keskiviikko 21. marraskuuta 2012
SUISTO LIVE 15.11.2012: Jemina & Selina Sillanpää feat. Tim Ries (The Rolling Stones)
Viime viikon torstai-iltana Hämeenlinnan Suistoklubilla nähtiin Jemina & Selina Sillanpään "Rajamailla" levynjulkaisukiertueen avauskeikalla harvinainen vieras. Tim Ries on kovan luokan muusikko, joka on toiminut jo pitkään mm. The Rolling Stonesin saksofonistina ja hän nouseekin vielä loppuvuodesta Rollareiden kanssa lauteille Lontoossa ja New Yorkissa.
Illan Suiston keikasta löytyy kattava raportti Keikkaguru-blogissa, johon "lisäyksenä" omalta osaltani tässä muutama kuva illasta.
Tim Riesin tuottamalta Rajamailla-albumilta lohkaistun "Pedot"-videon voi katsastaa täältä.
Tunnisteet:
Jemina ja Selina Sillanpää,
Rolling Stones,
Tim Ries
tiistai 20. marraskuuta 2012
Bunnahabhain 1968 The Family Silver
Bunnahabhain 1968 The Family Silver, 40%. (OB). Bottled +-1998
Tuoksu: Runsasta sherryisyyttä, lakritsia, raikasta marjaisuutta, tummaa suklaata, "vanhaa" puuta. Täyteläinen ja syvä. Taustalla makeaa kukkaisuutta. Hieno ja tasapainoinen.
Maku: Todella pehmeä ja tasapainoinen. Keskimakea sherryisyys on hallitseva piirre. Suklaata, tammea. Tyylikäs, hento turpeisuus. Hapahkoa hedelmäisyyttä (kuivattu luumu), aavistus suolaisuutta.
Jälkimaku: Viski kuivahtaa sopivasti. Sherryisyys säilyy hallitsevana. Kaunis tammi. Sitrusta, viinimäistä tanniinisuutta. Miellyttävän pitkä.
Tyylikäs vanha Bunna. Maku on mukavan intensiivinen ja se pitää otteessaan kiehtovalla tavalla. Vivahteikkuutta olisi toki voinut olla enemmänkin, mutta eipä tässä mitään vikaa ole näinkään. Hieno viski!
Tuoksu: Runsasta sherryisyyttä, lakritsia, raikasta marjaisuutta, tummaa suklaata, "vanhaa" puuta. Täyteläinen ja syvä. Taustalla makeaa kukkaisuutta. Hieno ja tasapainoinen.
Maku: Todella pehmeä ja tasapainoinen. Keskimakea sherryisyys on hallitseva piirre. Suklaata, tammea. Tyylikäs, hento turpeisuus. Hapahkoa hedelmäisyyttä (kuivattu luumu), aavistus suolaisuutta.
Jälkimaku: Viski kuivahtaa sopivasti. Sherryisyys säilyy hallitsevana. Kaunis tammi. Sitrusta, viinimäistä tanniinisuutta. Miellyttävän pitkä.
Tyylikäs vanha Bunna. Maku on mukavan intensiivinen ja se pitää otteessaan kiehtovalla tavalla. Vivahteikkuutta olisi toki voinut olla enemmänkin, mutta eipä tässä mitään vikaa ole näinkään. Hieno viski!
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Probably Speyside's Finest Distillery 1967 41 yo DL OMC
Maistelussa iäkäs viski Douglas Laingilta ja elleivät viskimaailman kirjat ole aivan sekaisin, pullon sisältö on peräisin Glenfarclasin tislaamolta.
Probably Speyside's Finest Distillery 1967 41 yo, 50%. Distilled Nov. 1967, bottled Sept. 2009. Sherry Butt, Douglas Laing Old Malt Cask, DL ref 5515. 456 bottles.
Tuoksu on aromikas ja runsaan hedelmäinen. Tyylikäs syvä sherryisyys, kaunis tammi. Mustaa teetä, tummaa suklaata, nahkaa, karamellisoitua appelsiinia. Hieno!
Maku on pehmeä ja maukas. Maut tuntuvat mukavan vahvapiirteisinä. Kuivahko, täyteläinen sherryisyys sekä runsas, mutta hienon tasapainoinen tammi. Suklaata, lakritsia, viikunaa, tuoretta luumua.
Jälkimaku kääntyy hieman kirpeän/happaman hedelmäiseksi. Tammi tuntuu upean tyylikkäänä ja sulautuen täydellisesti sherryisyyteen. Makeaa sitrusta. Sherryisyys on kuivaa ja vahvapiirteistä. Pitkä!
Tyylikäs ja herkullinen viski, jossa kaikki palaset ovat loksahtaneet hienosti paikoilleen. Esimerkillisen tasapainoinen makumaailma. Loistava pullotus!
Probably Speyside's Finest Distillery 1967 41 yo, 50%. Distilled Nov. 1967, bottled Sept. 2009. Sherry Butt, Douglas Laing Old Malt Cask, DL ref 5515. 456 bottles.
Tuoksu on aromikas ja runsaan hedelmäinen. Tyylikäs syvä sherryisyys, kaunis tammi. Mustaa teetä, tummaa suklaata, nahkaa, karamellisoitua appelsiinia. Hieno!
Maku on pehmeä ja maukas. Maut tuntuvat mukavan vahvapiirteisinä. Kuivahko, täyteläinen sherryisyys sekä runsas, mutta hienon tasapainoinen tammi. Suklaata, lakritsia, viikunaa, tuoretta luumua.
Jälkimaku kääntyy hieman kirpeän/happaman hedelmäiseksi. Tammi tuntuu upean tyylikkäänä ja sulautuen täydellisesti sherryisyyteen. Makeaa sitrusta. Sherryisyys on kuivaa ja vahvapiirteistä. Pitkä!
Tyylikäs ja herkullinen viski, jossa kaikki palaset ovat loksahtaneet hienosti paikoilleen. Esimerkillisen tasapainoinen makumaailma. Loistava pullotus!
Tunnisteet:
Glenfarclas,
Probably Speyside's Finest Distillery
perjantai 16. marraskuuta 2012
Joe Lynn Turner - Klubi, Tampere 14.11.2012
Mm. Rainbown sekä Deep Purplen vokalistina tunnetuksi tullut Joe Lynn Turner esiintyi keskiviikko-iltana Tampereen Klubilla. Sen verran harvinaista herkkua oli jälleen tarjolla, että sinnehän oli lähdettävä.
Pari keikkaa sisältävällä Suomen "kiertueella" Turnerin taustalla musisoinnista vastasivat kotimaisista rockpiireistä tutut nimet:
Klaus Wirzenius, basso
Okke Komulainen, koskettimet
Mika “Lamppari” Lamminsivu, kitara
Rolf Pilve,rummut
Kuten arvata saattoikin, illan settilista oli koottu pelkästään Rainbown ja Deep Purplen kappaleista, joten yleisölle tarjottiin todellinen klassikkokimara. Bändi oli loistava, kuten myös illan tähti Joe Lynn Turner, hittien seuratessa toisiaan. Pitkä keikka huipentui lopussa kuultuihin Deep Purplen merkkiteoksiin Burn ja Smoke on the Water. Mutta ei siinä vielä kaikki. "Smoken" jälkeen bändi palasi vielä lavalle ja oli illan todellisen herkkupalan vuoro. ZZ Topin "Tush" soi komeasti ja biisi venyi pitkäksi jamitteluksi, missä soittimetkin vaihtoivat "omistajaa". Joe Lynn Turner tarttui kitaraan, kun taas "Lamppari" sai käteensä basson. Huikeaa ja spontaania viihdyttämistä, jossa Turner näytti, että kyllä kitaran soittokin luonnistuu. Vielä tämäkään ei yleisölle, eikä bändille riittänyt, vaan perään rymisteltiin vielä rock'n'rollin tahdissa. Chuck Berryn "Johnny B. Goode" toimi hienona päätöksenä tälle loistavalle illalle.
Yli kaksi tuntia laatumusiikkia ja kotimatkalle sai lähteä jälleen iloisin mielin. Hienoa!
![]() |
| 17. Tush, 18. Johnny B. Goode |
Tunnisteet:
Deep Purple,
Joe Lynn Turner,
Rainbow
tiistai 13. marraskuuta 2012
Imaginaerum by Nightwish - Hartwall Areena, Helsinki 10.11.2012
Ennakkoasetelmat illan Nightwish-tapahtumaan olivat mitä mielenkiintoisemmat. Hartwall Areenalla tultaisiin näkemään yhtyeen uusi laulajatar, hollantilainen Floor Jansen, sekä konsertin jälkeen vuoronsa saisi uuden Imaginaerum-elokuvan maailman ensi-ilta.
Floor Jansen tuli Nightwishin laulajaksi pikaisella aikataululla, edeltäjänsä Anette Olzonin ja yhtyeen teiden erottua kesken syksyn Yhdysvaltain kiertueen. Jansen oli ainakin itselleni varsin tervetullut valinta bändiin, sillä laulajattaren aiempaa yhtyettä After Forever'ia on tullut jonkun verran kuunneltua ja näin myös bändin 2000-luvun alkupuolella kertaalleen keikallakin.
Illan konsertista kehkeytyikin varsin kovatasoinen kaikin puolin. Settilista oli erittäin hyvä, valot ja pyrotehosteet upeat, bändi hyvässä vireessä ja Floor Jansenin laulu kertakaikkiaan upeaa.
Jansenista Nightwish onkin saanut näyttävän ja valovoimaisen keulakuvan, joka esiintymisellään otti areenan suurella lavalla tilan ja yleisönsä haltuun varsin näyttävästi. Täytyykin toivoa, että pesti bändissä tulee jatkumaan meneillään olevan Imaginaerum-kiertueen jälkeenkin.
Nightwish on nykyään musiikillisesti varsin monipuolinen rockyhtye ja tästä saatiin hyvä osoitus keikan keskivaiheilla kuullussa Slow, Love, Slow-kappaleessa. Hidas tunnelmapala vei katsojat hämyisen jazzklubin maailmaan ja toi tyylikkään suvantovaiheen raskaamman materiaalin keskelle.
Instrumentaali Last of the Wilds antoi hengähdysaikaa laulajalle ja viereilevina muusikkoina lavalla nähtiin viulisti Pekka Kuusisto, sekä Troy Donockley pilleineen. Heti perään kuullun Arabesquen aikana tulitaitelijat loivat näyttäviä kuvioita muuten pimeällä estradilla.
Loppukeikan ajaksi pistettiin jälleen rockvaihde päälle ja kun viimeisenä kuultu Last Ride of the Day päättyi näyttävään ja Nightwishin tyyliin sopien mahtipontiseen ilotulitukseen, ei voinut olla kuin erittäin tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa. Kiitos Nightwish, Kiitos Floor Jansen.
1. Taikatalvi
2. Storytime
3. Dark Chest of Wonders
4. Amaranth
5. Scaretale
6. Ever Dream
7. Slow, Love, Slow
8. I Want My Tears Back
(With Troy Donockley and Pekka Kuusisto)
9. Last of the Wilds
(With Troy Donockley and Pekka Kuusisto)
10. Arabesque
(With pyro dancers)
11. Planet Hell
12. Ghost River
13. Song of Myself
14. Ghost Love Score
15. Last Ride of the Day
Tauon jälkeen vuorossa oli kohuttu Imaginaerum elokuva. Valitettavasti tämä musiikkivideomainen leffa ei tehnyt yhtä hyvää vaikutusta kuin illan keikka.
Imaginaerum on järjettömän sekava, erilaisissa fantasiamaailmoissa poukkoileva sekamelska, jonka heppoisesta juonesta huolimatta ainakin itse putosin kärryiltä niin monta kertaa, että katsominen alkoi olla todella turhauttavaa. Henkilöhahmot jäivät täysin "vieraiksi" eikä leffan ajatus ja juonen päämäärä kirkastunut missään vaiheessa.
Nightwishin jäsenet nähdään myös elokuvan muutamissa kohtauksissa, mutta nämäkin osuuden tuntuivat kovin teennäisiltä ja päälleliimatuilta. Yksi oudoimpia pitkään aikaan näkemiäni elokuvia, jossa hyvää oli lähinnä vain sen musiikki.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Glenfarclas 105 20 yo
Tarkastelussa Glenfarclas 105:n uusi 20-vuotias erikoisjulkaisu. Tämä on toinen iäkäs 105, sillä aiemmin tislaamo on julkaissut kyseisestä viskistä peräti 40-vuotta kypsytetyn version. (Alkuperäinen 105 on kypsytysiältään noin 10-vuotiasta.)
Glenfarclas 105 20 yo, 60%. (2012, 4000 bottles)
Tuoksu on voimakas ja lääkemäinen. Kuivaa sherryä, nahkaa, haavanpuhdistusainetta, tummaa suklaata, appelsiinia.
Vesilisä avaa tuoksua huomattavasti: Toffeeta, kuivaa sherryä, kahvia, kosteita puunlehtiä. Lääkemäisyys säilyy edelleen vahvana. Kokonaisuus on laimennuksesta huolimatta jotenkin sulkeutunut ja "vaikea".
Maku on kypsän hedelmäinen (luumu) ja "tulinen". Vahva alkoholiprosentti tuntuu ja makuprofiilista on hankala saada otetta. Sherryisyys on ehkä yllättävänkin kuivaa ja ohutta. Sitrusta (greippi), lakritsia, yskänlääkettä, tammea.
Vesilisä pehmentää mukavasti ja parantaa juotavuutta, muttei oikeastaan tuo makupuolelle mitään uutta.
Jälkimaku jatkuu todella vahvana ja voimaa riittääkin mukavan pitkään. Kuiva sherryisyys ja sitrusten happamuus hallitsevat. Lopussa lääkemäisyys nousee taas selvänä esiin.
Kokonaisuutena erittäin vaikeasti lähestyttävä viski. Yrityksistä huolimatta en tähän oikein tarpeeksi otetta saanut ja kokonaisuus jäi pettymykseksi.
