Barrel 5317, 204 Bts.

Tuoksu on makean hedelmäinen (Tuore luumu, persikka). Hunajaa, toffeeta, pähkinävoita, herukanlehteä.

Maku on makean hedelmäinen ja tasapainoisen sherryinen. Vahva, mutta pehmeä. Tammea sopivasti. Sitruksista happamuutta, mustaherukkaa.

Jälkimaku kuivahtaa sopivasti. Hapahko hedelmäisyys, tammi, hyvin hento turpeisuus. Hyvä tasapaino ja pitkään kestävä maku.

Veden kera tämä viski avautuu kauniiksi ja vivahteikkuus lisääntyy. Myös herkullinen mehukkaiden hedelmien makeus korostuu.

Kolmikon selvästi paras (ja ihan hyvä) viski, mutta liki 400€ hintaisena liian kallis.

Kokonaisuutena pettymyksiä koko kolmikko. #5317 pääsi lähimmksi odottamaani tasoa, mutta parhaisiin maistamiini jäi silläkin matkaa. Ei löytynyt siis helmiä näistä, joten taitaapa olla niin, että parhaat vuoden 1976 tynnyrit on jo nähty?

BenRiach 34 yo 1977, Rioja Finish. Cask #2588

Alkolle pullotettu vuoden 1993 Rioja Finish oli varsin tasapainoinen ja maukas tuote. Nyt testissä vastaava tynnyriviimeistely, mutta huomattavasti iäkkäämpänä versiona.

BenRiach 34yo 1977/2012, 44.1%, Rioja Finish, Rioja Barrel no. 2588, 280 Bts.

Tuoksu on tuoreen hedelmäinen, raikas, täyteläinen, sopivasti viininen ja kevyen tamminen. Hieman suolaisuuta, sammalta. Todella paljon samankaltainen kuin Alkon nuorempi versio.

Maku on maukas ja runsaan hedelmäinen. Suutuntuma tuntuu melko ohuelle. Viinikypsytys tuo kivan happamuuden, mutta myös samalla makeutta. Tammi tuntuu sopivana, eikä se nouse missään vaiheessa liian hallitsevaksi. Silkkisen pehmeä "body".

Jälkimaku on kirpeän hedelmäinen (sitrus), hapokkaan viinimäinen ja kuivan tamminen. Edelleen tyylikäs, mutta hieman maku tuntuu jäävän ohueksi.

Hienostuneempi, tyylikkäämpi ja siten hieman parempi kuin 1993-versio. Täyteläisyyttä olisi voinut olla enemmän, mutta hyvä iäkäs Benriach tämä silti on. Aivan huipulle on kuitenkin vielä pitkä matka, sillä esim. vuoden 1976 parhaisiin tynnyreihin verrattuna tasoeroa jää kuitenkin melko paljon. Pullon hinta, n. £250 on vahvasti yläkanttiin.

BenRiach 17 yo 1995, Bottled for William K

Sitten taas viskien pariin ja tämä viikonloppu omistetaan Benriach-tislaamolle. Tarkastelussa on muutama uusi pullote tältä mainiolta tislaamolta ja näistä ensimmäisenä vuoron saa Oluthuone William K:lle pullotettu turpeinen versio.

BenRiach 17 yo 1995, 55,7%. Bottled Sept 2012. 
Peated, Tawny Port finish. Cask no. 3115
Selected and bottled exclusively for Oluthuone William K 
286 bottles

Tuoksua hallitsee miellyttävä, makea savuisuus. Portviini tuo runsasta hedelmäisyyttä, mutta myös viinimäistä happamuutta. Tammea, pihkaa, tervaleijonaa, makeaa sitrusta.

Maku on makean viinin ja turvesavuisuuden tasapainoinen yhdistelmä. Maitosuklaata, karamellisoitua sitrusta, tammea. Täyteläisyyttä saisi olla hieman enemmän.

Jälkimaussa hedelmät, viini ja turvesavuisuus kulkevat edelleen sulassa sovussa. Taustalta nousee kuivahko tammi sekä kirpeä sitruksisuus. Loppu muuttuu hieman pistäväksi.

