Aberlour 18 yo

Maistelussa Uisge 2012 viskikilpailun sokkomaistelussa varsin hyväksi arvioimani Aberlour.

Aberlour 18 yo, 43%.

Tuoksusta löytyy raikasta hedelmää ja vaahterasiirappista makeutta. Kinuskia, kypsää persikkaa, makeaa appelsiinia. Hento tammisuus. Kevyt ja kuivahko sherryisyys tuo tyyliltään mieleen Fino Sherryn. Kaunis ja tasapainoinen, hieno "Speyside-viskin" tuoksu.

Maku on pehmeä, suklainen ja toffeinen. Kuivaa sherryä, kypsää mehukasta hedelmäisyyttä. Makea sitrus, uuniomena, kuivattu luumu. Taustalla ripaus tammea.

Jälkimaku on hunajaisen makea. Suklaata, tammea sekä taustalta esiin nousevaa suolaisuutta (salmiakkilakritsi). Kevyesti puuta. taustalla kirpeä ja hieman hapahko marjainen vivahde. Sitruksisuus tuo raikkautta.

Hyvä ja varsin tasapainoinen kokonaisuus. Maukas ja puhdaspiirteinen, kevyen sherryinen Aberlour. Helposti juotavaa ja tyypillistä Speysiden alueen mallasviskiä.

Judas Priest & Hammerfall - Jäähalli, Helsinki 22.4.2012

Judas Priestin pitkä Epitaph-maailmankiertue alkaa olemaan pikkuhiljaa päätöksessään. Viime kesän Tampereen Sauna Open Air-festivaaleilla yhtye esitteli kiertueen alkutaipaleella uuden kitaristinsa, kun yhtyeen perustajajäseniin kuuluva K.K. Downing oli jättänyt bändin juuri ennen kiertueen alkua. K.K:n suuret saappaat perinyt Richie Faulkner kuitenkin valloitti pirteällä ja ennakkoluulottomalla esiintymisellään ja koko yhtye tuntui olevan vahvassa vedossa.

Nyt, lähes 11 kuukautta myöhemmin oli aika tarkistaa tilanne uudelleen, kun Priestin kiertuekoneisto pysähtyi toistamiseen maahamme. Suunnaksi siis Helsingin jäähalli, jossa ensimmäisenä lauteille kipusi Ruotsalainen Hammerfall.

Hammerfall

Vuonna 1993 perustettu Hammerfall on tahkonnut omaa powermetalliaan tasaisen varmasti ja julkaistuja albumeitakin on kertynyt jo kymmenkunta. Jäähallin lavalla nähtiin rutinoitunut bändi, joka tarjosi 45 min. annoksen keskitien perusheavya. Suurimman huomion keikassa tarjosivat bassosoundit, jotka oli ruuvattu Spinal Tap-tyyliin asentoon 11 tai jopa yli. Bassot jyräsivät läpi kaikesta mahdollisesta ja tärisyttivät niin hallia kuin kropan joka solua ja lihastakin. Hurja äänimaailma, mutta kuitenkin ihan hyvä avaus illalle.

Sitten lavalle Judas Priest.

Rob Halford

Priestin setti oli säilynyt samana kuin kesällä Tampereellakin, mutta se ei tahtia haitannut. Avauskaksikko Rapid Fire / Metal Gods jyräsi vakuuttavasti ja bändi tuntui olevan pitkän kiertueen loppupuolellakin edelleen kovassa vireessä. Kesällä valoisuudesta kärsinyt valoshow nousi nyt odotetun upeana esiin lasereiden, liekkien, yms. tehosteiden sävyttäessä esitystä. Laulaja Rob Halford osoitti jälleen olevansa yksi maailman parhaista heavyvokalisteista, vahva ja energinen esitys.
Judas Priestin se suurin hitti, Breaking the Law, tarjosi Halfordille pienen hegähdystauon yleisön laulaessa koko kappaleen.

Richie Faulkner

Kitaristikaksikko Glenn Tipton / Richie Faulkner toimivat yhdessä ehkä vielä Saunaakin paremmin ja ainakin Faulknerin otteista paistoi vapautuneisuus ja todellinen esiintymisen ilo. Tiptonin, sekä basisti Ian Hillin rutiinitasokin on sitä luokkaa, ettei toivomisen varaa juuri jäänyt.
Scott Travisin rumpusoololla alkanut tappavan tehokas Painkiller päätti varsinaisen setin ja oli yksi konsertin kohokohdista.

