Kilchoman 3 yo 100% Islay

Testissä turpeista Islay-saaren viskiä. Tämä Kilchoman-tislaamon tuote on valmistettu Islaylla kasvaneesta ja mallastetusta ohrasta, sekä myös tislattu, kypsytetty ja pullotettu siellä. Tästä nimitys "100% Islay".

Kilchoman 3 yo Inaugural 100% Islay, 50%. (Released 2011)

Tuoksu on runsaan savuinen - palanutta puuta, nokea, tuhkaa. Raikas sitruksisuus tuo kirpeyttä ja runsas vaniljaisuus makeutta. Aavistus kumimaisuutta taustalla. Vihreää teetä.

Maku on makean vaniljainen ja palaneen savuinen. Runsas nuotiosavu suorastaan hyökkää päälle peittäen alleen lähes kaiken muun. Hennon hedelmäinen (sitrus) tausta tuo kirpeyttä. Lakritsia, suolaisuutta, kumia.

Jälkimaku on edelleen erittäin vahvan turvesavun hallitsema. Kuiva, hieman pistävä ja raskas. Palanutta kumia. Melko lyhyt.

Liian vahvan savuisuuden hallitsema nuori Kilchoman ei säväytä. Viskin sävykkyys on kadotettu täysin tässä melko tympeän makuisessa tuotoksessa. Parempaakin on tältä tislaamolta julkaistu, joten 100% Islay on selkeä pettymys. Esimerkiksi rinnalla maistelussa ollut Belgiaan pullotettu Single Cask oli huikean paljon maukkaampi.

Rival Sons - Klubi, Tampere 21.11.2011

Amerikkalainen Rival Sons on noussut kohinalla Euroopan rockpiirien tietoisuuteen ja monet povaavatkin yhtyeelle suurta läpimurtoa lähitulevaisuudessa. Vuonna 2008 perustettu yhtye julkaisi esikoisalbuminsa "Before the Fire" "omakustanteena" lähinnä digitaalisessa muodossa vuonna 2009 ja jatkoa seurasi tänä vuonna EP:n, sekä ensimmäisen levy-yhtiön kautta julkaistun CD:n "Pressure and Time" muodossa. Tyylisuuntana levyillä on bluespohjainen raskas rock, joka on 70-lukulaisuudessaan mukavan retroa, mutta toisaalta sopivan modernilla otteella. Musiikillisia yhtymäkohtia voi löytää vaikkapa legendaariseen Led Zeppelin-bändiin.

Britanniassa ja Keski-Euroopassa kiertäessään Rival Sons on vetänyt katsomot täyteen ja mukavaa olikin huomata, että yhtyeen ensimmäinen minikiertue Suomessa (Turku-Helsinki-Tampere) kiinnosti myös täkäläistä yleisöä. Rival Sonsin maine hyvänä livebändinä oli siis kiirinyt jo tännekin asti ja synkästä maanantai-illasta huolimatta Tampereen Klubi täyttyi varsin mukavasti.


Ennen illan keikan alkua Klubilla soi vain vaimea, seesteisen rauhallinen musiikki ja tunnelma oli lähes harras. Hiljaisuuden katkaisi AC/DC-klassikko Shoot to Thrill, joka rävähti kaiuttimista yllättäen - ja kovaa. Tämän mukaansatempaavan intron jälkeen bändi lavalle ja illan rockjuhla oli valmis alkamaan. Rival Sons oli lavalla erittäin hyvä ja soundit Klubilla erinomaiset. Settilista oli koottu tasaisesti kattamaan yhtyeen (vielä pienen) tuotannon ja paketti pidettiin kasassa keskittymällä vain olennaiseen ilman pitkiä soolo-osuuksia. Kappaleiden tulkinnoissa oli mukavaa vivahteikkuutta, raskaampien sointujen saadessa ajoittain rinnalleen hyvinkin keveitä ja seesteisiä osuuksia. Ainakin itselle yhtyeestä välittyi spontaani ja muuntautumiskykyinen kuva, eli homma ei ollut niin kaavoihin kangistuneen oloista kuin mitä turhan usein keikoilla kuulee.
70-lukulainen rock toimi loistavasti eikä juuri muuta olisi voinut toivoa. No, keikka olisi voinut olla pidempikin (nyt 1t.10min.), mutta toisaalta se jätti sopivan odottavan tunteen bädin seuraavaa kiertuetta/ levyä ajatellen. Keikkapaikkakin saattaa olla ensi kerralla jo huomattavasti suurempi..

