Port Ellen 1983 22yo, Douglas Laing OMC Advance Sample

Port Ellen 1983 22yo, 50%. Dist. March 1983. bott. Nov 2005. Refill Hogshead DL ref 2119. Douglas Laing Old Malt Cask Advance Sample, 200ml.

Tuoksu on merellinen, pehmeä ja hedelmäinen. Turvesavu nousee esiin hiljalleen voimistuen. Kermatoffeeta ja vaniljaa. Tyypillinen ja puhdas Port Ellen -tuoksu.

Maku on pehmeä, mutta voimaa riittää upeasti. Suutuntuma on öljyinen. Kuivahko turvesavu saa seurakseen trooppista hedelmää, vaniljaa, ripauksen tammea ja tislaamolle tyypillistä suolaisuutta.

Jälkimaku jatkuu herkullisena ja makua riittää pitkään! Tervainen tammi, turvesavu ja voimistuva suolaisuus hallitsevat. Hedelmäisyys on tuoretta ja raikasta.

Hieno ja oikeastaan täysin virheetön Port Ellen. Huikean maukas ja tasapainoinen kokonaisuus.

Port Ellen 1970, Gordon & MacPhail

Palataanpa vaihteeksi viskien pariin ja otetaan käsittelyyn taannoisen Port Ellen -tastingin jämiä. Ensimmäiseksi tarkasteluun vanha Gordon & MacPhail -pullote.

Port Ellen 1970, 40%. Gordon & MacPhail, 1980’s (5cl)

Tuoksu on hieno! Pehmeä turvesavuisuus on runsasta ja makean tervaista. Kypsää hedelmää (tuoretta luumua, viikunaa). Tammi tuntuu juuri sopivasti taustalla. Suolaisuutta (lakritsi) sekä aromaattinen kukkainen vivahde.

Maku on erittäin pehmeä ja kivan täyteläinen. Tervainen turvesavuisuus hallitsee. Hedelmäisyys on makeaa ja mehukasta, johon tammi tuo kivasti kontrastia. Tuoksun tavoin mausta löytyy myös kukkaisia vivahteita sekä suolaisuutta.

Jälkimaussa suolaisuus ja tammi nousevat nyt selkeämmin esiin. Turvesavuisuus on vahvaa, mutta nyt selvästi kuivempaa kuin alussa. Viskin raikkaus säilyy hienosti.

Maukas Port Ellen, jolle 40% pullotusvahvuus sopii kuin nenä päähän. Herkku!

Lisa Lystam Family Band - Kulttuuriravintola Kivi, Tampere 3.11.2016

BluesLovers ry:n Down Home Kivi -ilta tarjosi maukasta bluesia naapurimaastamme, kun lavalle nousi Lisa Lystam Family Band.

Veikkaan, että kovinkaan monelle lukijalle nimi Lisa Lystam ei vielä kerro mitään, joten tässä tapahtuman infosta poimittu esittely:

Yleensä niin miesvaltainen bluesartistikatras saa tällä kertaa vieraakseen mielenkiintoisen artistivierailun. Esiintyjänä nähdään nimittäin ydinohjuksen lailla Ruotsin bluestaivaalle noussut nuori naisartisti Lisa Lystam bändeineen. Nuoresta iästään huolimatta Lisan tulkinnat niin blues-klassikoista kuin omistakin kappaleista kuulostavat yllättävän kypsiltä. Tutkimusmatka bluesin juurille Yhdysvalloissa syvensi entisestään tulkintoja. Lisa esiintyi viimeksi Tampereella v. 2014 ja nyt nekin, jotka ikäväkseen missasivat viime keikan saavat uuden mahdollisuuden tutustua tähän viehättävään naislaulajaan.

Lisa on kotoisin pieneltä Mjölbyn paikkakunnalta Itä-Götanmaalta, mutta hän on tehnyt jo laajan vaikutuksen laajemmallakin skaalalla. Lisa Lystam on erinomainen laulaja, jolla on laaja ääniala ja lavakarisma kohdallaan. Ilahduttavaa on hänen laulunsa pakottomuus ja omaan ääneensä luottaminen ilman minkäänlaista kurkkusäröä, jolla niin lukemattomat artistit hakevat mustaa ilmaisua. Valoisan luonnollinen lavakarisma sekä vahvat tulkinnat saavat innon tarttumaan myös yleisöön.

Kivessä Lisa esiintyy oman Family Bändinsä kanssa, jonka kanssa hän on tänä vuonna julkaissut albumin Give you everything. Huippubändin erinomaisista muusikoista täytyy nostaa erikseen yhtyeen huuliharpisti. Mikael Fall voitti vuonna 2013 Saksan Trossingenissa huuliharpunsoiton maailmanmestaruuden blues/folk/country-kategoriassa!