Pienen tauon jälkeen aina upea Hellion/Electric Eye, sekä Halfordin moottoripyörän selässä laulama Hell Bent For Leather pitivät tunnelman korkealla. You've Got Another Thing Comin' ja vihoviimeisenä, hieman ennen puoltayötä kuultu Living After Midnight päättivät tämän vahvan ja reilusti yli kaksi tuntia kestäneen heavyjuhlan.

Glenn Tipton

Judas Priestin Epitaph-kiertue päättyy toukokuun 26. pv Lontoon Hammersmith Apolloon, jonka jälkeen tulevaisuus on avoin. Yhtye on ainakin ilmoittanut, että meneillään oleva kiertue jää heidän viimeisekseen. Jos Judas Priestin musiikista nautittiin nyt livenä Suomessa viimeistä kertaa, olivat jäähyväiset ainakin kunniakkaat, niin kovassa vedossa ryhmä täällä esittäytyi.

Setti:

Rapid Fire
Metal Gods
Heading Out to the Highway
Judas Rising
Starbreaker
Victim of Changes
Never Satisfied
Diamonds & Rust
Dawn of Creation / Prophecy
Night Crawler
Turbo Lover
Beyond the Realms of Death
The Sentinel
Blood Red Skies
The Green Manalishi
Breaking the Law
Painkiller
The Hellion / Electric Eye
Hell Bent for Leather
You've Got Another Thing Comin'
Living After Midnight

Nikka Yoichi 15 yo

Maistelussa tyylikästä viskiä Japanista.

Nikka Yoichi 15 yo, 45%

Tuoksu on suklainen, jouluisen mausteinen (kaneli, inkivääri) ja mukavan sherryinen. Runsaasti kuivattua hedelmää sekä hento turvesavun vivahde. Miellyttävä.

Maku on runsaan suklainen, makean maltainen ja pehmeä. Suutuntuma on todella öljyinen. Sopivan hento turvesavuisuus tuo hienon vivahteen. Taustalla makeahkoa tervaisuutta.

Jälkimaku tarjoaa kuivaa sherryisyyttä, makean kukkaisia vivahteita sekä kevyttä turvesavuisuutta. Tammea, tervaa, vahvaa kaakaojauhetta.

Kaunis ja monimuotoinen viski. Pohjois-Japanissa sijaitsevan Yoichin tislaamon viskejä on usein verrattu Skotlannin Campbeltownin / Islayn tuotteisiin, eikä syyttä. Öljyisyyden, mausteisuuden ja hennon savun yhdistelmä sopii tähän mielikuvaan täydellisesti.

Yoichi 15 yo tarjoaa joka osa-alueella herkullisen ja tasapainoisen kokonaisuuden. Hyvää!

PM Single Malt - Teerenpeli 7 yo 2003

Vaihteeksi testissä täysin kotimaista tuotantoa.

PM Single Malt - Teerenpeli 7 yo, 43%.  Single Sherry Cask. Distilled 2003, bottled 2010.

Väriltään vaaleahkon, oranssiin vivahtavan (refill sherry?) viskin tuoksussa tuntuu kevyttä maltaisuutta, hunajaa, kuivaa viljaa. Päällä "irrallisena" makeaa sherryä. Hieman kuminen ja tunkkainen vaikutelma. Ei hyvä.

Maku on makean rusinainen ja kuivan maltainen, mutta viskin runko on valitettavan ohut. Sitruksista kirpeyttä, suolaisuutta, tummaa suklaata. Tasapainoton ja hieman tympeä.

Jälkimaku on "kumisen" sherryinen, hunajainen ja maltainen. Maku jää yksioikoiseksi ja tylsäksi.

Tämä selvän pettymyksen tuottanut viski on yllättävänkin vaisu ja varsinkin sherry jää ikävästi irralleen eikä ole integroitunut muuten varsin kevyeen kokonaisuuteen riittävästi. Maku oli kuitenkin tuoksua parempi, siitä plussaa. Menee sarjaan "hyvä yritys, mutta..."

BenRiach 1993 18 yo Rioja Finish, Cask #2574

Testissä muutama päivä sitten Alkon valikoimaan saapunut viiniviimeistelty Single Cask BenRiach. Tämä tynnyrillinen on pullotettu vain yksinomaan Suomea varten.

BenRiach 1993 18 yo Rioja Finish, cask #2574, (Rioja Wine Barrel), 56%. Bottled March 2012. Specially Selected & Bottled for Finland. 286 bottles.