 Rival Sons:

Jay Buchanan - Laulu
Scott Holiday - Kitara
Robin Everhart - Basso
Mike Miley - Rummut

Setlist

 

"Bottled for Finland"

Vajaa viikko sitten Mallaswhiskyseuralaisille tarjoutui tilaisuus maistella vain Suomen markkinoita varten pullotettuja viskejä. Illan kulusta löytyy kattava raportti Viskisiepon blogissa, joten itse totean tässä vain lyhyesti, että ilta oli mukava ja sitä oli ilo olla järjestämässä. Kiitos omasta puolestani kaikille paikalla olleille!

GlenDronach 1991 18 yo, Cask #3182

Maukkaan sherryistä Glendronachia..

GlenDronach 1991 18 yo, 51,7%. PX Sherry Puncheon #3182. Distilled 15.11.1991, bottled 06.2010. 633 bottles.

Tuoksu on runsaan sherryinen, raikas, kirpakan yrttinen ja hieman pistävä. Aavistus tammea, sekä makeaa sitrusta.

Maussa mukava sherryisyys valloittaa sopivalla makeudellaan. Kuivattuja hedelmiä, taatelia, rusinaa. Taustalla nahkaa, kevyesti tammea, sekä paahdettua pähkinää. Lempeä. Sherry jättää tilaa muillekin makuvivahteille.

Jälkimaku maukas ja tyylikkään pehmeä. Makea sherry ei lyö liiaksi läpi kuten monissa muissa PX-kypsytetyissä viskeissä. Tammi tuo kuivuutta  ja taittaa makeutta kauniisti. Pehmeä ja miellyttävä.

Hyvä PX-tynnyrissä kypsynyt GlenDronach. Tasapainoinen ja mukavan pehmeä kokonaisuus. Astetta parempi kuin vuotta myöhemmin pullotettu sisartynnyri #3181.

Purple Night 2012

Hieno avaus rockvuodelle 2012 .Tätä ei kannata missata!

Tapahtuman virallinen tiedote:

Perfect Strangers of Finland - PSOF ry järjestää Purple Night -tapahtuman jo neljättä kertaa. Illan kaksimerkityksinen nimi ”All Night Long” viittaa Rainbow´n albumiin "Down to Earth" vuodelta 1979 ja siihen, että illan aikana tullaan kuulemaan ainoastaan Rainbow´n musiikkia aikakaudelta 1975 – 1995.

All Night Long -illan aikana Rainbow'n musiikkia ovat tulkitsemassa Suomesta koottua "Rainbow-eliittiä" sekä laulun että kitaroinnin muodossa. Solisteina toimivat Peter James Goodman (Conquest, Purple Society), Jukka Jay Lewis (Yö, OZ), Jukka Nummi (Myon, Rainbow Shakers, Angry Machine) ja jenkkivahvistus Tom Oh (Red Car Driver, Rock Rooster). Solistit tulkitsevat jokaisen Rainbow-solistin (Dio, Bonnet, Turner ja White) aikakaudelta olevia kappaleita.

Vierailevina kitaristeina esiintyvät Nikolo Kotzev (Brazen Abbot, Glenn Hughes, Joe Lynn Turner), Anssi Kela ja Juha Tikka (Shades of Purple). Jokainen valittu kitaristi edustaa omalla persoonallisella tavalla Rainbow-kitaristin Ritchie Blackmoren tyyliä.
Ja eihän melodista hardrockia esittävä ilta olisi mitään ilman taustalaulajia. Riitta ”Ritchie Millhill” Myllymäellä ja Päivi ”Daisy Pinehill” Petäjämäellä on molemmilla klassisen musiikin tausta mm. oopperakuoroista ja he laulavat myös rockia ja kansanmusiikkia.

