Testissä Lagavulinia 1980-luvulta. Tämä klassikkostatuksen omaava pullote on ollut to do -listalla pitkään ja nyt osui kohdalle.
Lagavulin
12 yo, 43%. White Horse Distillers (1980’s)
Tuoksu on tervaisen turvesavuinen, lääkemäinen ja kuivahkon
maltainen. Lihaisuutta (palvikinkkua ja grillimakkaraa). Pehmeä kuivahko
sherryisyys. Kahvia ja lakritsia.
Maku on vahvapiirteinen, runsaan lääkemäinen ja tervaisen
turvesavuinen. Suutuntuma on öljyinen. Sherryisyys tuntuu makeahkona ja kypsän hedelmäisenä.
Tammi tuo sopivasti kuivuutta taustalle.
Jälkimaku jatkuu vahvana ja täyteläisenä. Turvesavu on
edelleen herkullisen tervaista. Tammi nousee nyt esiin poltettuna ja kuivana.
Runsas hedelmäisyys kääntyy nyt sopivan happamaksi. Suutuntuma säilyy öljyisenä
ja makua riittää pitkään.
Lagavulin-klassikko ei pettänyt. Turpeisuutta, tervaa ja
lääkemäisyyttä on niin että riittää. Maukas esitys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti