Harviestoun Ola Dubh 40

Harviestounin Ola Dubheja löytyi taas lisää maisteluun ja nyt esittelyvuoron saa

Ola Dubh Special Reserve 40, 8%.
Olut on kypsytetty tynnyreissä, joita on aiemmin käytetty Highland Parkin tislaamon 40-vuotiaan mallasviskin kypsyttämiseen.

Tuoksussa kuivaa mallasta. suhteellisen reilusti humalaa ja jotain yrttimäistä vivahdetta. (kanervaa, kuivaa sammalta?).

Suutuntuma on jälleen hyvin täyteläinen.
Maku on vahvan maltainen ja reilusti humalan sävyttämä. Olut onkin kuivahko ja tästä sarjasta tyyliltään lähinnä Ola Dubh 16-versiota. Taustalla esiin nousee kuivaa sherryisyyttä ja kaunis puun vivahde.

Jälkimaku on hienon pitkä, tyylikkäästi puinen ja raikkaan humalainen. Lopussa esiin nousee katajanmarjaa ja aavistus savua.

Kokonaisuus on siis kuivahko, monimuotoinen ja vivahteikas, joten se tarjoaakin maistajalleen enemmän "haastetta" kuin moni muu tämän kokonaisuudessaankin erinomaisen olutsarjan tuote. Mielenkiintoinen olut, mutta ei ehkä omaan makuuni sarjan paras kuitenkaan.

2 X Benriach 1976

Maistelussa kaksi varsin loistaviksi osoittautunutta Benriachia.

Benriach 1976, 33 yo, 46,2%, OB for the Whisky Fair, cask no 3550, cask type: Hogshead, bottled 2009, 103 bottles.

Tuoksussa kuivahkoa hedelmää, (aprikoosi, ananas), sekä mukavan kirpeää herukkaa. Tyylikäs.

Viski on upean täyteläinen ja öljyinen. Uskomattoman monivivahteinen trooppinen hedelmäisyys aukeaa mahtavaksi eri makujen kirjoksi. Harvoin on vastaan tullut tällaista makujen ilotulitusta. Pohjalla hieman pehmeää kuivaa turvetta, sitten hunajaa, aprikoosia, ananasta, persikkaa, herukkaa, yms, yms...

Jälkimaku on öljyinen ja mielettömän pitkä. maku säilyy ja säilyy minuutteja. Hedelmäiset vivahteet jatkuvat ja mikä parasta, ne muuttavat muotoaan jatkuvasti. Koko ajan löytyy jotain uutta.

Käsittämätömän vivahteikas ja suussa sulavan herkullinen viski.

Sitten versio 2:

Benriach 1976, 33 yo, 47,4%, OB for the Whisky Fair, cask no 3558, cask type: Hogshead, bottled 2009, 162 bottles.

Tuoksu alkuun kevyt, pehmeä. Mustaherukkaa, hedelmää. Ajan kanssa kehittyy ja voimistuu koko ajan. Säilyttää arominsa pitkään jopa jo tyhjentyneessä lasissa.

Maku on täyteläinen ja herkullisen makea, sekä voimakkaan herukkainen ja todella vahva. Makeaa vaniljaa löytyy runsaasti. samoin kypsää hedelmää, (persikka). Loistava!

Jälkimaku on jälleen todella pitkä ja voimakas. Alun makeuden jälkeen reippaasti kuivuva hedelmäisyys ja tuhti herukkaisuus jatkuvat ja jatkuvat...

Vahva ja maukkaan herukan hallitsema loistava viski!



Tässä siis kaksi aivan upeaa, mutta keskenään sopivasti erilaista viskiä. 3550:n monivivahteisuus ja silkkisyys oli huikeaa, kun taas 3558:n suoraviivaisempi profiili tarjosi enemmän upean vahvaa makua. Tämän vuoden viskijulkaisuista, mitä on kohdalle osunut, tämä kaksikko kiilaa kyllä ehdottomasti aivan terävimpään kärkeen!

