Oranssi hopea ja musta kulta

No niin, jääkiekon SM-liiga saatiin eilen päätökseen Hämeenlinnassa ja niinhän siinä sitten kävi, että HPK:n oli lopulta tyytyminen hopeamitaleihin.
Finaaleissahan vastaan vyöryi mustavalkoinen TPS, joka kevään playoffeissa lamautti kaikki vastustajansa kuin Islannin tuhkapilvi lentoliikenteen. Ansaittu mestaruus Tepsille, mutta kauden kokonaisuutta ajatellen todella hieno oli myös Kerhon kakkospaikka tässä kovassa liigassa. Hieno kausi!

Seuraavaksi katseet käännetään luonnollisesti MM-kisoihin ja jokohan nyt olisi Suomen vuoro juhlia mestaruutta? Vuodesta 1995 on kulunut jo turhan kauan..

Tässä vielä muutama kuva eiliseltä, eli mestaruuden ratkaisseen viidennen finaalin jälkitunnelmista:

Kilchoman Autumn 2009 Release

Viime syksynä pyörähti bloggarinkin maistelussa Kilchoman Inaugural Release, mutta tämä nuori (ja keskeneräinen) viski ei juurikaan vakuuttanut.
Nyt testissä tislaamon "kakkosjulkaisu", eli

Kilchoman Autumn 2009 Release, 46%.

Viski on kypsytetty ensin kolme vuotta ex-Bourbontynnyreissä (Fresh Bourbon Barrels) ja viimeistelty tämän jälkeen kolme kuukautta ex-Oloroso Sherrytynnyreissä, (Sherry Butts). Lisäksi sekoitukseen on lisätty yksi "refill-Bourbon Barrel".

Tuoksussa hedelmäisyys tuntuu mukavan täyteläisenä ja tuhti savuisuus on tervaista ja makeahkoa. Taustalla häiritsevää nuoren viskin raakuutta.

Maku on yllättävänkin kuiva, voimakkaan savuinen, tuhkainen ja suoraan sanoen tympeä. Sherryisyys tuntuu kumimaisena. Viski on suoraviivainen ja (liian) nuori turvejyrä.

Jälkimaussa kumimaisuus tuntuu hallitsevan, eli sherryisyydestä ei tunnu tasapainoa löytyvän millään. Tunkkainen ja lyhyehkö päätös tälle vaatimattomalle viskille.

Kokonaisuus on kuitenkin hieman parempi kuin mitä oli Inaugural Releasessa, mutta silti tämäkin on auttamatta liian nuori ja suoraviivainen. Makujen tasapainokaan ei vakuuta. Tuoksu sentään oli ihan mukava. Lisää ikää kiitos.

Kilchoman tuotekuva: whiskysamples.eu

Kuukauden levyklassikko 16: Saxon - Strong Arm Of The Law

Tällä kerralla kuukauden klassikkolevyn myötä hypätään vuoteen 1980 ja sieltähän löytyy "NWOBHM"-aallon uljas lipunkantaja eli Saxon. Perinteisellä Brittiheavylla on aina ollut vahva paikka musiikinkuuntelussani ja Saxon edustaa tätä tyyliä "puhtaimmillaan". Alunperin bändin nimi oli muuten Son Of A Bitch, mutta ennen ensilevytystä se muutettiin nykyiseen muotoonsa.

Strong Arm Of The Law on tämän 1976 perustetun yhtyeen kolmas studiolevy ja kokonaisuus on valmiimpi ja tasaisempi kuin kahdella edeltäjällään Saxon ja Wheels Of Steel.

