torstai 21. kesäkuuta 2018

Jenkkiviskien perussarjalaiset: Four Roses, Jim Beam ja Jack Daniel's


Näin juhannuksen alla tuli kokeiltua jotain erilaista, eli nappasin maisteluun kolme jenkkiviskiä, jotka edustavat lajinsa tunnetuinta osastoa. Laseissa olivat Four Roses, Jim Beam ja Jack Daniel's. Koskaan en ole ollut jenkkiviskien suuri ystävä, joten suurella mielenkiinnolla lähdin näitä perustuotteita tutkimaan.

”Neljä Ruusua” sai aloitusvuoron.

Four Roses, 40%. Kentucky Straight Bourbon Whiskey.


Tuoksu on makean vaniljainen, mausteinen ja paahtuneen tamminen. Hedelmäisyys on ällömakeaa ja esanssista.

Maku on pehmeä, vahvan tamminen ja ylikypsän hedelmäinen. Suolaisuutta ja yrttistä katkeruutta. Suoraan sanottuna outo erilaisten makujen sekasotku.

Jälkimaku ei tuo parannusta tilanteeseen. Siirappinen makeus, kuiva tammi ja katkera yrttisyys sotivat toisiaan vastaan.

Suuret eivät olleet odotukset, mutta kyllä tämä oli kaikessa sekavuudessaan melkoisen kehno viski.



Toisena lasiin Jim Beam.

Jim Beam, 40%. Kentucky Straight Bourbon Whiskey.


Tuoksu on Four Rosesiin verrattuna kuivahko ja seesteisen pehmeä. Tammi, vanilja ja paahteisuus hallitsevat. Kuivattuja aprikooseja, lakritsia ja yrttisyyttä.

Maku on pehmeä ja hunajaisen makea. Kuiva tammi nousee pian mukaan. Raikasta yrttisyyttä, persikkaa, lakritsia ja suolaisuutta.

Jälkimaku jatkaa tasaista linjaa makupaletin säilyessä yllättävänkin tasapainoisena. Tammi, puuhiili, persikka, yrttisyys, hunaja ja suolaisuus ovat vahvoina läsnä.

Huomattavasti tasapainoisempi ja miellyttävämpi kokonaisuus kuin Four Rosesissa, mutta eipä tälläkään omia suosikkilistoja hätyytellä.



Viimeisenä mm. Motörheadin Lemmyn suosikki Jack Daniel's.

Jack Daniel's Old No. 7, 40%. Tennessee Whiskey.


Tuoksu on kuivahko ja paahtuneen tammen hallitsema. Puuhiiltä ja kypsää hedelmäisyyttä (tuore luumu ja banaani). Vaniljaa ja lakritsia nousee esiin.

Maku on tasapainoinen ja ryhdikäs. Palanut tammi, runsas vanilja ja kypsä hedelmäisyys. Salmiakkia ja kevyesti yskänlääkemäistä katkeruutta.

Jälkimaussa suolaiset ja sopivan katkerat aromit voimistuvat. Puuhiiltä, tuoretta tammea, kuivaa vaniljaa ja vahvaa lakritsia/salmiakkia. Hedelmäisyys kääntyy kivan happamaksi.

Tasapainoinen kokonaisuus. Ei nyt omaan makuuni tämäkään mikään suuri nautinto ole, mutta tässä arvioidusta kolmikosta selkeästi paras.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti