Glenglassaugh 25 yo 1984/2009 DL OMC

Tällä kerralla maistelussa viskiä tislaamolta, joka on ehkäpä useille hieman tuntemattomampi tapaus, vaikka täällä blogissa tosin jo pari maistelumerkintää löytyykin. Aiemmat maistetut versiot eivät säväyttäneet, entä nyt?

Glenglassaugh 25 yo, 50%,
distilled July 1984,
bottled July 2009,
624 bottles.
Douglas Laing Old Malt Cask.

Viski on kypsytetty Sherrytynnyrissä.

Syvä ja täyteläinen tuoksu on pehmeä, vahvan ja sopivan makeahkon sherryinen. Rusinaa, taatelia, tummaa toffeeta, appelsiinia, kanelia... Hyvin hento turpeen häivähdys. Erittäin hyvä, vivahteikas ja tasapainoinen.

Maku on voimakaspiirteinen, muttei niin sherryn hallitsema kuin tuoksu olisi antanut olettaa. Sopivan kuivahko tammisuus leikkaa makeutta ja 50% alkoholi tuntuu terävänä särmänä. Rusinaa & muita kuivattuja hedelmiä, (aprikoosi), kevyttä turvetta sekä taustalta nousevaa tuoretta minttua.

Jälkimaku on vahva ja kuivan sherryinen. Esiin nousee myös salmiakkista suolaisuutta. Pituutta riittää ihan mukavasti.

Kokonaisuus on tyylipuhdas, melko monipuolinen ja varsin hyvä iäkäs sherrykypsytetty viski. Varsinkin tuoksu oli todella mahtava. Yllättävä, herkullinen Glenglassaugh. Kiitos "JaRiMi", hieno löytö!

Leafblade

Vaiheeksi taas musiikin pariin ja napataanpa tällä kerralla käsittelyyn ehkä hieman vähemmän tunnettu Brittikokoonpano eli Leafblade.

Aloitetaan viime vuoden loppupuolella julkaistulla levyllä,

Leafblade - Beyond Beyond:


Pääosin akustista folkrockia sisältävä levy on tyylikästä kuunneltavaa. Kauniit kitaramelodiat, pehmeä laulu, sekä aavistuksen mystinen tunnelma luovat levylle mukavan ja rauhallisen kokonaisuuden. Tunnelmat soljuvat aina keskiajalle ja kelttiläiseen mytologiaan, ilmapiirin ollessa sopivan raukea ja "utuinen". Bändin hahmot, Sean Jude ja Anatheman riveistä tuttu Daniel Cavanagh ovat luoneet onnistuneen ja valtavirrasta poikkeavan levyn, jonka parissa on mukava rauhoittua vaikkapa vuorokauden viimeisinä tunteina.

Sitten yhtye livenä:

Leafblade, Suisto-klubi, Hämeenlinna 8.4.2010


Kaksi miestä ja kitarat, siinä lähtökohdat illan akustiselle keikalle. Yleisöä paikalla vain kourallinen, mutta se ei tahtia haitannut. Duon työskentely lavalla oli ammattimaista, ja herkkää musisointia kuunneltiin välillä hiiren hiljaa. Keikka oli hyvä osoitus siitä, että aina ei tarvita massiivista kalustoa ja miehistöä, vaan pelkästään kahdella kitaralla ja laululla saadaan aikaan jo varsin antoisa ja monipuolinen äänimaailma.

Kappaleissa pääpaino oli luonnollisesti Beyond Beyond-levyn materiaalissa, joista parhaiten mieleen jäi vahva The Roots And The Stones.
Cover-kappaleillekin oli setissä tilaa ja varsinkin Led Zeppelin-raita Going To California oli makoisaa kuultavaa ja hyvin paikkaansa puolusti myös encorena kuultu Simon & Garfunkel-laina The Boxer.

Mukavan intiimi, tyylikäs ja erilainen keikkakokemus.

Compass Box Morpheus

Compass Box on varsin mielenkiintoisten sekoiteviskien valmistamiseen erikoistunut yhtiö ja hyvin usein raaka-aineet pullotuksiin löytyvät vain hyvistä mallasviskeistä. Niin myös tämänketaisessa maisteltavassa, joka on siis

Compass Box Morpheus, 46%.

"Compass Box “Morpheus” (the Greek god of dreams) was a bespoke bottling of just over 900 bottles made for Milroy’s of Soho in London." Bottled in August 2007.

Kuuleman mukaan tähän sekoitukseen joka sisältää vain mallasviskejä, on käytetty viskejä seuraavilta tislaamoilta: Ardmore, Clynelish, Teaninich ja Dailuaine. Ikähaarukka pyörinee 10 - 14 vuosien kieppeissä.