Levyn aloittaa vahva Heavy Metal Thunder, kappale joka puskee vahvana eteenpäin kuin pikajuna.
Mahtavariffinen ja tarttuvan melodinen To Hell And Back Again jatkaa ja nostaa tunnelmaa - levyn parhaimmistoa.
Nimibiisi Strong Arm Of The Law omaa vahvan kertosäkeen ja biisi jyrää AC/DC:maisen jykevänä.
Nopeatempoinen Taking Your Changes on hyvää peruskamaa, mutta seuraavassa vedossa 20,000 Ft nostetaan taas kierrokset huippuunsa ja vauhtia riittää. Tämä reipas rock nousee levyn kärkipäähän.
Hungry Years tarjoaa hieman hitaampaa tempoa ja jatkaa perusvarmalla linjalla, kun taas Sixth Form Girls tarjoaa jykevää riffittelyä ja menevää "bailurockia".
Viimeiseksi on kuitenkin säästetty levyn ehdoton helmi, John F. Kennedyn salamurhasta kertova Dallas 1pm. Pitkä alkuriffittely, monipuolinen ja yllättävä rakenne tekevät tästä jykevästä teoksesta yhden suurista Saxon-kappaleista. mahtava lopetus tälle klassikkolevylle.

Tämä levy antaa kasvot käsitteelle "New Wave Of British Heavy Metal".

Levyn uusin re-masterversio tarjoaa tukun hienoja bonuksia ja se onkin varsin lämpimästi suositeltava hankinta - kuten toki lähes kaikki muutkin Saxon-levyt. Tässä vielä tämän uusimman cd-version kappalelista:

1. Heavy Metal Thunder
2. To Hell And Back Again
3. Strong Arm Of The Law
4. Taking Your Changes
5. 20,000 Ft.
6. Hungry Years
7. Sixth Form Girls
8. Dallas 1 PM

Bonusbiisit:
20,000 Feet (BBC Session 1982)
Dallas 1 PM (BBC Session 1982)
The Eagle Has Landed (BBC Session 1982)
747 (Strangers In The Night) (BBC Session 1982)
To Hell And Back Again (Abbey Road mix 2008)
Heavy Metal Thunder (Abbey Road mix 2008)
20,000 (Abbey Road mix 2008)
Mandy (Abbey Road mix 2008)
Mule Train (Abbey Road mix 2008)

Bändi:

Biff Byford - laulu
Paul Quinn - kitara
Graham Oliver - kitara
Steve Dawson - basso
Pete Gill - rummut

Bowmorehauskaa

Aina ei maistelua tarvitse ottaa turhan vakavasti...:)

Ardbeg 1991 Corman Collins for Whisky Live Spa 2010

Alkuun tuore uutinen, eli Ardbegin Supernova on saamassa lähiaikoina jatkoa kahdelle jo loppuunmyydylle erälle. Uudessa versiossa on edellisiin verrattuna hieman korkeampi alkoholiprosentti ja ilmeisesti etikettikin on saanut jotain uutta. Vahvaa turvesavua etsivien kannattaa siis alkaa virittelemään verkkoja..

Sitten päivän Ardbegin pariin:

Ardbeg 1991/2009, 55.6%, Corman Collins for Whiskylive 2010 Spa, Sherry cask, 40 decanters.

Tuoksu tarjoaa tyypillistä "Ardbegmaista" runsasta turvesavua yhdistettynä tuhtiin sherryisyyteen. Terva & salmiakki luovat vivahteikkuutta.

Maku on täyteläisen pehmeä, vaikka prosentteja onkin reilunpuoleisesti. Savu on vahvaa ja hallitsee kokonaisuutta. Sherrykypsytys tuntuu maukkaana ja öljyisenä hedelmäisyytenä, ei kuitenkaan kovin makeana. Tervainen vivahde on koko ajan läsnä, sekä varsinkin lopussa esiin nousee voimakkaan suolaisia piirteitä.

Jälkimaku on turpeinen, kuivan sherryinen ja suolainen. Pituutta kohtalaisesti.

Vahva, erittäin hyvä ja varsin tyypillinen Ardbeg. Sherrykypsytys täydentää viskiä mukavasti, olematta kuitenkaan liian hallitseva.
Kolikon kääntöpuolena on se, että nykyään nämä Ardbegit lähes pullotuksesta riippumatta muistuttavat erittäin paljon toisiaan - toisaalta tietää mitä saa, mutta välillä kaipaisi jotain täysin erilaista "otetta". Nyt ikäänkuin on vain kaksi tyyliä, "Bourbon" ja "Sherry".

(Kuva: whiskysamples.eu)

Oranssia!

