Bowmore 9 yo, Feis Ile 2009 Bottling.

Aiemmin maistelussa ollut Bowmore Feis Ile 2008 sai maistelussa nyt rinnalleen keväällä julkaistun 2009-version:

Bowmore 9 yo, 57,1%, Feis Ile 2009 Bottling. Distilled 14.6.1999, Cask type: Bourbon / Sherry / Wine. 900 bottles, Warehouse no 6.

Tuoksu on makean viinimäinen. Hieman kirpeää raikkautta ja hentoa tervaista savua.

Maku on varsinkin alkuun makean siirappinen. Makea, mutta samalla hieman hapan viinimäisyys nousee esiin vahvana. Kypsää hedelmää, kuivahkoa savua ja hieman tervaa, toffeeta. Kaikkiaan makuprofiililtaan aikamoinen sekasotku.

Jälkimaku on terävä, loppua kohden kuivuva ja lyhyehkö.

Kypsytyksessä käytetyt tynnyrit, (etenkin viini), dominoivat tätä Bowmorea selvästi. Kokonaisuus on hieman outo ja tästä viskistä onkin vaikea löytää mitään makua tasapainoisesti eteenpäin vievää punaista lankaa. Kolmesta erilaisesta tynnyristä on nyt tarttunut mukaan vähän sitä sun tätä. Edellinen, vuoden 2008 versio oli selkeästi tasapainoisempi tuote.

Bowmore Surf

Tällä kerralla tarkastelussa Bowmoren edullinen, pääasiassa tax free-myyntiin suunnattu nuori pullote, eli

Bowmore Surf 40%. (+-2005)

Tämän viskin tuoksussa on monille (liian) nuorille Islay-viskeille tyypillistä hieman tunkkaista savuisuutta, mutta myös runsaasti sitruksista raikkautta. Joku on joskus verrannut tätä jopa tiskirättiin:)

Tämän erittäin pehmeän ja helposti juotavan viskin maku jää hyvin ohueksi, vaan eipä kai tislaamon edullisimpiin kuuluvalta tuotteelta voi mitään ihmeitä odottaakaan.
Laihan ja hieman väljähtyneen oloisen pohjamaun päälle leviää aavistuksen kumimainen savu ja jälleen raikasta sitrusta , sekä suolaisuutta.

Jälkimaku on varsin lyhyt eikä tarjoa mitään lisäarvoa kokonaisuuteen.

No joo, hintaluokassaan kuitenkin ihan juotava viski "arkikäyttöön", mutta syvällisempään nautiskeluun ei tätä voi kyllä suositella.

Harviestoun Ola Dubh 18

Täydennetään Ola Dubh-sarja vielä yhdellä, eli

Ola Dubh Special Reserve 18, 8%.
Olut on kypsytetty tynnyreissä, joita on aiemmin käytetty Highland Parkin tislaamon 18-vuotiaan mallasviskin kypsyttämiseen.

Tuoksu on täyteläinen, tasapainoisen "pyöreä", pehmeä ja makea. Maltaisuus on samaan tyyliin makeaa kuin Ola Dubh 12- ja 30-versioissa.

Maku on samettisen pehmeä ja tässä oluessa korostuukin sen hyvin matala hiilihappoisuus. Makeus on hallitsevaa, mutta juuri sopiva. Paahtunutta mallasta löytyy tukevoittamassa runkoa ja humalointi on tässä versiossa varsin maltillista. Näin olut onkin oikein herkullinen, "yksinkertainen" ja helposti nautittava.

Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on alkuun samettisen makea, mutta kuivuu puun vaikutuksesta lopulta tasaisesti.

Varsin maukas olut, joka kehittyi lasissa seisoessaan mukavasti koko ajan vivahteikkaampaan suuntaan.
Tasapainoinen ja pehmeä kokonaisuus nostaakin tämän 18-version aivan Ola Dubh-sarjan kärkeen yhdessä hieman monipuolisemman 30:n kanssa. Loistavia oluita toki koko viisikko.

Harviestoun Ola Dubh 40

Harviestounin Ola Dubheja löytyi taas lisää maisteluun ja nyt esittelyvuoron saa

Ola Dubh Special Reserve 40, 8%.
Olut on kypsytetty tynnyreissä, joita on aiemmin käytetty Highland Parkin tislaamon 40-vuotiaan mallasviskin kypsyttämiseen.

Tuoksussa kuivaa mallasta. suhteellisen reilusti humalaa ja jotain yrttimäistä vivahdetta. (kanervaa, kuivaa sammalta?).