All Night Long –konsertin housebändi on tuttu jo viime vuodelta ja bändillä on erittäin läheinen yhteys Rainbow'ssa vaikuttaneisiin laulajiin. Housebändin jäsenet ovat soittaneet mm. Joe Lynn Turnerin, Graham Bonnetin ja Doogie Whiten Suomen kiertuebändeissä. Housebändin rummuissa "Lacu" Lahtinen (Popeda, Michael Monroe), kitarassa Mika "Lamppari" Lamminsivu, bassossa Klaus Wirzenius (Manzana, Pate Mustajärvi N.Y.T.-kiertue) ja koskettimissa Okke Komulainen (Leningrad Cowboys, Sleepy Sleepers, Bomfunk MC). Myös illan solistina toimiva Jukka ”Jay” Lewis on soittanut Graham Bonnetin Suomen kiertuebändissä.

Showtime jo klo 20:00, joten tule mukaan heti alusta kokemaan, mitä sateenkaaren päässä voi löytyä. Aarrearkusta pompahtaa illan aikana esiin satunnaisessa järjestyksessä enemmän ja vähemmän tunnettuja melodisia aarteita.

Bunnahabhain 1967 43 yo, (The Whisky Agency)

Ja sitten käsittelyyn tällä erää viimeinen 1960-luvun Bunna, joka olikin varsin maukas tapaus.

Bunnahabhain 1967 43 yo. 40,5%, bottled 2010. Ex-Sherry Hogshead. The Whisky Agency Private Stock, 139 bottles.

Tuoksu on pehmeä, kypsän hedelmäinen, makean sherryinen ja kukkainen. Herukanlehtiä, lakritsia, kahvipapuja. Miellyttävä ja "syvä".

Maku on todella pehmeä ja suutuntumaltaan varsin miellyttävä. Keskimakeaa sherryä (Oloroso?), karamellisoitua sitrusta, kuivaa mallasta, kahvia, tummaa suklaata.  Kauniina lisänä taustalta nousevaa tyylikästä tammea.

Jälkimaku on kuivahko. Runsaasti kuivattuja luumuja, vahvaa kahvia, kaakaopapuja, sitrusta, sekä hyvin kuivaa tammea. Erittäin runsaasti kuivuvasta lopusta huolimatta makujen tasapaino säilyy hienosti.

Nätti sherrykypsytetty hienosti ikääntynyt Bunna. Todella hyvä ja tyylikäs kokonaisuus. Vivahteikkuutta kun olisi ollut vielä hieman enemmän.. Hyvä näinkin ja viimeisen viikon aikana maistamistani Bunnahabhaineista tämä kiilasi kyllä aivan kärkisijoille. Hieno viski.

Bunnahabhain 1967 Cask #3315, (Malts of Scotland)

Bunnahabhain 1967, 43 yo, 41,1%. Bourbon Hogshead #3315. Distilled 27.3.1967, bottled 06.2010. Malts of Scotland, 147 bottles.

Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja toffeinen. "Maanläheisyyttä" - puunlehtiä, ruohikkoa. Raikkaita mausteyrttejä, vaniljaa, tammea.

Maku on makea ja miellyttävä. Maukas trooppinen hedelmäisyys, sekä runsaasti vaniljaa. Taustalla kirpeää marjaa sekä kuivahkoa puuta. Suutuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaku jatkuu raikkaan hedelmäisyyden hallitessa ja on samalla hapokas, hieman suolainen ja mineraalinen. Edelleen hieman ohut, mutta todella pitkään jatkuva.

Maukas ja tasapainoinen, mutta hieman yllätyksetön ja kevyeksi jäävä yksilö. Ei niin hyvä kuin saman pullottajan vuoden 1968 cask 12291.

Kuva: whisky-doris.de