Viskin tuoksu on puhdaslinjainen, tasapainoisen maltainen ja hennon turvesavuinen. Raikasta meri-ilmaa ja suolainen tuulahdus. Savuisuus toi mieleen Caol Ilan piirteet, kun en koostumusta tiennyt, mutta tuo mukava vivahde olikin peräisin Ardmorelta.

Maku on pehmeä ja varsin kaunis. Hento turpeisuus & kevyt, tyylikäs savu. Makeahkoa kevyttä tervaisuutta (sisu-pastilli), jonka taustalla makeaa hedelmäisyyttä ja karamelliä, (vaahtokarkki) & aromikasta ja öljyistä mausteisuutta.

Jälkimaku on mukavan pitkä ja "elävä". Jälleen sopivan hentoa savua, tervaa, vaahtokarkkia ja englantilaista hedelmäkakkua. Lopussa kevyt suolainen vivahde.

Tässä viski jossa palikat oli saatu mukavasti kohdalleen. Hyvä, tasapainoinen ja vivahteikas sekoitus. Hakkaa kirkkaasti monta single malt viskiä.

The Macallan 1876 Replica & HPK

Ennen päivän viskiesittelyä on pakko palata eilisiin jääkiekkotunnelmiin. HPK nappasi kotivoiton HIFK:stä lukemin 3-1 ja eteni liigan välieriin voitoin 4-2. Neljän parhaan joukkoon selviytyminen on Kerholta jälleen hemmetin kova suoritus ja joukkue onkin ehdottomasti yksi kauden suurista voittajista kävi sitten jatkopeleissä miten tahansa. Täytyy vain toivoa, että HIFK-sarjassa nähty huikea työmoraali, periksiantamattomuus ja luja tahto jatkuu vielä tulevissa koitoksissakin. Mutta nyt parin kuvan myötä onnittelut HPK:lle välieräpaikasta.

Oranssit juhlat

Kiitokset

HIFK:n kesälelut

Ja pelin jälkeen viski, tällä kertaa avausvuoron sai

The Macallan 1876 Replica, 40,6%.

Tämä "Mäkkärin" Replicasarja sai taannoin hieman negatiivistakin julkisuutta, kun paljastui, että osa näiden pullotusten malleina käytetyistä alkuperäispullotteista paljastuikin väärennöksiksi.

Mutta maistetaan:

Kevyehkö tuoksu on tasapainoinen, mukavalla tavalla hennosti savuinen ja maltillisen sherryinen. Maltaisuus tuntuu kuivahkona taustalla.

Maku on ihan mukava ja "helppo". Alhainen alkoholiprosentti tuntuu keveytenä ( ja jossain määrin vetisyytenä) ja kun sherryäkin löytyy vain hennosti, pääosaan pääsevät täyteläinen maltaisuus, hento savu sekä aavistuksenomainen tammisuus.
Jälkimaku on mukavan "lämmin" ja koostumus tuntuu muuttuvan hieman öljyisempään suuntaan. Hento turve jää leijumaan kitalakeen.

Kokonaisuutena ihan hyvä ja hyvin tyypillinen "perus" Speysiden viski, joka ei kuitenkaan tarjoa mitään maata järisyttävää makuelämystä. Toisaalta tämä juoma on niin "perinteinen" ja helposti juotava Skotti, että jos tästä viskistä ei edes jollain tavalla pidä, niin silloin ei pidä viskistä.

Tämä pullote ei pärjää tislaamon täysin Sherrykypsytetyille versioille, mutta tarjoaa kuitenkin jotenkin jämäkämmän ja täyteläisemmän profiilin kuin monet Fine Oak-sarjan versiot.

Fuller's Brewer's Reserve No 1

Vaihteeksi olutta lasissa, mutta viskiäkään ei täysin unohdeta, sillä kyseinen olut on kypsynyt 500 päivän ajan viskitynnyreissä.

Fuller's Brewer's Reserve No 1, Oak Aged Ale. 7,7%. Matured for 500 days in 30 year old Single Malt Casks.

Tuoksussa tuntuu suhteellisen reipas humalointi, mutta myös hienostunut tamminen vivahde. Hunajaista makeutta taustalla.

Maku on runsaan hunajainen, sopivan reippaasti humaloitu ja mukavan makeahko. Viskitynnyrin vaikutus jää yllättävän vaisuksi, makeudesta tulee mieleen lähinnä joku ex refill-Sherrytynnyri, sillä tuoksusta löytynyt hento puun vivahde pysyy maussa täysin piilossa ja vaikea tätä on mitenkään viskiinkään yhdistää.

Jälkimaku kuivuu raikkaan humalaiseksi, mutta maku jotenkin latistuu melko ponnettomaksi.

No joo, ihan ok, mutta melko tavanomaisen tuntuinen vahva brittiale. Tynnyrikypsytyksen olisi suonut tuovan kokonaisuuteen lisää särmää ja makua, sillä nyt lopputulos tuntuu turhan varovaisesti tehdyltä ja puolitiehen jätetyltä.
Esimerkiksi Harviestounin Ola Dubh-sarja miellyttää itseäni tällä saralla huomattavasti enemmän.

Delain: April Rain

Nightwish, Within Temptation, Evanescence...yms ovat kulkeneet kärkikaartissa musiikkityylissä, missä perinteinen rock/metallimusiikki on yhdistetty mahtipontiseen , monipuoliseen ja sinfoniseen esitystapaan, sekä tulkintojen kulminoituessa naislaulajiin. Sittemmin tämä tyylisuunta on kehittynyt jonkilaiseksi muoti-ilmiöksi, sillä vastaavia bändejä alkaa olla jo valtavasti ja lisää putkahtelee esiin kuin sieniä sateella.

Within Temptationin tavoin Hollannista on kotoisin myös vuonna 2006 ensialbuminsa Lucidity julkaissut Delain, joka onnistuikin sillä, sekä tällä viimevuotisella kakkosalbumillaan April Rain varsin mukavasti.
April Rain on äänimaailmaltaan todella monipuolinen ja runsas, sillä tutun "särökitaran" ohella kuullaan myös runsaasti herkempiä sävyjä, kuten pianoa, jousia, yms... orkestraalisuuden ollen vahvasti läsnä läpi levyn. Kappaleet ovat tasaisen vahvoja ja tätä levyä, sekä laulaja Charlotte Wesselsin kaunista ääntä on helppo ja miellyttävä kuunnella. Mukavan reipasta, melodista ja piristävää musiikkia vaikkapa lenkkipolulle tai automatkalle.
Kappalemateriaalin tasaisuudessa piilee kuitenkin levyn tietty sudenkuoppa, sillä hieman enemmän toisistaan poikkeavilla kappaleilla olisi levy saanut syvyyttä ja mielenkiintoa huomattavasti lisää. Nyt mennään sitä tasaista keskitietä alusta loppuun.
Sinivalkoista väriäkin levyllä kuullaan ja varsin upealla tavalla! Nigtwishistä, Tarotista ja Kuorosodastakin tuttu Marco Hietala vierailee levyn parilla biisillä ja varsinkin Control The Storm on jykevää kuultavaa. Marcon laulusuoritus nostaa biisin tällä levyllä ylitse muiden todelliseksi albumin kulmakiveksi.

Mannochmore 18 yo

Huhtikuun ensimmäinen päivä toi taas tullessaan mitä ihmeellisempiä juttuja esim. nettisivuille ja lehtien palstoille. Whiskyfunissa oli taas nähty vaivaa ja esittelyssä olivat uudet historialliset "Manager's Choicet" :)

Alla oleva viski on kuitenkin täyttä totta ja sitä tuli taannoin Suomen Mallaswhiskyseuran vuosikokouksen yhteydessä pyöriteltyä lasissa pitkä tovi. Odotukset olivat tälle lähinnä blendien raaka-ainetta valmistavan tislaamon tuotteelle olemattomat, mutta itse viski pystyikin yllättämään ja tarjosi kohtuullisen mukavan elämyksen.


Mannochmore 18 yo, 1990/2009, 54,9%.

Mix of re-charred sherry casks (European oak), re-charred bourbon casks and new American oak casks that were seasoned with sherry. 2604 bottles.


Jo viskin tuoksu yllättää runsaudellaan. Makeaa hedelmää, toffeeta, vaniljaa ja raikasta sitrusta. Maltaisuus on tasapainoista. Ajan kanssa kehittyy hieman "tunkkaiseksi" raskaimpien aromien noustessa ehkä liian hallitsevaksi.

Maku on raikkaan hedelmäinenja vain aavistuksen savuinen. Marjainen hapokkuus pyötii taustalla. Toffeinen täyteläisyys ja mukava paahteisuus täydentävät.

Jälkimaku kuivuu maltaisempaan suuntaan ja alun intensiivisyys sekä runsas makukirjo hieman hiipuvat. Maku ikäänkuin loppuu hieman kesken ja viski vajoaa tältä osin hieman "tylsäksi".

Kuitenkin kokonaisuutena todella yllättävä viski, joka jätti itsestään ihan positiivisen kuvan. Tätä voisi maistaa vaikka joskus uudelleenkin...