Hämeenlinnalaisille jääkiekon ystäville kevätaurinko paistaa kirkkaan oranssina! Jo HIFK:ta vastaan voitetun puolivälieräsarjan jälkeen kirjoittelin joukkueen olevan yksi kauden suurista voittajista, mutta eipä sekään tälle periksiantamattomalle ja sitkeälle joukkueelle riittänyt, vaan Kerho raivasi tiensä loppuotteluihin kukistamalla välierässä ennakkosuosikki Kalpan voitoin 4-2.



Finaaleissa vastaan luistelee hurjaan keväthurmokseen päässyt TPS, joten mielenkiintoa tulee riittämään... Kevään väri ainakin täällä Hämeessa on kuitenkin Oranssi!

Bowmore 1987 / 2009, Berry Bros & Rudd

Uusi viikko on hyvä aloittaa herkullisella viskillä, joten Bowmorea kehiin:). Jo useampana iltana lasiin on päätynyt seuraava uudehko IB-pullote:

Bowmore 1987 / 2009.
58,7%.
Cask no 22533 (Sherry Butt).
Berry's Own Selection, Berry Bros & Rudd.

Tuoksussa sherryisyys on mukavan raikasta. Sopiva makeus & kevyehkö savuisuus, sekä laventelia löytyy ajalleen tyypillisesti melko reippaasti. Taustalla minttupastillia ja aavistus tervaskantoa. Ikäisekseen nuorekas.

Mukavan makeahko maku tarjoaa herkullisen kattauksen puhtaan raikasta Sherryä ja laventelia, sekä kevyttä, mutta silti sopivan vahvaa savuisuutta. Pehmeän täyteläinen "pyöreys" ja makujen mukava tasapaino tekevät tästä viskistä erittäin helposti nautittavan. Taustalla kermatoffeeta, hennosti tervaa, sekä suolaista salmiakkia.

Jälkimaku on mukavan pehmeä, keskipitkä ja lämpimän tervasavuinen. Maku hiipuu ja kuivuu tasaisen kauniisti.

Oikein hyvä "karkkiviski". Maukasta, sekä vahvuudestaan huolimatta helposti nautittavaa. Raikkaus ja nuorekkuus oli merkille pantavaa. Pullotettu varmaankin todella optimaalisessa iässä. Berryn myymälän mukaan tämän viskin laventelisuus on jakanut mielipiteitä vahvasti puolesta ja vastaan, mutta mielestäni se pysyy tässä todella hyvin tasapainossa vahvan sherryisyyden kanssa.

Kamelot, Leaves' Eyes & Amaranthe, Pakkahuone, Tampere 14.4.2010

Tampereen Pakkahuoneella oli tarjolla ainakin ennakkoon varsin mukavalta kuullostava kolmikko, joista ensin lavalla nähtiin Ruotsalais-Tanskalainen

Amaranthe

Toistaiseksi vain yhden singlen julkaisseen kokoonpanon musiikkia kuvataan melodiseksi power-/deathmetalliksi. Erikoista bändille on kolmen laulajan käyttö, eli on "puhdas" miesääni, "örisevä" mies, sekä trendikkäästi myös kirkasääninen nais-solisti.
Homma toimi varsin mukavasti ja keikkaa oli ilo seurata. Reippaat, paikoin hyvinkin raskaita osuuksia sisältäneet kappaleet ja kevyemmät melodiat sulautuivat yllättävän juohevasti yhteen.
Laulussa kontrastia siis riitti, mutta toimivasti. Puolen tunnin setti jätti positiivisen fiiliksen ja tähän bändiin voisi tutustua lisääkin, vaikkapa sitten ensilevyn merkeissä. Laulajatar Elizelle oli tosin varattu vielä lisätöitä illan edetessä...


Lyhyen tauon jälkeen lisää pohjoismaista väriä lavalle ja vuoroon Norjalais-Saksalaista "viikinkimetallia":

Leave's Eyes

2003 perustettu yhtye on kasvattanut tasaisesti suosiotaan vaikkapa kotimaisen Nightwishimme vanavedessä ja viimeisimmän hyvän Njord-levyn tiimoilta nyt Kamelotin kanssa kiertävä bändi olikin itselle illan odotetuin.
Tarjolla melodista metallia ja kaunista laulua bändin "keulakuvan", heleä-äänisen Liv Kristinen johdolla.
Setti olikin odotetun hyvä, keskittyen Njord-levyn ympärille. Vivahteikasta ja tyylikästä, tätä olisi kuunnellut pidempäänkin.
Ehkä seuraavaksi pääesiintyjänä?


