maanantai 17. lokakuuta 2011

Suuri viskiatlas

Paljonkaivattua suomenkielistä viskikirjallisuutta on alkanut olemaan viime vuosina jo hyvin saatavilla ja myös kirjojen laatuun on nyt alettu panostamaan. Enää käännettäväksi ei kelpaa mikä hyvänsä opus, vaan kirjojen tarjoama informatiivisuus, ajankohtaisuus ja näyttävä ulkoasu ovat avaintekijöitä. Uusimmassa suomennoksessa nämä asiat on otettu hyvin huomioon.

Dave Broom & Jarkko Nikkanen: Suuri viskiatlas, (Readme.fi, 2011)

Alkuperäisteos "The World Atlas of Whisky" ilmestyi vuonna 2010 ja nyt suomennettu, sekä oman suomalaisen osion sisältävä teos saatiin  mukavan nopeasti markkinoille.
Kirjan suomalaiselle kustantajalle tämä on jo kolmas viskiaiheinen teos ja ilahduttavaa on ollut nähdä, että edellisten kirjojen tultua käytännössä loppuunmyydyiksi, ei niistä ole ole lähdetty tekemään uusintapainoksia, vaan on rohkeasti suunnattu uuden tuoreen tiedon ja materiaalin pariin.

Viskiatlas on ulkoasultaan näyttävä kirja, joka suorastaan houkuttelee lukemaan. Suuri koko, upeat värikuvat, havainnolliset kartat, sekä selkeästi ryhmitelty teksti tekevät lukukokemuksesta miellyttävän. Viskiasiantuntija ja kirjailija Dave Broomin vankka ammattitaito ja vuosikymmenten kokemus näkyvät laadukkaassa lopputuloksessa. Broomin edellisestä suomennetusta kirjasta "Viskiä, Viskiä", (Handbook of Whisky")  onkin vierähtänyt aikaa jo kymmenen vuotta, joten ainakin itse otin tämän huomattavasti laajemman Viskiatlas-uutuuden ilolla vastaan.

 Kirjan suomalainen tekijä Jarkko Nikkanen on myös tehnyt hyvää työtä. Suomen Ardbeg Ambassadorina toimiva Nikkanen on laatinut kirjaan hyvän osion, missä esitellään Suomessa toimivat viskitislaamot, (Lahden Teerenpeli ja Porin Beer Hunter's), sekä valikoituja ja hyväksi havaittuja viskiravintoloita. Kirjassa myös annetaan suosituksia Alkon valikoimasta omia viskiostoksia helpottamaan. Nikkasen mukaan moni viskiharrastaja vähättelee Alkon tarjontaa, mutta tosiasiassa varsinkin aloittelevalle harrastajalle valikoimasta riittää iloa pitkäksi aikaa. Itse olen tästä samaa mieltä, sillä Alkon valikoima on kehittynyt huikeasti ja tarjoaa tänä päivänä perusviskien osalta alueellisesti todella kattavan ja laadukkaankin valikoiman.

Viskikirjan käännöstyö ei ole helppoa. Erikoista sanastoa on paljon ja työhön vaaditaankin viskialan asiantuntemusta, jotta tekstistä saadaan sujuvaa ja virheetöntä. Viskin kuin omat taskunsa tuntevat Jarkko Nikkanen ja Mikko Honkanen paneutuivat aiheeseen ja tarkastivat/korjasivat kirjan käännöksen, mikä olikin Nikkasen mukaan valtava ja aikaa vienyt urakka. Työ kannatti, sillä lopputulos on hyvä ja selvästi parempi kuin monessa muussa suomennetusssa teoksessa.