Hyvä ja tasapainoinen makuprofiili, joskin täyteläisyyttä ja makujen intensiivisyyttä jäin kaipaamaan enemmän. Turvesavuisuus ja Port ovat hyvin sopusoinnussa keskenään. Makuprofiililtaan täysin erilainen viski kuin kevään Alkon turpeeton Rioja finish, mikä onkin hyvä osoitus tislaamon monipuolisuudesta. Benriach toimii hienosti sekä turpeettomana että turpeisena.

William K on valinnut Benriachin monipuolisesta valikoimasta hyvän tynnyrin ja tämä viski kannattaa kyllä maistaa jos kohdalle osuu.

Hyvässä muistissa on vielä myös pari vuotta sitten julkaistu Pikkulinnun juhlapullotus, josta löytyy paljon samankaltaisuutta tämän William K: n tynnyrin kanssa. Pikkulinnun pullotteen täyteläisyyden ja maun "lihaisuuden" ansiosta rankkaisin sen kuitenkin hieman tätä William K:ta edelle, joskin varsin maukasta turpeista Benriach-linjaa kumpikin edustavat.

Pain Confessor - Suistoklubi, Hämeenlinna 27.10.2012

"Pain Confessor 10th anniversary + "Incarcerated" album release party" - oli illan otsikko, kun Hämeenlinnalainen Pain Confessor juhli Suistoklubilla kymmenvuotista taivaltaan ja vastajulkaistua Incarcerated-albumiaan.

Yhtyeen musiikkia on luonnehdittu melodiseksi death metalliksi, eli rankahkot "mättöbileet" olivat luvassa. Tapahtuma kiinnosti hämäläisiä metallifaneja, joten keikka oli jo ennakkoon loppuunmyyty.

Juhlakonsertti jakautui kahteen settiin, eli Illan musiikillisen kattauksen Pain Confessor aloitti yhtyeen vanhemmalla tuotannolla ja lavalla nähtiin musisoimassa yhtyeen alkuperäisjäsenistöä. Hieno ja toimiva veto. Ykköslevyn väkevä "Lake of Regret" jyräsi edelleen vastustamattomalla voimalla.

Pienen tauon jälkeen lavalle asteli yhtyeen nykykokoonpano ja vuorossa oli tuore Incarcerated-levy. Tämä järjestyksessään neljäs Pain Confessor-albumi kuultiinkin bändin soittamana kokonaisuudessaan, levyn japsi-version bonusbiisit mukaan lukien.

Tältä live-kuuntelemalta päätellen Pain Confessor on tehnyt hyvän levyn, jossa aimpaa enemmän on annettu tilaa melodioille ja myös lauluun on sisällytetty enkä hieman aiempaa enemmän "puhdasta" tulkintaa "örinän" vastapainoksi. Täytyypä tutustua levyyn ja kuunnella kappaleiden studioversiot.
Bändin musiikki on toki edelleen raskasta ja synkkää, joten eipä tältäkään kiekolta vielä mitään radiohittejä voi odottaa. Itse enemmän hard rock- ja perinteisemmän heavyn miehenä jäinkin kaipaamaan vielä enemmän melodisuutta ja sitä "puhdasta" laulua.

Suistolle täytyy antaa jälleen kerran kiitosta todella upeista soundeista. Usein tämänkaltainen "brutaali" musiikki tuppaa menemään monissa keikkapaikoissa enemmän tai vähemmän puuroksi, mutta Suistolla kaikki on toisin. Kirkasta ja selkeää äänimaailmaa on ilo kuunella, kun jokainen soitin erottuu selkeänä.

Pain Confessor järjesti hyvät juhlat, vaikkei ihan näin raskas musiikkityyli aivan kärkipäässä omaa makuani olekaan. Hyvä ilta.

Leafblade, End of August - Suistoklubi, Hämeenlinna 25.10.2012

Suiston tunnelmallisessa torstai-illassa soi akustinen musiikki, kun Brittiläinen Leafblade saapui Hämeenlinnaan jo toista kertaa. Illan avauksena kuultiin kotimainen End of August.