Sitten "mantereen vaihto" ja illan pääesiintyjän pariin, eli tiedossa perinteistä powermetallia pienin progevivahtein:

Kamelot

Tämän Jenkkibändin keikalla oli mukana myös hieman pohjoismaista väriä, sillä Amaranthen Elize nähtiin lavalla taustalaulajana. Keikka oli tyylikäs, visuaalisesti toimiva kokonaisuus, mutta musiikissa on jotain mikä ei aivan täysin minulle aukene. Setissä kuultiin muutama erittäin hyvä kappale, kuten Forever tai The Haunting, jonka aikana nähtiin ja kuultiin maukas lauluduetto, Khan & Elize.
Valitettavasti pari hyvää hetkeä eivät pelasta koko keikkaa, sillä liian iso osa kuulluista kappaleista oli varsin tylsää ja mitäänsanomatonta, ainakin omaan makuuni. No, tulihan nähtyä tämäkin.



Kun Kamelot ei siis aivan vakuuttanut ja lämppärit hoitivat hommansa varsin kiitettävästi, niin Pohjoismaat-Amerikka maaottelussa pisteet lähinaapureille:)

Inchgower 1974/2009, Thosop Import

Hienon Glenlassaughin jälkeen testissä iäkäs Inchgower:


Inchgower 1974/2009, 57%,
Thosop Import, Refill Sherry Cask,
42 Bts.

Tuoksu on voimakas. Makeaa maltaisuutta, sekä iän tuomaa kuivahkoa puuta melko hyvässä tasapainossa. Taustalla jotain yskänlääkemäistä. Melko "tylsä" kuitenkin.

Maku on vahva, mutta alkoholi ei lyö onneksi liikaa läpi. Maltaisuus hallitsee, savuisuutta on vain kevyt häivähdys ja makeus on pehmeän hunajaista. Taustalta nousee esiin erikoinen "pepsodent" raikkaus.

Jälkimaku on kuivahko, jossa raikkaus kantaa yllättävän vahvana. Lopussa puinen, suolainen ja kuivahko kireys nousee hallitsevaksi.

Kokonaisuus tarjoaa varsin tyypillisiä Speyside-piirteitä lisättynä raikkaalla vivahteella. Tämä viski ei tarjoa juurikaan mitään säväyttävää, korkea ikäkään ei tunnu tuovan mitään lisä-arvoa, joten hyvin helposti muistoista unohtuva viski on kyseessä. Vastaavia (tai parempia) löytyy ne kuuluisat 13 tusinassa.

(Kuva: whiskysamples.eu)

Glenglassaugh 25 yo 1984/2009 DL OMC

Tällä kerralla maistelussa viskiä tislaamolta, joka on ehkäpä useille hieman tuntemattomampi tapaus, vaikka täällä blogissa tosin jo pari maistelumerkintää löytyykin. Aiemmat maistetut versiot eivät säväyttäneet, entä nyt?

Glenglassaugh 25 yo, 50%,
distilled July 1984,
bottled July 2009,
624 bottles.
Douglas Laing Old Malt Cask.

Viski on kypsytetty Sherrytynnyrissä.

Syvä ja täyteläinen tuoksu on pehmeä, vahvan ja sopivan makeahkon sherryinen. Rusinaa, taatelia, tummaa toffeeta, appelsiinia, kanelia... Hyvin hento turpeen häivähdys. Erittäin hyvä, vivahteikas ja tasapainoinen.

Maku on voimakaspiirteinen, muttei niin sherryn hallitsema kuin tuoksu olisi antanut olettaa. Sopivan kuivahko tammisuus leikkaa makeutta ja 50% alkoholi tuntuu terävänä särmänä. Rusinaa & muita kuivattuja hedelmiä, (aprikoosi), kevyttä turvetta sekä taustalta nousevaa tuoretta minttua.

Jälkimaku on vahva ja kuivan sherryinen. Esiin nousee myös salmiakkista suolaisuutta. Pituutta riittää ihan mukavasti.

Kokonaisuus on tyylipuhdas, melko monipuolinen ja varsin hyvä iäkäs sherrykypsytetty viski. Varsinkin tuoksu oli todella mahtava. Yllättävä, herkullinen Glenglassaugh. Kiitos "JaRiMi", hieno löytö!

Leafblade

Vaiheeksi taas musiikin pariin ja napataanpa tällä kerralla käsittelyyn ehkä hieman vähemmän tunnettu Brittikokoonpano eli Leafblade.

Aloitetaan viime vuoden loppupuolella julkaistulla levyllä,

Leafblade - Beyond Beyond:


Pääosin akustista folkrockia sisältävä levy on tyylikästä kuunneltavaa. Kauniit kitaramelodiat, pehmeä laulu, sekä aavistuksen mystinen tunnelma luovat levylle mukavan ja rauhallisen kokonaisuuden. Tunnelmat soljuvat aina keskiajalle ja kelttiläiseen mytologiaan, ilmapiirin ollessa sopivan raukea ja "utuinen". Bändin hahmot, Sean Jude ja Anatheman riveistä tuttu Daniel Cavanagh ovat luoneet onnistuneen ja valtavirrasta poikkeavan levyn, jonka parissa on mukava rauhoittua vaikkapa vuorokauden viimeisinä tunteina.

Sitten yhtye livenä:

Leafblade, Suisto-klubi, Hämeenlinna 8.4.2010


Kaksi miestä ja kitarat, siinä lähtökohdat illan akustiselle keikalle. Yleisöä paikalla vain kourallinen, mutta se ei tahtia haitannut. Duon työskentely lavalla oli ammattimaista, ja herkkää musisointia kuunneltiin välillä hiiren hiljaa. Keikka oli hyvä osoitus siitä, että aina ei tarvita massiivista kalustoa ja miehistöä, vaan pelkästään kahdella kitaralla ja laululla saadaan aikaan jo varsin antoisa ja monipuolinen äänimaailma.

Kappaleissa pääpaino oli luonnollisesti Beyond Beyond-levyn materiaalissa, joista parhaiten mieleen jäi vahva The Roots And The Stones.
Cover-kappaleillekin oli setissä tilaa ja varsinkin Led Zeppelin-raita Going To California oli makoisaa kuultavaa ja hyvin paikkaansa puolusti myös encorena kuultu Simon & Garfunkel-laina The Boxer.

Mukavan intiimi, tyylikäs ja erilainen keikkakokemus.

Compass Box Morpheus

Compass Box on varsin mielenkiintoisten sekoiteviskien valmistamiseen erikoistunut yhtiö ja hyvin usein raaka-aineet pullotuksiin löytyvät vain hyvistä mallasviskeistä. Niin myös tämänketaisessa maisteltavassa, joka on siis

Compass Box Morpheus, 46%.

"Compass Box “Morpheus” (the Greek god of dreams) was a bespoke bottling of just over 900 bottles made for Milroy’s of Soho in London." Bottled in August 2007.

Kuuleman mukaan tähän sekoitukseen joka sisältää vain mallasviskejä, on käytetty viskejä seuraavilta tislaamoilta: Ardmore, Clynelish, Teaninich ja Dailuaine. Ikähaarukka pyörinee 10 - 14 vuosien kieppeissä.

Viskin tuoksu on puhdaslinjainen, tasapainoisen maltainen ja hennon turvesavuinen. Raikasta meri-ilmaa ja suolainen tuulahdus. Savuisuus toi mieleen Caol Ilan piirteet, kun en koostumusta tiennyt, mutta tuo mukava vivahde olikin peräisin Ardmorelta.

Maku on pehmeä ja varsin kaunis. Hento turpeisuus & kevyt, tyylikäs savu. Makeahkoa kevyttä tervaisuutta (sisu-pastilli), jonka taustalla makeaa hedelmäisyyttä ja karamelliä, (vaahtokarkki) & aromikasta ja öljyistä mausteisuutta.

Jälkimaku on mukavan pitkä ja "elävä". Jälleen sopivan hentoa savua, tervaa, vaahtokarkkia ja englantilaista hedelmäkakkua. Lopussa kevyt suolainen vivahde.