Itse kirjassa viskin valmistus esitellään ytimekkäästi kaavioita apuna käyttäen ja viskin maisteluun annetaan vinkkejä esimerkiksi havainnolisen makukartan avulla. Suurin osa kirjasta on luonnollisesti varattu tislaamoille ja niiden viskien esittelyille. Mukana ovat tärkeimmät merkit koko maailmasta ja makukuvauksia eri tuotteista löytyy runsaasti. Miinuspuolelle täytyy kirjata se, että ainakaan aiemmin viskikirjoja vähänkään lukeneelle ei tekstiosuuksista löydy mitään uutta.
Viskien makukuvauksissa on sen sijaan mukana erikoisuuksia, joka on lukijasta riippuen joko mielenkiintoista tai sitten merkityksetöntä. Siinä missä aloitteleva harrastaja hyötyy enemmän perustuotteiden makukuvauksista, keskittää pidemmälle ehtinyt harrastaja mielenkiintonsa vaikkapa raakatisleisiin, harvinaisempiin pullotuksiin tai suoraan tynnyreistä otettuihin näytteisiin. Makukuvausten yhteydessä Broom antaa suosituksia muihin samankaltaisiin viskeihin, mikä helpottaneekin löytämään uusia merkkejä vaikkapa oman lempiviskin jatkoksi. Broomin ja Diageo Scotland Limited'in yhteistyönä syntynyt  makukartta tarjoaa myös hyvän työkalun hahmottamaan eri merkkien makumaailmaa.
Kirjan suuri koko on myös joko etu tai haitta, sillä iso kirja on näyttävä, mutta toisaalta se rajoittaa käytön vain kotisohvalle. "Matkalukemisto" on siten hankittava erikseen. Kirjan nettilinkkiosioon olisin kaivannut myös edes muutaman suomenkielisen sivuston - niitäkin kun kuitenkin jokunen löytyy.

Viskikirjallisuus on viskiharrastuksen kasvun myötä kasvattanut jalansijaa maassamme ja Nikkasen mukaan tämän kirjan kohdalla puhutaankin jo merkittävästä painosmäärästä suomalaisessa tietokirjallisuudessa. Ilahduttavasti kirjaa on päätynyt myyntiin myös suurten automarkettien hyllyille, ja vieläpä edulliseen hintaan, eli enää hyvän viskikirjan ostaminen ei vaadi reissua kirjakauppaan, vaan kirjan voi napata mukaansa vaikkapa päivittäisten ruokaostosten yhteydessä.

Suuri viskiatlas on kattava ja selkeä perusteos kaikille viskistä kiinnostuneille ja jälleen hyvä askel eteenpäin suomenkielisessä viskikirjallisuudessa.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Benromach 10 yo

Testissä Alkon uutuuksista löytyvä kätevän pieneen pulloon pakattu Benromach.

Benromach 10 yo, 43%. (20cl, 2011)

Tuoksu on kevyt ja hunajainen. Pehmeä ja makeahko maltaisuus on runsasta, taustalla hento turpeisuus, sekä ehkä hyvin hento aavistus savuisuutta. Koivunlehtiä, raikasta omenaa, vadelmaa.

Maku on kevyt, hieman pistävä ja raikkaan hedelmäinen. Kuivaa turvetta, viljaa, marjoja. Runsaasti "puhdasta" maltaisuutta. Yksioikoinen.

Jälkimaussa hedelmäisyys kääntyy kirpeämmäksi, (sitrus). Maltaisuus on kuivaa, alkoholi pistelee. Hento savun häivähdys. Lyhyt ja mitäänsanomaton.

Perinteistä kevyehköä "Speyside-tyyliä" edustava Benromach ei onnistu vakuuttamaan eikä erottumaan edukseen muista kaltaisistaan. Vastaavia tuotteita löytyy 13 tusinassa. "Maista ja unohda"-viski. 20cl:n pakkauskoko on ideana loistava ja edulliselta kuulostava hinta (himpun alle 20€ ) houkuttelee ostamaan. Valitettavasti hinta ei kestä tarkempaa tarkastelua, eli suhteutettuna normaaliin isoon pulloon hinnaksi saadaan liki 70€/0,7l. mikä on tästä viskistä järkyttävän paljon.

torstai 13. lokakuuta 2011

Grendel (FI), Subscribe (HUN) - Suisto-klubi 12.10.2011


Metallia Perkele! Tour 2011 aloitti tämänvuotisen kierroksensa Hämeenlinnasta ja Suisto-klubilta. Suisto näyttäytyi hieman ankeana, sillä yleisöä oli paikalle kertynyt vain kourallinen. Todella koleana, pimeänä  ja sateisena keskiviikkoiltana oli ilmeisesti mukavampi jäädä kotisohvalle kuin lähteä kuuntelemaan paria mielenkiintoista yhtyettä.

Ensiksi lavalle kiivennyttä Grendeliä ei yleisön vähyys haitannut. Bändi takoi ilmoille tiukan setin ja homma toimi. Suistolle oli loihdittu todella hyvät soundit ja esitystä oli ilo kuunnella. Mukavaa mättöä, jossa tiivistyvät hyvä soitanta, sekä sopivasti "örinästä puhtaaseen" vaihteleva laulu. Tämä bändi olisi ansainnut suuremman yleisön!


Erittäin hyvän Grendelin jälkeen oli vuorossa todella hämmentävä esitys, josta vastasi Unkarilainen Subscribe. Maassaan suurta suosiota nauttiva ja muualla Euroopassa jonkinasteisessa kulttimaineessa oleva kokoonpano vieraili maassamme nyt ensimmäistä kertaa.


Grendelin jälkeisen pienen roudaustauon jälkeen yhtye alkoi tekemään soundcheckiä, jota kesti noin kymmenisen minuuttia. Jossain vaiheessa täysin yllättäen saliin kuulostikin sitten siltä, että bändihän soittaa kokonaista kappaletta. Soundcheck oli huomaamatta vaihtunut keikaksi. Musiikki oli hyvää ja vaihtelevaa, väliin raskasta, väliin progemaisesti polveilevaa, joka ajoittain toi mieleen alkuaikojen Faith No Moren. Suurin hämmennys koettiin puolen tunnin kohdalla, kun yhtye kiitti yleisöä ja homma oli tältä illalta paketissa. Mitä hemmettiä - eipä ole ennen tullut vastaan keikkaa, jossa "pääesiintyjä" soittaa vain puoli tuntia. Ehkä kotimaaassaan suuriin saleihin tottuneella ja Euroopan festivaalejakin kiertäneelle yhtyeelle ei pieni yleisömäärä kelvannut? No, eipä tarvitse tämän jälkeen ihmetellä, miksi Unkarilainen heavy ei ole täällä jalansijaa saanut kun täyden keikan vetäminen ei edes onnistunut.


Grendel vei tänä iltana työmoraalissa Subscribea kuin litran mittaa, kiitos siitä heille!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Bowmore-arvostelu numero 100: Bowmore Bicentenary

Blogin Bowmore-arvosteluissa on nyt edetty tasalukuun 100. Tämän pienen juhlan kunniaksi lasiin kaatui yksi varsin arvostettu klassikko.


Bowmore Bicentenary, 75° proof, (43%). Distilled 1960's, (1964?), released 1979.

Tuoksu on .. Wow, tästä ei voi erehtyä - tyypillistä ja upeaa 1960-luvun Bowmorea!
 Mahtava trooppisten hedelmien ja raikkaan herukan ilotulitus. Kirpakka mustaherukkaisuus, (mustaherukanlehti) tuntuu voimakkaana ja hieman ammoniakkisena. Keltaisia hedelmiä - ananas, banaani, raa'ahko mango. Savua ei löydy hakemallakaan, vain aavistus pehmeää turpeisuutta. Huikea aromaattisuus.

Maku on pehmeä ja melko kevyt. Raikkaat hedelmät hallitsevat, (mango). Herukkaisuus ei nouse niin vahvasti esiin kuin tuoksussa, mutta tuntuu taustalla mukavana vivahteena. Pehmeä, tyylikäs maltaisuus ja kauniin tasapainoinen makujen yhdistelmä. Välillä esiin nousee hyvin ohut sherryinen? vivahde. Silkinpehmeä ja upean hento kokonaisuus.

Jälkimaku on mukavan pitkä keveydestään huolimatta. Herukka nousee jälleen enemmän esiin tuoden mukavaa kirpeyttä kevyen hedelmäisyyden päälle. Hyvin hento turpeisuuden häivähdys sekä puhdas kuiva maltaisuus.

Upean tuoksun omaava "trooppinen hedelmäcocktail". Varsin tyypillinen ja hyvä esimerkki 1960-luvun loistavasta Bowmoretuotannosta. Makuprofiilin keveys yllätti hieman, mutta misään nimessä mauton viski ei kyseessä ole. Tyylikäs ja herkullinen nautiskelutuote. Harmi, että nykyään nämä pullot ovat "keräilyarvonsa" vuoksi järkyttävän kalliita.


Tähän mennessä tehdyt kaikki sata arvostelua löytyvät tästä, tai sivun oikean reunan valikosta.





sunnuntai 9. lokakuuta 2011

GlenDronach 1971 40 yo

Maistelussa iäkäs GlenDronach..


GlenDronach 1971 40 yo, 48,5%. Bottled 2011. PX Sherry Puncheon No. 1436. 583 bottles.