Suutuntuma on jälleen hyvin täyteläinen.
Maku on vahvan maltainen ja reilusti humalan sävyttämä. Olut onkin kuivahko ja tästä sarjasta tyyliltään lähinnä Ola Dubh 16-versiota. Taustalla esiin nousee kuivaa sherryisyyttä ja kaunis puun vivahde.

Jälkimaku on hienon pitkä, tyylikkäästi puinen ja raikkaan humalainen. Lopussa esiin nousee katajanmarjaa ja aavistus savua.

Kokonaisuus on siis kuivahko, monimuotoinen ja vivahteikas, joten se tarjoaakin maistajalleen enemmän "haastetta" kuin moni muu tämän kokonaisuudessaankin erinomaisen olutsarjan tuote. Mielenkiintoinen olut, mutta ei ehkä omaan makuuni sarjan paras kuitenkaan.

2 X Benriach 1976

Maistelussa kaksi varsin loistaviksi osoittautunutta Benriachia.

Benriach 1976, 33 yo, 46,2%, OB for the Whisky Fair, cask no 3550, cask type: Hogshead, bottled 2009, 103 bottles.

Tuoksussa kuivahkoa hedelmää, (aprikoosi, ananas), sekä mukavan kirpeää herukkaa. Tyylikäs.

Viski on upean täyteläinen ja öljyinen. Uskomattoman monivivahteinen trooppinen hedelmäisyys aukeaa mahtavaksi eri makujen kirjoksi. Harvoin on vastaan tullut tällaista makujen ilotulitusta. Pohjalla hieman pehmeää kuivaa turvetta, sitten hunajaa, aprikoosia, ananasta, persikkaa, herukkaa, yms, yms...

Jälkimaku on öljyinen ja mielettömän pitkä. maku säilyy ja säilyy minuutteja. Hedelmäiset vivahteet jatkuvat ja mikä parasta, ne muuttavat muotoaan jatkuvasti. Koko ajan löytyy jotain uutta.

Käsittämätömän vivahteikas ja suussa sulavan herkullinen viski.

Sitten versio 2:

Benriach 1976, 33 yo, 47,4%, OB for the Whisky Fair, cask no 3558, cask type: Hogshead, bottled 2009, 162 bottles.

Tuoksu alkuun kevyt, pehmeä. Mustaherukkaa, hedelmää. Ajan kanssa kehittyy ja voimistuu koko ajan. Säilyttää arominsa pitkään jopa jo tyhjentyneessä lasissa.

Maku on täyteläinen ja herkullisen makea, sekä voimakkaan herukkainen ja todella vahva. Makeaa vaniljaa löytyy runsaasti. samoin kypsää hedelmää, (persikka). Loistava!

Jälkimaku on jälleen todella pitkä ja voimakas. Alun makeuden jälkeen reippaasti kuivuva hedelmäisyys ja tuhti herukkaisuus jatkuvat ja jatkuvat...

Vahva ja maukkaan herukan hallitsema loistava viski!



Tässä siis kaksi aivan upeaa, mutta keskenään sopivasti erilaista viskiä. 3550:n monivivahteisuus ja silkkisyys oli huikeaa, kun taas 3558:n suoraviivaisempi profiili tarjosi enemmän upean vahvaa makua. Tämän vuoden viskijulkaisuista, mitä on kohdalle osunut, tämä kaksikko kiilaa kyllä ehdottomasti aivan terävimpään kärkeen!

5 X Glendronach Single Cask

Aiemmin maistetun Glendronach 1992 17 yo single caskin jatkoksi nyt rinnakkainmaistelussa viisi upouutta pullotetta:



Glendronach 13 yo 1996, 59,4%, single cask no 193, Oloroso Butt, bottled 2009, 399 bottles.

Todella vahvassa tuoksussa rusinaa ja herkullisen makeaa hedelmää. Hieno!

Maku on todella voimakas, jota runsas ja makea sherryisyys hallitsee. Alkoholi tuntui aluksi hieman turhan vahvana, mutta ajan kanssa tuo pikku miinus hävisi. Taustalla tummaa suklaata.

Jälkimaku säilyy makeana sekä tasaisena ja vahvuus jatkuu...

Tämä joukon nuorin viski oli varsin mukava ja tuhti tuttavuus.



Glendronach 16 yo 1993, 60,4%, single cask no 523, Oloroso Butt, bottled 2009, 634 bottles.

Tuoksussa kuivattua hedelmää, toffeeta ja "raikasta" puuta.