Tässä viski jossa palikat oli saatu mukavasti kohdalleen. Hyvä, tasapainoinen ja vivahteikas sekoitus. Hakkaa kirkkaasti monta single malt viskiä.

The Macallan 1876 Replica & HPK

Ennen päivän viskiesittelyä on pakko palata eilisiin jääkiekkotunnelmiin. HPK nappasi kotivoiton HIFK:stä lukemin 3-1 ja eteni liigan välieriin voitoin 4-2. Neljän parhaan joukkoon selviytyminen on Kerholta jälleen hemmetin kova suoritus ja joukkue onkin ehdottomasti yksi kauden suurista voittajista kävi sitten jatkopeleissä miten tahansa. Täytyy vain toivoa, että HIFK-sarjassa nähty huikea työmoraali, periksiantamattomuus ja luja tahto jatkuu vielä tulevissa koitoksissakin. Mutta nyt parin kuvan myötä onnittelut HPK:lle välieräpaikasta.

Oranssit juhlat

Kiitokset

HIFK:n kesälelut

Ja pelin jälkeen viski, tällä kertaa avausvuoron sai

The Macallan 1876 Replica, 40,6%.

Tämä "Mäkkärin" Replicasarja sai taannoin hieman negatiivistakin julkisuutta, kun paljastui, että osa näiden pullotusten malleina käytetyistä alkuperäispullotteista paljastuikin väärennöksiksi.

Mutta maistetaan:

Kevyehkö tuoksu on tasapainoinen, mukavalla tavalla hennosti savuinen ja maltillisen sherryinen. Maltaisuus tuntuu kuivahkona taustalla.

Maku on ihan mukava ja "helppo". Alhainen alkoholiprosentti tuntuu keveytenä ( ja jossain määrin vetisyytenä) ja kun sherryäkin löytyy vain hennosti, pääosaan pääsevät täyteläinen maltaisuus, hento savu sekä aavistuksenomainen tammisuus.
Jälkimaku on mukavan "lämmin" ja koostumus tuntuu muuttuvan hieman öljyisempään suuntaan. Hento turve jää leijumaan kitalakeen.

Kokonaisuutena ihan hyvä ja hyvin tyypillinen "perus" Speysiden viski, joka ei kuitenkaan tarjoa mitään maata järisyttävää makuelämystä. Toisaalta tämä juoma on niin "perinteinen" ja helposti juotava Skotti, että jos tästä viskistä ei edes jollain tavalla pidä, niin silloin ei pidä viskistä.

Tämä pullote ei pärjää tislaamon täysin Sherrykypsytetyille versioille, mutta tarjoaa kuitenkin jotenkin jämäkämmän ja täyteläisemmän profiilin kuin monet Fine Oak-sarjan versiot.

Fuller's Brewer's Reserve No 1

Vaihteeksi olutta lasissa, mutta viskiäkään ei täysin unohdeta, sillä kyseinen olut on kypsynyt 500 päivän ajan viskitynnyreissä.

Fuller's Brewer's Reserve No 1, Oak Aged Ale. 7,7%. Matured for 500 days in 30 year old Single Malt Casks.

Tuoksussa tuntuu suhteellisen reipas humalointi, mutta myös hienostunut tamminen vivahde. Hunajaista makeutta taustalla.

Maku on runsaan hunajainen, sopivan reippaasti humaloitu ja mukavan makeahko. Viskitynnyrin vaikutus jää yllättävän vaisuksi, makeudesta tulee mieleen lähinnä joku ex refill-Sherrytynnyri, sillä tuoksusta löytynyt hento puun vivahde pysyy maussa täysin piilossa ja vaikea tätä on mitenkään viskiinkään yhdistää.

Jälkimaku kuivuu raikkaan humalaiseksi, mutta maku jotenkin latistuu melko ponnettomaksi.

No joo, ihan ok, mutta melko tavanomaisen tuntuinen vahva brittiale. Tynnyrikypsytyksen olisi suonut tuovan kokonaisuuteen lisää särmää ja makua, sillä nyt lopputulos tuntuu turhan varovaisesti tehdyltä ja puolitiehen jätetyltä.
Esimerkiksi Harviestounin Ola Dubh-sarja miellyttää itseäni tällä saralla huomattavasti enemmän.