End of August on uusi tuttavuus kotimaisella musiikkikartalla ja yhtyeen akustinen "indie folk" teki ainakin näin livetilanteessa hyvän vaikutuksen. Tyylikästä ja vahvaa, melankolista tulkintaa, joka sopi kylmään alkutalven iltaan hienosti. Kuuntelemaan "vangitseva" setti. Yhtyeen debyyttialbumi julkaistaan 14.11.

End of August

Leafblade oli kokenut muutosta miehistössään sitten viimenäkemän. Nyt lavalla nähtiin duo Sean Jude - kitara,laulu & Kevin Murphy - basso.
Yhtyeen tyylilajina on akustinen, hieman aavemaisia ja mystisiä sävyjä omaava folkrock. Kappaleiden sanoituksiin on haettu vaikutteita tarustoista, luonnosta, tai vaikkapa vanhojen runojen maailmoista.

Bändin tälle vuodelle lupailtua uutta albumia ei ole ollut ainakaan vielä näköpiirissä, joten keikalla kuulimme lähinnä ensialbumi "Beyond, Beyond"in materiaalia höystettynä muutamalla coverilla. Jimi Hedrixin The Wind Cries Mary ja Led Zeppelin Going to California toimivatkin kaksikon käsittelyssä mallikkaasti.
Esitys oli kokonaisuutena varsin vahva ja Suiston yleisö sai viiden euron pääsylipuille varmasti enemmän kuin hyvän vastineen.

Tyylikäs ilta hyvän rauhallisen musiikin parissa.

Leafblade

Cooley 1999/2012, Thosop Handwritten Label

Vaihteeksi lasiin eksyi irkkuviskiä..

Cooley 1999/2012, 53,3%. Thosop handwritten Label, 179 bottles

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja pehmeän savuinen. Minttua, pähkinää, tammea, tervaista makeutta, palvikinkkua.

Maku jatkaa kauniisti tuoksun teemaa. Yleisilme on raikas, kevyehkö ja ilmava. Kirpakka hedelmäisyys, tammi, sekä kokonaisuuteen kivasti sointuva kevyehkö turvesavuisuus luovat tasapainoisen kokonaisuuden.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja hapokkaan hedelmäisenä. Turvesavuisuus tuntuu kevyenä vivahteena taustalla. Maku loppuu hieman kesken.

Ihan ok Irkku, muttei kuitenkaan sen erityisemmin säväyttävä kokemus. Pieni vesilisä tähän oli paikallaan, sillä laimennettuna viskin makukaari avautui selvästi paremmin kuin täydessä vahvuudessaan.

Aberlour 1985/2012 Thosop Handwritten Label

Aberlour 1985/2012, 45,1%. Thosop Handwritten Label, 219 bottles. Refill Bourbon Cask.

Tuoksu on kaunis. Makea vanilja, pehmeä kukkaisuus. Kypsiä trooppisia hedelmiä, Taustalla kiva tamminen vivahde.

Maku on pehmeä ja runsaan vaniljainen. Toffee, kevyt turpeisuus, tammi, jännä suolainen vivahde, "keltaiset hedelmät", tee, hunaja.

Jälkimaussa löytyy sitrusta, herukanlehteä, kukkaisuutta. Tammi nousee selvemmin esiin. Kuivuu reippaasti.

Ihan hyvä, joskin kuitenkin melko yllätyksetön pullote. Aberlourin tuotteita hallitsee yleensä vahva sherryisyys, mutta nyt maisteltu viski on hyvä osoitus siitä, että tämän tislaamon viski toimii hyvin myös näin "paljaana", ilman sherryn vaikutusta. Jos tätä verrataan aiemmin arvioimaani nuorempaan bourbon-kypsytettyyn Aberlouriin, niin korkeampi ikä ja matalampi alkoholiprosentti teki tästä  viskistä huomattavasti miellyttävämmän nautittavan kuin mitä tuo vuoden 1996 tynnyri pystyi tarjoamaan.