Maku on voimakas, mutta pehmeä. Hedelmäinen runsaudensarvi saa seurakseen kokonaisuutta kuivattavaa puuta ja se luo viskistä mukavan monivivahteisen. Joku jännä sivumaku häiritsee hieman.

Jälkimaku on pitkähkö, herkullinen ja kuiva.

Kokonaisuus on monivivahteinen, mutta joku tässä hieman häiritsee.



Glendronach 16 yo 1992, 57,2%, single cask no 1140, Oloroso Butt, bottled 2009, 598 bottles.

Tuoksu on raikas, luumuinen ja kuivahko.

Tämä viski on edellisiin verrattuna todella pehmeä ja hienostuneen tasapainoinen. Kuivatut hedelmät hallitsevat silkinpehmeää makuprofiilia. Tyylikäs.

Jälkimaku kuivuu huomattavasti, mutta sopivasti.. Tasapainoisuus säilyy edelleen hyvin tässä oikein miellyttävässä kokonaisuudessa.

Tämä oli siis hyvin erilainen kuin edelliset, varsin pehmeä ja kuivahko. Upea.



Glendronach 37 yo 1972, 54,8%, single cask no 719, Oloroso Butt, bottled 2009, 474 bottles.

Tuoksu on tyylikäs. Maukasta hedelmää, nahkaa ja sopivasti puuta. Ikä tuntuu ja saakin tuntua, ero nuorempiin versioihin on selkeä.

Maku on mahtavan täyteläinen ja suussa sulavan pehmeä. Makeaa, kypsää hedelmää, antiikkinahkaa ja puuta vain sopiva ripaus taustalla. Wow!

Jälkimaussa alun upeus vain jatkuu. Mukaan liittyy vielä raikasta herukkaisuutta tuomaan mukavaa kirpeyttä ja maku jatkuu ja jatkuu todella pitkään...

Upea viski, joka oli tässä tastingissa aivan omaa luokkaansa. Vahva ehdokas vuoden parhaaksi viskiksi.



Glendronach 38 yo 1971, 49,4%, single cask no 483, Oloroso Butt, bottled 2009, 544 bottles.

Tuoksu on 38-vuotiaaksi viskiksi yllättävän raikas, pehmeä ja kevyen hedelmäinen. Kuitenkin hieman vaisu.

Suutuntuma on ainakin 1972:n jälkeen maistettuna kevyehkö. Maussa trooppista hedelmää ja herukkaa. Hieman yllättävä raikkaus nousee tässäkin esiin. Monivivahteinen ja pehmeä.

Jälkimaku on keskipitkä ja raikkaan marjainen, sekä hieman kuivahkoa puuta nousee esiin. Ihan tyylikäs.

Oikein hyvä viski, mutta kriittisesti katsottuna hieman vaisu, jotain jää puuttumaan.



Kokonaisuutena nämä viisi viskiä olivat todella mielenkiintoiset ja hyvät. Selkeästi huomasi, että pullotettavaksi oli valittu selvästi toisistaan poikkeavat tynnyrit. Näin ollen kattauksessa olikin mukavan laaja otos Glendronachin vahvan sherryisestä tuotannosta. Hienoa työtä ja näitä voikin lämpimästi suositella kaikille sherrykypsytettyjen viskien ystäville!

BrewDog Paradox Speyside 011

Lisää viskitynnyrissä kypsynyttä olutta peliin ja vuorossa BrewDog-panimon Paradox Speyside, batch 011, 10%. (Imperial Stout aged in a former 1987 Macallan Sherry Cask).


Väri on tässäkin oluessa erittäin tumma, käytännössä lähes musta.

Tuoksu on paahtuneen maltainen, jossa ripaus lakritsaa.

Maku on alkuun yllättävänkin pehmeä ja siinä nousee esiin varsin maukasta voimakkaasti paahtunutta mallasta yhdistettynä herkulliseen makeuteen. Macallanin ex-Sherrytynnyrin vaikutus on selkeästi havaittavissa. Olut onkin tähän asti tasapainoinen ja nautittava.

Loppu tuottaakin sitten hieman ongelmia. Jälkimaku kuivuu mielestäni liikaa paljastaen turhan paljon alkoholia, sekäs hentoisen puun vivahteen.

Näin kokonaisuus ei aivan yllä aiemmin maistettujen Harviestounin Ola Dubhien tasolle ja Paradox-sarjastakin on aiemmin maituvampia versioita kohdalle osunut, (ainakin 001 Caol Ila ja 008 Bowmore).

Kuitenkin ihan ok ja todella tuhti tuote tämäkin. Olut kiireettömään maisteluun, ei perjantai-illan saunaolueksi:).