Delain: April Rain

Nightwish, Within Temptation, Evanescence...yms ovat kulkeneet kärkikaartissa musiikkityylissä, missä perinteinen rock/metallimusiikki on yhdistetty mahtipontiseen , monipuoliseen ja sinfoniseen esitystapaan, sekä tulkintojen kulminoituessa naislaulajiin. Sittemmin tämä tyylisuunta on kehittynyt jonkilaiseksi muoti-ilmiöksi, sillä vastaavia bändejä alkaa olla jo valtavasti ja lisää putkahtelee esiin kuin sieniä sateella.

Within Temptationin tavoin Hollannista on kotoisin myös vuonna 2006 ensialbuminsa Lucidity julkaissut Delain, joka onnistuikin sillä, sekä tällä viimevuotisella kakkosalbumillaan April Rain varsin mukavasti.
April Rain on äänimaailmaltaan todella monipuolinen ja runsas, sillä tutun "särökitaran" ohella kuullaan myös runsaasti herkempiä sävyjä, kuten pianoa, jousia, yms... orkestraalisuuden ollen vahvasti läsnä läpi levyn. Kappaleet ovat tasaisen vahvoja ja tätä levyä, sekä laulaja Charlotte Wesselsin kaunista ääntä on helppo ja miellyttävä kuunnella. Mukavan reipasta, melodista ja piristävää musiikkia vaikkapa lenkkipolulle tai automatkalle.
Kappalemateriaalin tasaisuudessa piilee kuitenkin levyn tietty sudenkuoppa, sillä hieman enemmän toisistaan poikkeavilla kappaleilla olisi levy saanut syvyyttä ja mielenkiintoa huomattavasti lisää. Nyt mennään sitä tasaista keskitietä alusta loppuun.
Sinivalkoista väriäkin levyllä kuullaan ja varsin upealla tavalla! Nigtwishistä, Tarotista ja Kuorosodastakin tuttu Marco Hietala vierailee levyn parilla biisillä ja varsinkin Control The Storm on jykevää kuultavaa. Marcon laulusuoritus nostaa biisin tällä levyllä ylitse muiden todelliseksi albumin kulmakiveksi.

Mannochmore 18 yo

Huhtikuun ensimmäinen päivä toi taas tullessaan mitä ihmeellisempiä juttuja esim. nettisivuille ja lehtien palstoille. Whiskyfunissa oli taas nähty vaivaa ja esittelyssä olivat uudet historialliset "Manager's Choicet" :)

Alla oleva viski on kuitenkin täyttä totta ja sitä tuli taannoin Suomen Mallaswhiskyseuran vuosikokouksen yhteydessä pyöriteltyä lasissa pitkä tovi. Odotukset olivat tälle lähinnä blendien raaka-ainetta valmistavan tislaamon tuotteelle olemattomat, mutta itse viski pystyikin yllättämään ja tarjosi kohtuullisen mukavan elämyksen.


Mannochmore 18 yo, 1990/2009, 54,9%.

Mix of re-charred sherry casks (European oak), re-charred bourbon casks and new American oak casks that were seasoned with sherry. 2604 bottles.


Jo viskin tuoksu yllättää runsaudellaan. Makeaa hedelmää, toffeeta, vaniljaa ja raikasta sitrusta. Maltaisuus on tasapainoista. Ajan kanssa kehittyy hieman "tunkkaiseksi" raskaimpien aromien noustessa ehkä liian hallitsevaksi.

Maku on raikkaan hedelmäinenja vain aavistuksen savuinen. Marjainen hapokkuus pyötii taustalla. Toffeinen täyteläisyys ja mukava paahteisuus täydentävät.

Jälkimaku kuivuu maltaisempaan suuntaan ja alun intensiivisyys sekä runsas makukirjo hieman hiipuvat. Maku ikäänkuin loppuu hieman kesken ja viski vajoaa tältä osin hieman "tylsäksi".

Kuitenkin kokonaisuutena todella yllättävä viski, joka jätti itsestään ihan positiivisen kuvan. Tätä voisi maistaa vaikka joskus uudelleenkin...