Monet alhaisemmalla alkoholiprosentilla pullotetut Glenfarclasit ovat tarjonneet selvästi parempia makuelämyksiä kuin mihin tämä uutuus nyt pystyi. Outo tapaus, joka jäi valovuoden päähän parhaista maistamistani tämän hienon tislaamon tuotteista.
Glenfarclas 105 20 yo, 60%. (2012, 4000 bottles)
Tuoksu on voimakas ja lääkemäinen. Kuivaa sherryä, nahkaa, haavanpuhdistusainetta, tummaa suklaata, appelsiinia.
Vesilisä avaa tuoksua huomattavasti: Toffeeta, kuivaa sherryä, kahvia, kosteita puunlehtiä. Lääkemäisyys säilyy edelleen vahvana. Kokonaisuus on laimennuksesta huolimatta jotenkin sulkeutunut ja "vaikea".
Maku on kypsän hedelmäinen (luumu) ja "tulinen". Vahva alkoholiprosentti tuntuu ja makuprofiilista on hankala saada otetta. Sherryisyys on ehkä yllättävänkin kuivaa ja ohutta. Sitrusta (greippi), lakritsia, yskänlääkettä, tammea.
Vesilisä pehmentää mukavasti ja parantaa juotavuutta, muttei oikeastaan tuo makupuolelle mitään uutta.
Jälkimaku jatkuu todella vahvana ja voimaa riittääkin mukavan pitkään. Kuiva sherryisyys ja sitrusten happamuus hallitsevat. Lopussa lääkemäisyys nousee taas selvänä esiin.
Kokonaisuutena erittäin vaikeasti lähestyttävä viski. Yrityksistä huolimatta en tähän oikein tarpeeksi otetta saanut ja kokonaisuus jäi pettymykseksi.
Monet alhaisemmalla alkoholiprosentilla pullotetut Glenfarclasit ovat tarjonneet selvästi parempia makuelämyksiä kuin mihin tämä uutuus nyt pystyi. Outo tapaus, joka jäi valovuoden päähän parhaista maistamistani tämän hienon tislaamon tuotteista.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Accept, Metsatöll - Pakkahuone, Tampere 6.11.2012
![]() |
| Accept |
Kuten on täälläkin tullut todettua, saksalainen heavylegenda Accept on tehnyt vahvan paluun metallikartalle ja tästä hienona osoituksena on yhtyeen nykykokoonpanon toinen albumi Stalingrad.
Kun bändi saapui nyt jälleen maahamme, oli matka Tampereen Pakkahuoneelle selviö, vaikka tämä olikin jo kolmas Accept-keikkani reilun kahden vuoden sisään.
Illan aloitti virolainen Metsatöll, jonka "kansanmusiikkihenkinen" raskas rock oli ihan mukavaa kuultavaa. Perinteisen kitara-basso-rumpu-akselin lisäksi lisäväriä ja omaleimaisuutta luotiin esim huilulla, säkkipillillä ja kanteleella. Kappalemateriaalin tasapaksuus alkoi tosin setin loppupuolella hieman vaivaamaan.
| Metsatöll |
Accept oli jälleen kerran todella vakuuttava. Laulaja Mark Tornillo on nyt viimeistäänkin täyttänyt täydellisesti Udo Dirkschneiderin jättämän aukon yhtyeen keulassa ja tuntuukin, että myös muu yhtye on saanut jostain uutta virtaa tekemiseensä.
Koko parin tunnin setin ajan Acceptista välittyi vilpitön esiintymisen ilo ja lavalla tuntui olevan todella työlleen omistautunut joukko.
Settilista oli kasattu mukavasti kattamaan niin uudemman tuotannon, kuin vanhat klassikotkin. Tuoreimman albumin "hitit" Stalingrad ja Shadow Soldiers nousivat illan kohokohtien joukkoon.
Viime kesän Sauna Open Air-keikalta sairausloman vuoksi puuttunut kitaristi Herman Frank oli nyt mukana tuoden täyteläisyyttä äänimaailmaan. Soolokitaristi Wolf Hoffmannin, sekä basisti Peter Baltesin huikeaa työskentelyä on taas ilo seurata keikasta toiseen.
Bändi soitti todella kovaa, mutta hyvillä soundeilla ja kaksi tuntia kului kuin siivillä.
Accept oli odotetun vahva ja keikka oli perinteisen heavyn juhlaa alusta loppuun.
- Hung, Drawn and Quartered- Hellfire
- Restless and Wild
- Losers and Winners
- Stalingrad
- Breaker
- Bucket Full of Hate
- Monsterman
- Shadow Soldiers
- Neon Nights
- Bulletproof
- Aiming High
- Princess of the Dawn
- Up to the Limit
- No Shelter
- Pandemic
- Fast as a Shark
- Metal Heart
- Teutonic Terror
- Balls to the Wall
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