Lisa Lystam - laulu

Mikael Fall - huuliharppu

Fredrik Karlsson - kitara

Matte Gustafsson - kitara

Johan Sund - basso

Patrik Thelin - rummut

Tampereen Teatterin kupeessa sijaitseva Kulttuuriravintola Kivi oli mukavan täynnä bluesinnälkäistä yleisöä ja pieni ravintola sopi tähän tilaisuuteen loistavasti, tarjoten sopivan intiimit puitteet esitykselle. Esiintymislava oli tosin varsin pieni ja kuusihenkisellä bändillä oli melko ahtaat oltavat, mutta sepä ei tahtia haitannut.

Lisa Lystam bändeineen tarjosi kaksi reilun 45 minuutin settiä ja kyllä, bändi oli vastaansanomattomasti kaikkien ennakkokehujen arvoinen! Äänenvoimakkuus oli juuri sopivalla tasolla ja salissa pärjäsi mukavasti ilman korvatulppia. Myös soundipuoli oli hanskassa ja bändi kuulosti läpi keikan todella hyvälle. Lisan vahvat laulusuoritukset pysäyttivät kuuntelemaan ja huikeaa taitoa löytyi myös bändin puolelta. Koko yhtyeen esiintyminen oli hyväntuulista ja virtuoosimaiset suoritukset seurasivat toistaan. Basso ja rummut loivat vankan pohjan, minkä päälle kitaristikaksikon oli hyvä rakentaa omat maukkaat kuvionsa. Hienoja sooloja kuultiin läpi illan. Myös huuliharppu oli vahvana esillä, tuoden oman lisämausteensa esitykseen.

Bändin tuore Give You Everything on erittäin hyvä blueslevy ja luonnollisesti se oli vahvassa roolissa myös livetilanteessa. Kappaleiden äänimaailma oli nyt levyversioita raskaampi ja sehän sopi ainakin minulle enemmän kuin hyvin.

Lisa Lystam Family Band tarjosi Tampereen illassa huikean blueselämyksen! Tästä bändistä kuullaan vielä ja parin viikon päästä Helsingissä konsertoiva toinen ruotsalaislähtöinen ja jo isompaa menestystä saavuttanut Blues Pills saa tehdä täyden iltapuhteen yltääkseen tämän loistavan torstai-illan tasolle. 

Uli Jon Roth, Crystal Breed, Mr. Fastfinger - Tavastia, Helsinki 31.10.2016

Maanantai-iltana koettiin Tavastialla kitararockin juhlaa, kun ex-Scorpions-kitaristi Uli Jon Roth tykitti liki parituntisen ja lähinnä vanhoista Scorpions-kappaleista koostuneen setin. Maukas ilta ja hyvä osoitus siitä, kuinka upeita kappaleita tämä legendaarinen yhtye teki Rothin aikana vuosina 1972-1977.

Olimme paikalla Metalliluolan Villen kanssa ja kun kattava raportti kuvineen löytyy tästä, niin en ala asioita tällä blogisivulla toistamaan. Käykää lukemassa!

Ensiferum Acoustic Spectacle - On The Rocks, Helsinki 28.10.2016

Folkmetalryhmä Ensiferumin tammikuinen akustinen keikka Tampereen Klubilla oli varsin viihdyttävä ja samaa herkkua saatiin nyt myös Helsingin On The Rocksissa. Illan otsikkona oli ”Ensiferum Acoustic Spectacle at On the Rocks” ja keikka myös kuvattiin tulevaa dvd-julkaisua varten. Yhtyeestä taannoin sivuun jättäytynyt kosketinsoittaja Emmi Silvennoinen oli myös saapunut tämän keikan ajaksi vahvistamaan bändin rivejä. Kiva ylläri.

Rocks oli täynnä ja heti avauskappale Twilight Tavernin aikana kävi selväksi, että tunnelmaa ei tältä keikalta tulisi puuttumaan. Yleisö lauloi niin antaumuksella mukana, ettei vastaavaa ihan joka keikalla koeta. ”Enskan” folkmetalli taipuu mainiosti akustiseen muotoon ja bändi kuulosti, kuten alkuvuodesta Tampereellakin, ihan pirun hyvälle. Kitarat ja basso saivat nyt siis tuekseen Silvennoisen koskettimet ja kun pakettiin lisätään vielä harmonikkataituri Netta Skog, niin hyvä soppa oli valmis.