5 X Glendronach Single Cask

Aiemmin maistetun Glendronach 1992 17 yo single caskin jatkoksi nyt rinnakkainmaistelussa viisi upouutta pullotetta:



Glendronach 13 yo 1996, 59,4%, single cask no 193, Oloroso Butt, bottled 2009, 399 bottles.

Todella vahvassa tuoksussa rusinaa ja herkullisen makeaa hedelmää. Hieno!

Maku on todella voimakas, jota runsas ja makea sherryisyys hallitsee. Alkoholi tuntui aluksi hieman turhan vahvana, mutta ajan kanssa tuo pikku miinus hävisi. Taustalla tummaa suklaata.

Jälkimaku säilyy makeana sekä tasaisena ja vahvuus jatkuu...

Tämä joukon nuorin viski oli varsin mukava ja tuhti tuttavuus.



Glendronach 16 yo 1993, 60,4%, single cask no 523, Oloroso Butt, bottled 2009, 634 bottles.

Tuoksussa kuivattua hedelmää, toffeeta ja "raikasta" puuta.

Maku on voimakas, mutta pehmeä. Hedelmäinen runsaudensarvi saa seurakseen kokonaisuutta kuivattavaa puuta ja se luo viskistä mukavan monivivahteisen. Joku jännä sivumaku häiritsee hieman.

Jälkimaku on pitkähkö, herkullinen ja kuiva.

Kokonaisuus on monivivahteinen, mutta joku tässä hieman häiritsee.



Glendronach 16 yo 1992, 57,2%, single cask no 1140, Oloroso Butt, bottled 2009, 598 bottles.

Tuoksu on raikas, luumuinen ja kuivahko.

Tämä viski on edellisiin verrattuna todella pehmeä ja hienostuneen tasapainoinen. Kuivatut hedelmät hallitsevat silkinpehmeää makuprofiilia. Tyylikäs.

Jälkimaku kuivuu huomattavasti, mutta sopivasti.. Tasapainoisuus säilyy edelleen hyvin tässä oikein miellyttävässä kokonaisuudessa.

Tämä oli siis hyvin erilainen kuin edelliset, varsin pehmeä ja kuivahko. Upea.



Glendronach 37 yo 1972, 54,8%, single cask no 719, Oloroso Butt, bottled 2009, 474 bottles.

Tuoksu on tyylikäs. Maukasta hedelmää, nahkaa ja sopivasti puuta. Ikä tuntuu ja saakin tuntua, ero nuorempiin versioihin on selkeä.

Maku on mahtavan täyteläinen ja suussa sulavan pehmeä. Makeaa, kypsää hedelmää, antiikkinahkaa ja puuta vain sopiva ripaus taustalla. Wow!

Jälkimaussa alun upeus vain jatkuu. Mukaan liittyy vielä raikasta herukkaisuutta tuomaan mukavaa kirpeyttä ja maku jatkuu ja jatkuu todella pitkään...

Upea viski, joka oli tässä tastingissa aivan omaa luokkaansa. Vahva ehdokas vuoden parhaaksi viskiksi.



Glendronach 38 yo 1971, 49,4%, single cask no 483, Oloroso Butt, bottled 2009, 544 bottles.

Tuoksu on 38-vuotiaaksi viskiksi yllättävän raikas, pehmeä ja kevyen hedelmäinen. Kuitenkin hieman vaisu.

Suutuntuma on ainakin 1972:n jälkeen maistettuna kevyehkö. Maussa trooppista hedelmää ja herukkaa. Hieman yllättävä raikkaus nousee tässäkin esiin. Monivivahteinen ja pehmeä.

Jälkimaku on keskipitkä ja raikkaan marjainen, sekä hieman kuivahkoa puuta nousee esiin. Ihan tyylikäs.

Oikein hyvä viski, mutta kriittisesti katsottuna hieman vaisu, jotain jää puuttumaan.



Kokonaisuutena nämä viisi viskiä olivat todella mielenkiintoiset ja hyvät. Selkeästi huomasi, että pullotettavaksi oli valittu selvästi toisistaan poikkeavat tynnyrit. Näin ollen kattauksessa olikin mukavan laaja otos Glendronachin vahvan sherryisestä tuotannosta. Hienoa työtä ja näitä voikin lämpimästi suositella kaikille sherrykypsytettyjen viskien ystäville!

BrewDog Paradox Speyside 011

Lisää viskitynnyrissä kypsynyttä olutta peliin ja vuorossa BrewDog-panimon Paradox Speyside, batch 011, 10%. (Imperial Stout aged in a former 1987 Macallan Sherry Cask).


Väri on tässäkin oluessa erittäin tumma, käytännössä lähes musta.

Tuoksu on paahtuneen maltainen, jossa ripaus lakritsaa.

Maku on alkuun yllättävänkin pehmeä ja siinä nousee esiin varsin maukasta voimakkaasti paahtunutta mallasta yhdistettynä herkulliseen makeuteen. Macallanin ex-Sherrytynnyrin vaikutus on selkeästi havaittavissa. Olut onkin tähän asti tasapainoinen ja nautittava.

Loppu tuottaakin sitten hieman ongelmia. Jälkimaku kuivuu mielestäni liikaa paljastaen turhan paljon alkoholia, sekäs hentoisen puun vivahteen.

Näin kokonaisuus ei aivan yllä aiemmin maistettujen Harviestounin Ola Dubhien tasolle ja Paradox-sarjastakin on aiemmin maituvampia versioita kohdalle osunut, (ainakin 001 Caol Ila ja 008 Bowmore).

Kuitenkin ihan ok ja todella tuhti tuote tämäkin. Olut kiireettömään maisteluun, ei perjantai-illan saunaolueksi:).

Harviestoun Ola Dubh 30

Vaihteeksi olutta lasissa ja tarkasteluun aiemmin arvioimieni Ola Dubh-versioiden jatkoksi nyt Ola Dubh Special Reserve 30, 8%. Olut on kypsytetty tynnyreissä, joita on aiemmin käytetty Highland Parkin tislaamon 30-vuotiaan mallasviskin kypsyttämiseen.

Lähes täysin mustan oluen tuoksu on siirappisen makea ja hieman "palanut". Seasta erottuu täyteläistä maltaisuutta sekä kypsää luumua.

Olut on suutuntumaltaan täyteläinen ja todella pehmeä. Korkeahkoa alkoholiprosenttia tuskin huomaa.
Maku on makean maltainen ja miellyttävästi sherryinen, (Highland Park kypsyttää viskinsä pääosin ex-sherrytynnyreissä).Vivahteikkaassa maussa löytyy lisäksi tummaa suklaata ja Highland parkin viskeille tyypillisen kanervaisuuden voi tässä aistia hentona kuivahkona vivahteena leikkaamassa makeutta sopivasti.

Jälkimaku on pitkä ja mukavan paahteinen, sekä kypsytystynnyristä "irronnut" puu luo mukavan kuivan kontrastin alun makeudelle.

Erittäin upea ja tasapainoinen olut rauhalliseen nautiskeluun!

Kuukauden levyklassikko 8: Uriah Heep - Demons And Wizards

Uriah Heepin laajasta ja hieman hajanaisesta tuotannosta on helppo poimia oma suosikkini ja tämänkertainen klassikko. Levy on alunperin vuonna 1972 julkaistu tämän pitkän linjan brittiyhtyeen neljäs albumi Demons And Wizards.

Tämä sanoituksissaan fantasiaan ja mystiikkaan painottuva levy oli bändin maailmanlaajuinen läpimurtolevy ja Suomessakin se viihtyi listaykkösenä 14 viikkoa!

