Thin Lizzyn pohjalle rakentunut Black Star Riders julkaisi tänä vuonna hienon, edeltäjänsä musiikillisia perinteitä kunnioittavan All Hell Breaks Loose-albumin ja sitä seurannut mittava Euroopan kiertue ulottui ilahduttavasti myös Suomeen.
Helsingin Virgin Oilissa järjestetylle keikalle oli yhtyeen nettisivujen kautta myynnissä VIP-paketteja, johon pitikin tarttua. Keikkalipun ohella pakettiin sisältyi meet & greet-tilaisuus, jossa bändin jäsenten tapaamisen lisäksi oli luvassa neljän kappaleen akustinen minikeikka. Lisäksi kotiin viemiseksi tuli t-paita, sekä muita oheistuotteita sisältänyt ”yllätyspussi”.
Akustisen minikeikan annista vastasivat Damon Johnson (kitara), Ricky Warwick (laulu, kitara), sekä Marco Mendoza (basso).
Reilun kymmenen hengen yleisöllemme vedetty setti olikin aivan huikea. Biisitoiveiden kautta aloitukseksi valikoitui uuden albumin yksi hienoimmista raidoista, vahvan kelttihenkinen Kingdom of the Lost , mikä toimikin akustisena upeasti. Perään Thin Lizzy-klassikko Jailbreak, sekä pari uutta numeroa, Bound for Glory ja All Hell Breaks Loose. Tämä intiimi minikeikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja tunnelmaltaan jotain ainutlaatuista.
Illan ”pääkeikkaa” seuraamaan oli saapunut vajaa sali yleisöä, eli tässä kohtaa marraskuun huima keikkasuma oli vaatinut veronsa.
Edellä mainitun kolmikon lisäksi yhtyeessä soittavat Jimmy DeGrasso (rummut), sekä elävä Thin Lizzy-legenda Scott Gorham (kitara).
Illan setti oli rakennettu pohjanaan tuore All Hell Breaks Loose-albumi (9 kappaletta), jota sitten täydenettiin Lizzy-klassikoilla (10). Yhtye on siis rohkeasti nostanut omat uudet kappaleet näkyvästi esiin keikkasetissä, eikä yritä pelkästään ratsastaa Thin Lizzy-menneisyyden varassa. Homma toimi hienosti ja yleisö sai varmasti rahalle vastinetta. Kingdom of the Lost soi upeasti jo toistamiseen, nyt sähköisenä. Thin Lizzy-osastolla tunnelmat vaihtelivat kevyemmän melodisesta Southboundista jyräävän raskaaseen Emeraldiin. Keikan loppupuolen hittiputki oli yli yhtä juhlaa, päättyen hienosti rokkaavaan Rosalie-klassikkoon.
Black Star Riders kunnioittaa hienolla tavalla Thin Lizzyn perinteitä ja keikasta jäi kokonaisuutena erittäin hyvä maku. Jos jotain miinusta haluaa hakea, niin se oli lavan valaistus. Kuvaaminen oli äärettömän vaikeaa kirkkaiden vastavalojen vuoksi ja omalla kohdalla epäonnistuneiden otosten ennätys kirjattiin täällä helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti