Helsinkiin, oluttupa Viiteen Penniin oli kirkkaana, mutta tuulisena lokakuisena tiistai-iltana kokoontunut suuri joukko viskin ystäviä maistelemaan skotlantilaisen yksityisen pullottajan
Duncan Taylorin viskejä. DT:n viskejä maahantuoman Lignell & Piispasen isännöimän tilaisuuden oli saapunut vetämään Duncan Taylorin edustajana Jacque Sutherland ja illan viskisetti vaikutti ainakin ennakkoon ihan mukavalta.
Duncan Taylor on tullut tunnetuksi etenkin hyvin iäkkäistä pullotteista ja niinpä illan kattauksessakin oli mukana hieman harvinaisempaa viskihistoriaa.
Maistelussa olivat esimerkit Duncan Taylorin neljästä eri sarjasta, jotka ovat:
"NC2" - sisältää viskejä ikäluokassa 8-16 vuotta, pullotusvahvuus 46%.
"The Rare Auld Collection" - ikäluokka 17-39 vuotta, aina yhden tynnyrin pullotteita.
"The Rarest of the Rare" - Suljettujen tislaamoiden pullotteita, aina yhdestä tynnyristä.
"The Peerless Collection" - Vähintään 40-vuotiaita viskejä sisältävä sarja.
Maisteltavat viskit olivat
NC2 Benrinnes 1997, Rare Auld Aultmore 1982, Rarest of the Rare Banff 1975, sekä Peerless Bunnahabhain 1968.
Tilaisuus oli varsin lämminhenkinen ja sujuva, viskien esittelyiden ollessa sopivan ytimekkäät ja viihdyttävät. Viskikattaus oli mukavan tasapainoinen, jossa oikeastaan jokainen viski puolusti hyvin paikkaansa. Iäkkäimmät yksilöt toki erottuivat odotetusti edukseen. Kokonaisuutena viihdyttävä ilta hyvien ja tislaamoilleen tyypillisten viskien parissa.
Ja tältä ne maistuivat:
Benrinnes 14 yo, distilled 1997, bottled 2011 46%.
Tuoksu on pehmeä ja runsaan maltainen. Raikas hedelmäisyys, kevyt.
Maku on kuiva, maltainen, raa'an hedelmäinen (vihreä omena). Öljyinen suutuntuma taittaa kirpeyttä. Taustalla kermatoffeeta, vadelmaa.
Jälkimaku on raikas, hieman terävä ja lyhyehkö, mallas ja vihreä omena tuntuvat vahvoina.
"Perustuote", ei suuri elämys, mutta ei pettymyskään.
Aultmore 28 yo, 55,2%. Distilled 05.1982, bottled 05.2011.Cask No. 2232. Bottle No. 58/207
Tuoksu on raikas ja kypsän hedelmäinen. Kirpeää tummaa suklaata, tammea.
Maku on voimakas ja tumman suklainen. Kypsää hedelmää, rusina, luumu. Taustalla karamellisoitua sitrusta.
Jälkimaku on pitkähkö jatkuen voimakkaana. Runsaasti makeaa sitrusta, kahvia ja makeaa maltaisuutta.
Hyvää. Vahvapiirteinen maukas Aultmore. Ei tarvitse laimennusta, mutta kestää hyvin pari vesitippaakin.
Banff 25 yo, 42,5%. Distilled 11.1975, bottled 04.2011. Cask No. 3352. Bottle No. 158/260
Tuoksu on pehmeä ja kevyen toffeinen. Kypsää keltaista hedelmää, maanläheistä turpeisuutta, kevyt savun häivähdys. Viinikumimaista makeutta.
Maku on pehmeä, makean maltainen ja kukkainen. Tuoretta ruohoa, hunajaa, ripaus turvesavua.
Jälkimaku on miellyttävän seesteinen. Mallas, kypsä hedelmäisyys, pehmeä turve, raikasta minttua, hyvin ohut savu.
Oikein hyvä ja tislaamolleen tyypillinen viski. Herkullista ja puhdaspiirteistä mallasviskiä.
Bunnahabhain 1968 40 yo, 40,8%. Distilled 05.07.1968, bottled 8.7.2008. Cask No. 7013. Bottle No. 60/423.
Tuoksu on täyteläinen, pehmeän turpeinen, runsaas kukkainen (orvokki). Kypsää trooppista hedelmää, raikasta marjaa.
Maku on kaunis ja kypsän trooppisen hedelmäinen ja raikkaan marjainen. Öljyinen suutuntuma ja täyteläinen maku. Vaniljajäätelöä. Erittäin pehmeä ja tyylikäs.
Jälkimaku on pitkä, öljyinen ja kirpakan marjainen. Hyvin kevyt turpeisuus. Raikas ja suussasulava.
Kauniisti ikääntynyt ja "nuorekas" Bunna. Yksinkertaisesti hyvää, joskin vielä tätäkin parempia 1960-luvun lopun Bunnia on kohdalle joskus osunut.
Useissa heavy/hardrock-kokoonpanoissa vaikuttanutta Landea on kuultu muunmuassa yhtyeissä Masterplan ja Vagabond, sekä lukuisissa muissa projekteissa, joissa yhteistyökumppaneita ovat olleet esim. Yngwie Malmsteen, Uriah Heep-mies Ken Hensley, Symphony X:n Russell Allen (Allen-Lande), yms.. Jornin lauluääni on vahva ja häntä pidetäänkin yhtenä tämän hetken parhaimmista heavylaulajista. Miehen julkaiseman Dio-tribuuttialbumin myötä norjalaiselle onkin sovitettu jopa edesmenneen Ronnie James Dion jättämiä suuria saappaita. Lisää aiheesta Wikipediassa.
Miinuspuolelle menee kappalemateriaalin tasapaksuus. Pieni vaihtelevuus /vivahteikkuus (pari kevyempää kappaletta) olisi varmasti piristänyt ja vielä parantanut keikkaa. Coverversioina kuultiin Thin Lizzyn reipas Are You Ready, sekä DIO:n tuotannosta poimittu, raskaasti ilman koskettimia sovitettu Rainbow in the Dark. Hieno biisi, mutta ehkä hieman outo valinta tälle kokoonpanolle.