Illan settilistaan oli sekoitettu reippaita ralleja sekä rauhallisempi kappaleita sopivassa suhteessa, kokonaisuuden pysyessä läpi keikan viihdyttävänä. Netta Skog haitareineen oli musiikissa vahvassa roolissa, mutta hienosti hoitui laulupuolikin. Skogin tunteikkaasti tulkitsema Tears oli yksi illan helmistä. Skogin soolo-osiossa kuultiin perinteinen haitariklassikko Säkkijärven Polkka, mutta sen lisäksi Iron Maidenin The Trooper, jossa yleisö pääsi hoitamaan lauluosuudet.

Keikan loppupuolelle oli säästetty takuuvarmat suosikit ja kappaleet kuten Iron ja Lai Lai Hei nostivat tunnelman kattoon. Yleisö lauloi hurmoksessa. Yhteislaulua saatiin myös illan viimeiseen kappaleeseen, kun Irwin-klassikko Rentun Ruusu soi Ensiferumin käsittelyssä riemastuttavan toimivasti.

Loistokeikka!

Bändi:

Petri Lindroos - laulu, kitara
Markus Toivonen - kitara, laulu
Sami Hinkka - Basso, laulu
Janne Parviainen - rummut
Netta Skog - harmonikka, laulu
+ Emmi Silvennoinen, koskettimet

Ben Granfelt Band - Suistoklubi, Hämeenlinna 26.10.2016

Suiston keskiviikkoilta tarjosi laadukasta kotimaista musisointia. Ben Granfelt Band kiertää maatamme tuoreen Another Day -levyn tiimoilta ja ilahduttavasti bändi nähtiin myös Hämeenlinnassa. Syksyinen arki-ilta on vaikea keikkapäivä ja niinpä Suiston sali oli yleisöstä valitettavan vajaa. Tämä ei onneksi bändiä (eikä pientä yleisöä) haitannut, vaan paikalle olleet saivat kuultavakseen peräti parituntisen koosteen Granfeltin tuotannosta.

Maukas bluesrock soi tyylikkäänä ja mukaansatempaavana. Alkupuolella kuultiin reipasta ja raskastakin materiaalia, kunnes keikan keskivaiheilla bändi tarjoili enemmän progevivahteita ja monimuotoisia kappaleita. Lopussa nostettiin jälleen rokkimeininki pintaan ja Granfelt sai lavalle kitaraparikseen Marko Karhun. Tuplakitarointi olikin herkkua korville ja toi perustrioon kivan lisäsäväyksen. Miri Miettisen rumputyöskentely on aina ollut tyylikästä ja paketin täydensi varmaotteinen basisti John Vihervä.

Tunnelma läpi keikan oli lämminhenkinen ja kappaleiden välissä kitaroiden virityksen ohessa aikaa kulutettiin hauskalla jutustelulla. Laadukasta kitaramusiikkia saatiin koko lippurahan (15€) edestä ja vähän ylikin. Tässä oli keikka, joka todellakin kannatti nähdä.

Powerwolf, Civil War - Klubi, Tampere 18.10.2016

Tampereen Klubilla nähtiin varsin kovatasoinen ilta powermetallin parissa.

Illan avasi ruotsalainen Civil War. Ex-Sabaton-soittajien muutama vuosi sitten perustama bändi joutui Klubilla vaikeaan paikkaan, sillä illan pääesiintyjä Powerwolfin lavakalusto täytti lähes koko tilan ja Civil War joutui tyytymään vain todella kapeaan kaistaleeseen lavan etureunassa. Bändin 45 min setti tarjosi muutaman kivan rallin, mutta soundit olivat vähän hakusessa. Ei tämä nyt oikein sytyttänyt, mutta paremmissa olosuhteissa voisin kyllä antaa bändille uuden mahdollisuuden.

Saksalaisen Powerwolfin noustessa Klubin pienelle lavalle alkoi tunnelma ilahduttavan runsaslukuisessa yleisössä kohota välittömästi. Tuoreimman Blessed and Possessed -albumin nimiraidalla käynnistynyt keikka tarjosikin powermetal-elämyksen vailla vertaa. Nyt oli äänimaailma kohdallaan ja näyttävällä lavalla esiintynyt bändi huimassa vedossa. Kuultiin maukas musiikki-ilotulitus, missä suvantokohdille ei ollut tilaa. Tunnelma Klubilla nousi tiistai-illasta huolimatta huikean hienoksi ja yhteislaulu raikui salissa pitkin keikkaa. Yhteen energistä esiintymistä oli ilo seurata ja kun settilistassakaan ei heikkoja lenkkejä kuultu, niin pakkohan tämä on varsin korkealle rankata. Olipas huikeatunnelmainen puolitoistatuntinen.