Tuoksu on hieman kirpakka, mutta mukavan mausteinen. Kiva ja runsas viimimäisyys, suklaa, persikka ja makea appelsiini hallitsevat. Tuoksu avautuu hiljalleen ja muutama vesitippa on paikallaan.

Maku on voimakas, kuivan viininen ja melko täyteläinen. Öljyinen suutuntuma. Vahvuudesta huolimatta vaikutelma on "rauhallinen" ja tasapainoinen. Kuivattuja hedelmiä, tummaa suklaata, sekä sopivasti tammea taustalla. Vesilisä tuo makeutta.

Jälkimaku on laimentamattomana hyvin kuiva ja tanniininen. Vahvaa kaakaota, kypsää aprikoosia, tammea, kahvia, sekä raikkaan mentholinen loppu.  Makujen tasapaino säilyy edelleen todella hyvin. Vesilisä taittaa kuivuutta ja tuo makeamman hedelmäisiä piirteitä esiin.

Mielestäni ikäluokassaan oikein hyvä BenRiach ja kuten jo mainittu, joka osa-alueella tasapainoinen kokonaisuus. Makeisiin viinikypsytyksiin/ "finistelyihin" tottuneille makuprofiilin kuivuus saattaa tulla yllätyksenä.

Tämä viski on mielestäni selvästi laadukkaampi kuin aiemmat Alkolle pullotetut BenRiachit tai viime vuoden vastaava GlenDronach-julkaisu. Nyt mukana on selkeästi luonnetta ja ryhtiä, mikä on jäänyt uupumaan aiemmista julkaisuista.

BenRiach Rioja Finish on jossain määrin myös haastava viski, mutta ajan kanssa, pieninä siemauksina sekä mahdollisesti pienellä vesilisällä  laimennettuna varsin tyylikäs ja maistajansa palkitseva tuote. Miinuksena se, että matkaa joihinkin vanhempiin ja todella loistaviin BenRiach-pullotuksiin on kuitenkin vielä rutkasti.

Pulteney 21 yo 1990, Cadenhead's

Otetaan käsittelyyn vielä yksi Pulteneyn viski ennenkuin jätetään tämä pohjoinen tislaamo ainakin hetkeksi rauhaan.

Pulteney 21 yo, Cadenhead's Authentic Collection, Distilled 1990, Bottled Oct. 2011, Bourbon Barrel, 56,7%. 192 bottles.

Tuoksu on voimakas ja hieman terävä. Vaniljaa, tammea, sekä raikasta keltaista hedelmää.

Maku on alkoholiprosenttiin nähden pehmeä. Vaniljaa, tammea, kirpeää sitruksisuutta sekä kypsien trooppisten hedelmien makeutta.

Jälkimaku kuivuu reippaasti. Hapokas "rakenne". Tammea, edelleen vahvaa vaniljaisuutta, kuivaa kookosta. Taustalla hapahko hedelmäisyys.

Jälleen mainio ex-Bourbontynnyrissä kypsynyt Pulteney. Tämän puhdaspiirteisen ja ryhdikkään viskin rinnalla tislaamon oma kehuttu 21 yo-pullotus tuntuu varsin lattealle ja mitään sanomattomalle.

Old Pulteney Bourbon vs. Sherry

Kolmantena parina tarkastelussa sherryinen ja bourbonkypsytetty Pulteney.

Old Pulteney 23 yo, distilled 1984, bottled 2007. 43%. Bourbon Casks.

Tuoksu on raikas. Kirpeä hedelmäisyys, hento suolainen vivahde. Aavistus tammea. Hunajaa, vaniljaa.

Maku on makea ja pehmeä. Runsaasti vaniljaa, sekä kypsää trooppista hedelmäisyyttä ja sitrusten kirpeyttä. Keveä ja tasapainoinen.

Jälkimaku on kevyt ja raikas. Kuivuva hedelmäisyys, vanilja sekä kuivahko tammen vivahde.

Tasapainoinen ja puhdaspiirteinen Bourbonkypsytetty Pulteney. Vivahteikkuutta olisi toki saanut olla enemmän. Kokonaisuus ei aivan yllä edellisessä postauksessa arvioitujen 17- tai 30-vuotiaiden tasolle.


Sitten Sherryinen versio...

Old Pulteney 23 yo, distilled 1984, bottled 2007. 43%. Sherry Casks.

Tuoksu on pehmeä ja "pyöreä". Suklaata, kuivattuja sekahedelmiä, hentoa turpeisuutta. Taustalla sitrusten raikkautta.