Levyn avaava The Wizard on mielestäni yksi parhaita Uriah Heep-biisejä koko bändin pitkällä uralla. Tyylikäs akustinen alku, sekä vahva melodia luovat tästä kappaleesta upean klassikon.
Traveller In Time jatkaa kakkosena sujuvasti, jonka perään Easy Livin iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tästä reippaasta rallista muodostuikin yhtyeen suurin ja "kuolematon" hitti.
Vahvasti "1970-lukulainen" Poet's Justice ja tyylikäs Circle Of Hands, jossa muhkea urkusoundi pääsee hienosti esiin, jatkavat tasaista ja laadukasta kokonaisuutta.
Rainbow Demon on levyn raskain teos, vahva ja toimiva biisi.
All My Life tarjoilee lyhyen annoksen perinteistä rock'n'rollia ja levyn vaisuimmaksi jäävässä raidassa Paradise annetaan jälleen tilaa akustiselle kitaralle. Tästä siirrytään lennossa levyn päättävän The Spell'n pariin, joka pitkänä ja moniulotteisena tarjoaakin levylle arvoisensa päätöksen.

Kokonaisuutena levy on varsin hieno näyte toimivasta ja monipuolisesta 1970-luvun alun rockmusiikista.

A-puoli

1. The Wizard – (säv. Ken Hensley/Mark Clarke)
2. Traveller in Time – (säv. David Byron/Lee Kerslake/Mick Box)
3. Easy Livin' – (säv. Hensley)
4. Poet's Justice – (säv. Hensley/Box/Kerslake)
5. Circle of Hands – (säv. Hensley)

B-puoli

6. Rainbow Demon – (säv. Hensley)
7. All My Life – (säv. Box/Byron/Kerslake)
8. Paradise – (säv. Hensley)
9. The Spell – (säv. Hensley)

Expanded De-Luxe Edition -bonuskappaleet,(2003):


10. Why (ennenjulkaisematon versio) – (säv. Box/Byron/Hensley/Paul Newton)
11. Rainbow Demon (ennenjulkaisematon single-edit) – (säv. Hensley)
12. Proud Words on a Dusty Shelf (out-take) – (säv. Hensley)
13. Home Again to You (out-take, ennenjulkaisematon versio)
14. Green Eye (ennenjulkaisematon demo)

Kokoonpano:

* Gary Thain – bassokitara
* Lee Kerslake – rummut, lyömäsoittimet
* Mick Box – kitarat
* Ken Hensley – kosketinsoittimet, kitarat, lyömäsoittimet
* David Byron – laulu

Muuta: kannattaa tutustua myös hienoihin uriah-heep.fi sivuihin.

Glendronach 1992 17 yo, Single Cask 401

Ennakolta varsin suurta mielenkiintoa herättänyt uutuus ensitestissä, eikä pettyä tarvinnut!

Glendronach 1992, 17 yo, 58,8%, Single Cask no 401, Distilled 10/07/1992, Bottled 07/2009, Oloroso Butt, 626 bottles.

Tuoksu on todella voimakas ja upea! Maukasta runsasta sherryä, taatelia, tummaa vahvaa suklaata ja kahvia. Alkoholi pysyy yllättävän hyvin piilossa.

Maku on ... Wow!
Mahtavan täyteläinen ja voimakas viski iskee makuhermoihin heti ja täysillä. Todella raskas sherryisyys, vahva ja hieman "bitter" tumma suklaa sekä maitokahvi ovat hallitsevat aromit ja koko makupaletti on järisyttävän herkullinen. Vaikka alkoholia on 58,8%, vettä ei tee mieli lisätä tippaakaan. (Myöhemmin kokeilin kuitenkin veden lisäystä, mutta tämä viski tuntui todellakin toimivan parhaiten täydessä vahvuudessaan).

Jälkimaku on mukavan pitkä, mutta jää hieman huikean alun varjoon. Maku kuivuu jonkun verran ja esiin nousee puuta ehkä aavistuksen liian vahvana. Sherryisyys muuttuu myös kuivemmaksi ja aavistuksen "saippuaiseen" suuntaan.
No, eipä kokonaisuus tuosta hirveästi kärsi ja tässä onkin yksi parhaista pitkään aikaan maistamistani viskiuutuuksista. Todella mahtava sherrymonsteri!