Maku on pehmeä ja kuivan hedelmäinen. Runsaan suolainen vivahde, hapanta marjaisuutta, tammea. Tasapaino?

Jälkimaussa puu nousee (liian) vahvana sherryisyyyden takaa esiin. Hedelmäisyys on hapanta. Suolaisuutta taustalla. Sekava. Erittäin kuiva loppu.

Mukavan sherryisiä piirteitä, mutta kokonaisuus ei oikein toimi. Sekava viski jonka makujen tasapaino ei asetu millään kohdalleen.


Tästä parista "kaikin tuomariäänin" voitto Bourbonkypsytetylle versiolle.

Old Pulteney 17 yo vs. 30 yo

Toisena Old Pulteneyn parivertailuna laseissa 17- ja 30-vuotiaat.

Old Pulteney 17 yo, 46%, (2010)

Tuoksu on raikas. Raa'ahkoa trooppista hedelmäisyyttä, sitruksista kirpeyttä. Runsaasti vaniljaa, kookosta. Kirpakka.

Maku on kirpeän hedelmäinen ja maukas. Kypsiä trooppisia hedelmäiä, "nallekarkkeja", vaniljaa. Appelsiinin raikkautta, kukkaisöljyä.

Jälkimaku on todella miellyttävä ja pitkähkö. Makeaa kukkaisuutta, hedelmäkarkkeja. Taustalla kuivaa maltaisuutta ja hyvin vähän turpeisuutta. Mintun raikkautta.

12- ja 21-vuotiaiden jälkeen tämä viski tarjosi yllätyksen maukkaan makealla ja puhtaan raikkaalla tavalla.  17 yo:n makuprofiili olikin selkeästi enemmän mieleeni. "Karkkiviski". Hyvää.


Sitten tälle vertailukohtana 30-vuotias..

Old Pulteney 30 yo, 40,5%, (2011)

Tuoksu on kaunis. Maukas hedelmäisyys (ananas, persikka, makea appelsiini, aprikoosi...). Mintun raikkautta, puhdasta tuoretta tammea. Kukkaisöljyä. Runsaan aromaattinen ja tyylikäs. Huippu!

Maku on pehmeä ja kevyehkö. Kaunis "keltainen" hedelmäisyys, tammi, hunaja. Kevyt suolainen vivahde. Tuoksun perustella olisin odottanut enemmän vivahteikkuutta.

Jälkimaku on "ohut", kirpakan hedelmäinen ja sopivasti tammen sävyttämä. Pituutta mukavasti, mutta osa mausta jotenkin oudosti latistuu ennen aikojaan.

Mahtavan hieno tuoksu, mutta maku ei aivan pääse samaan. Tyylikäs iäkäs viski kuitenkin.

Parivertailussa 30 yo oli selkeästi edellä tuoksussa, mutta maussa puntit tasoittuivat selvästi. Hinta-laatusuhteessa 17 yo voittaa ylivoimaisesti ja niinpä sille kirjataan myös tämän parivertailun voitto.


(Pullojen hinnat: 17 yo noin £50 / 30 yo  noin £250)

Old Pulteney 12 yo vs. 21 yo

Parivertailussa Old Pulteneyn 12- ja 21-vuotiaat. Viskikirjailija Jim Murray valitsi 21 yo:n vuoden 2011 viskiksi. Onko tämä viski tuon kunnian arvoinen ja kuinka siihen vertautuu Pulteneyn 12-vuotias "perustuote".

Old Pulteney 12 yo, 40%

Tuoksu on runsaan hedelmäinen ("esanssinen").  Pehmeä maltaisuus, suolaisuutta (salmiakki). Hento turpeisuus taustalla. Hyvä tasapaino.

Maku on pehmeä. Maitosuklaa, kevyt sherryisyys, hento turvesavun häivähdys. Yllättävänkin täyteläinen runko.

Jälkimaku säilyy makeahkona ja maukkaana. Kypsää hedelmäisyyttä, lopussa selkeä suolainen vivahde.

Ihan maukas 12 yo. Ei nyt mikään suuri elämys, mutta toisaalta tämä oli jopa parempi kuin mitä odotinkaan. "Easy drinking whisky".


Sitten lasiin Jim Murrayn ansiosta kuuluisuuteen noussut 21-vuotias.


Old Pulteney 21 yo, 46%, (2011)

Tuoksu tarjoaa tummaa suklaata ja maanläheisiä sävyjä. Hedelmää (kuivattuja luumuja. Hieman turpeisuutta. Sopivalla tavalla "raskas".

Maku on täyteläinen, pehmeä ja kypsän hedelmäinen. Fariinisokeria, vanhaa puuta. Vahamainen suutuntuma.

Jälkimaku on suklainen, pehmeästi hiipuva ja miellyttävä, joski ehkä hieman ohut. Kevyt tammisuus taustalla.

Maukas ja tasapainoinen (kevyen sherryinen) viski. Ei kuitenkaan mitenkään huippu, kokonaisuuden ollessa yllätyksetön ja "tasapaksu". Odotin enemmän.

Parivertailussa nämä kaksi viskiä tarjosivat hyvin samantyyliset makuprofiilit, mutta iäkkäämpi vei kuitenkin niukan voiton täyteläisemmällä otteellaan. Plussaa kuitenkin myös 12 yo:lle ikäisekseen hyvin kehittyneestä mausta.

Dailuaine 1980/1998, Samaroli

Tammikuun Cadenhead's tastingissä mukana ollut Dailuaine oli varsin miellyttävä tuttavuus. Nyt testissä hieman vanhempaa tuotantoa edustava Samarolin pullote.

Dailuaine, Distilled February  1980, 45%. Bottled 1998. Cask #1527. Samaroli, 390 bottles.

Tuoksu on tuhti, mausteinen ja hunajainen. Hentoa, mutta kuitenkin selkeänä erottuvaa turvesavua sekä kostean havumetsän raikkautta. Runsas maltaisuus.

Maku on täyteläinen ja makeahko. Runsaasti hunajaa sekä makeaa maltaisuutta. Kypsää makeaa appelsiinia ja kevyt tammen vivahde. Taustalla miellyttävä ja melko vahva turvesavuisuus.

Jälkimaku on mausteinen, tasapainoinen ja pehmeä. Mallas, tammi sekä hedelmäisyys kuivuvat ja maku hiipuu kuuniin hitaasti.

Tämä tyylikkäällä tavalla kevyen savuinen Speyside-viski on hyvää, muttei kuitenkaan onnistu sen kummemmin säväyttämään. Hyvää keskitasoa.

(kuva: Whiskysamples.eu)

Linkwood 26 yo 1975, Rare malts Selection

Testissä Rare Malts-sarjan Linkwood.


Linkwood 26 yo 1975, 56,1%. Bottled May 2002. Rare Malts Selection.

Tuoksu on raikas ja kevytpiirteinen. Kuivaa heinikkoa, makeahkoa maltaisuutta. Kypsää omenaa, hieman mausteisuutta, sitrusta. Sherryä?

Maku on runsas ja alkoholiprosentin huomioiden pehmeä. Makeaa kypsää hedelmäisyyttä (sherryä?). Kauniisti tammisuutta, kermaa sekä kuivaa yrttisyyttä. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku kuivuu reippaasti. Kirpakoita hedelmiä, tammea. Pehmeä maltaisuus, sitrusten raikkautta. Loppu on huomattavan kuiva.

Tyylikäs ja vahva Speyside-viski, josta se viimeinen silaus ja vivahteikkuus jää kuitenkin uupumaan.

Bowmore 10 yo Tempest (Batch 3)

Bowmore Tempestin kolmosjulkaisu poikkeaa edeltäjistään jo ulkoisesti. Viskin väri on nimittäin huomattavasti vaaleampi kuin mitä se oli aiemmissa versioissa. (Kuva yllä). Myös etiketissä on pientä "säätöä" tapahtunut. Entäpä sitten maku?

Bowmore 10 yo Tempest, 55,6%. Small Batch Release no 3, bottled 2011. Cask type: First Fill Bourbon.

Tuoksu on miellyttävän lempeän turvesavuinen ja pehmeä. Raikas "yleisilme", grillattuja hedelmiä, sitrusta, toffeeta. Täyteläinen ja puhdaspiirteinen.


Maku tarjoaa hiiltä ja melko runsasta turvesavua. Viskin runko on täyteläinen ja roteva. Raikkaita raa'ahkoja mangoja, viljaa, maitosuklaata.


Jälkimaku on herkullinen. Mustaherukkaa, kuivaa turvesavuisuutta, runsasta maltaisuutta sekä kirpakkaa sitrusta. Maukas.


Tämä puhdaspiirteinen Bourbonkyspytetty Bowmore on raikkaampi kuin saman sarjan edeltäjänsä. Täyteläinen ja maukas kymppivuotias. Paras tähän mennessä julkaisuista kolmesta Tempestistä.

Ardbegeja Hämeenlinnassa

Kuva: Mika Hanka

Torstaina 29.3.2012 Hämeenlinnan The Local Whisky Clubilaiset pääsivät nauttimaan Ardbeg-tislaamon viskeistä. Tämän maineikkaan Islayn saarella sijaitsevan tislaamon viskeistä meille oli saapunut kertomaan Ardbeg Brand Ambassador Finland Jarkko Nikkanen ja maistelussa oli kuusi erilaista annosta vahvan turvesavuisia pullotteita.

Tastingin aluksi Nikkanen valotti kuulijoille Ardbegin lähihistoriaa ja nykypäivää.

Vuonna 1815 perustettu tislaamo ehti toimia pitkät 166 vuotta, kunnes vuonna 1981 sen kohtalona oli sulkeminen. Hiljaiseloa kesti noin yhdeksän vuotta ja viimein vuonna 1990 toimintaa heräteltiin jälleen henkiin. Tislaamo oli jälleen toiminnassa, mutta vain osittain ja tuotantomäärät jäivät vain kolmasosaan normaalista. 1996 ovet naulattiin jälleen kiinni, mutta pari vuotta myöhemmin kuvioihin astui uutena omistajana The Glenmorangie Company / LVMH ja korjaustäiden jälkeen tuotanto käynnistettiin. Tästä myös alkoi Ardbgin todellinen maailmanvalloitus ja nyt tislaamo on viskiharrastajien keskuudessa yksi suosituimmista.
Ardbeg pystyy tuottamaan viskiä verrattain vähän, 1,1 milj. litraa alkoholia / vuosi, mikä tuotantomäärä riittää Skotlannin tislaamoissa vasta sijalle 70. Tislauspannut käyvät kuitenkin jatkuvasti kuumina ja tuotantoa ylläpidetään "24/7". Pääosa viskeistä kypsytetään ex-Bourbontynnyreissä.

Maistelussa olivat:

Ardbeg Blasda: Tuoksu tarjosi vaniljaa, toffeeta ja omenaa. Makupuolella viski oli hyvin kevyt ja vain hennon turvesavuinen, mutta maukas ja tasapainoinen.

Ardbeg TEN: Tuoksussa turvesavua, hiiltä ja vaniljaa. Maussa edelleen hiiltä, vaniljaa ja merellistä suolaisuutta.

Ardbeg 1990 Airigh Nam Beist: Tämä viski edusti tislaamon vanhempaa tuotantoa ja erottui joukosta muita korkeammalla iällään. Tuoksu oli makea ja täyteläinen, sekä pehmeän turpeinen. Maku tarjosi makeaa maltaisuutta, sopivan reipasta turvesavua ja hyvän tasapainon. Mukavan "pyöreä" kokonaisuus. Omassa suussani ANB maistui nyt paremmalle kuin koskaan aiemmin.

Ardbeg Uigeadail (L11 032): Tuoksu makean hedelmäinen, sherryinen ja runsaan turvesavuinen. Ripaus minttua. Maku runsaan turvesavuinen, kuivahko ja kevyen sherryinen. Vahva ja hieman kirpeä. Kahvia, suklaata ja laimennettuna myös suolaisuutta. Hyvää.

Ardbeg Alligator: Tuoksu oli vahva, vaniljainen ja pippurinen. Kuiva turvesavu. Maku on raikas, hiilinen ja mausteinen. Makea vaniljaisuus.

Ardbeg Corryvreckan (L11): Tuoksu on raikas, merellinen kavyen turpeinen ja tamminen. Maku oli mausteinen suklainen ja runsaan savuinen. Makeaa hedelmäisyyttä, suolaisuutta. Loppu voimakkaasti kuivuva. Parempiakin eriä Corrya on kohdalle osunut, tämä ei oikein säväyttänyt.

Mielenkiintoinen kuusikko, joka tarjosi hienon läpileikkauksen Ardbegin nykyiseen tuotantoon. Viskien esittelyt olivat ammattimaiset ja illasta jäi varsin hyvä fiilis. Porukassamme vallitsi hyvä tunnelma ja nämä Islayn turpeiset viskit saivatkin varsin innostuneen vastaanoton. The Local Whisky Club kiittää ja jää vesi kielellä odottamaan uusia Ardbegeja ja sen myötä uutta maistelua...