Tuoksu on raikas ja makean sherryinen. Voimakas. Luumua, rusinaa, taatelia, tummaa suklaata, kahvia. Taustalla raikkaita hapahkoja marjoja - herukka, karpalo. Kaunis tammisuus, antiikkinahkaa.

Maku on erittäinen pehmeä ja täyteläinen, suorastaan suussasulava. Makea sherryisyys - ylikypsiä punaisia hedelmiä, fariinisokeria. Kirpeitä marjoja, karpalo, puolukka, karviainen. Tammi tuo taustalle sopivasti kuivempaa vivahdetta. Makea maltaisuus.

Jälkimaku kuivuu huomattavasti. Hapahkoa hedelmäisyyttä, tammea, nahkaa. Miellyttävä ja pehmeä.

Hyvää Glendronach-laatua, mutta aiemmin maistamieni vuoden 1971-vuosikertojen tavoin vivahteikkuutta kaipaisin vielä enemmän. Hintaluokassaan yli 400€ ei hintansa arvoinen.


torstai 6. lokakuuta 2011

Kolme viskiä Japanista

Vaihteeksi muutama Japanilainen viski maistelussa..


Hibiki 12 yo, 43%, Japanese Blended Whisky

Tuoksu on runsas ja raikkaan hedelmäinen. Tuoreita hedelmiä, raikasta minttua. Tasapainoinen kuivahko maltaisuus. Ei hullumpi.

Maku on kypsän hedelmäinen ja ihan maukas. Kevyehköstä rungosta huolimatta makua riittää mukavasti. Pehmeä maltaisuus. Tuoreita raikkaita yrttejä, runsaasti vaniljaa, fariinisokeria.

Jälkimaku tarjoaa tummaa suklaata, sekä kirpeää hedelmää, (sitrusta). maku säilyy yllättävän pitkään. Miellyttävä maltaisuus pehmentää makua.

Maukas ja helposti lähestyttävä viski. Ilman hieman liian kitkerää jälkimakua tämä 12-vuotias blendi saisi jopa erinomaisen arvosanan.




Yamazaki 18 yo, 43%, Japanese Single Malt Whisky

Tuoksussa tuntuu huumaavan aromikas sherryisyys, kuin hyvissä Macallaneissa konsanaan. Runsaasti kypsää hedelmää - luumua, viikunaa. Tummaa vahvaa suklaata, ripaus eukalyptusta. Raikkaita kirpeitä marjoja, tammea kauniina vivahteena. Todella miellyttävä.

Maku on pehmeä ja maukkaan hedelmäinen. Suutuntuma on kuitenkin ehkä hieman ohut. Kuivattuja sekahedelmiä, suklaata. Erittäin pehmeä turpeisuus ja kuivahko maltaisuus.

Jälkimaku kuivuu reippaasti ja on hieman hapahko. Kuivahko hedelmäisyys säilyy hallitsevana, saaden kuitenkin hieman kitkeriä sävyjä. Tammi nousee myös kuivana esiin.

Upea tuoksu, johon maku ei aivan pystynyt vastaamaan. Jokatapauksessa hyvä ja kauniin tasapainoinen Japanilainen.



Hakushu 1989, 62%. Sherry Cask No. 9050021. Bottled 2009. The Whisky Exchange 10th Anniversary

Väriltään tumman vihertävä viski tuo ulkonäöltään mieleen lähinnä moottoriöljyn.

Tuoksu on todella voimakas! Runsaasti sherryä, tummaa vahvaa suklaata, tammea ja jopa sitä ulkonäöstä mieleen tullutta moottoriöljyä. Tässä on kaikkea paljon ja niin vahvana, ettei ihan heti muistissa ole vastaavaa.

Maku on suklainen ja voimakas. Tammi tuntuu vahvana. Kypsää "raskasta" hedelmäisyyttä, poltettua sokeria, sekä jälleen tammea. Vahva kuin härkä.

Jälkimaku on kuivahko, vahvan sherryinen ja runsaan tammisuuden sävyttämä.

Pieni vesilisä tuo viskiin enemmän makeutta ja puu väistyy taka-alalle. Tähän viskiin jos mihin kannattaa laittaa muutama vesitippa makujen tasapainottamiseksi.

Täydessä vahvuudessaan melkoinen extremekokemus, mutta pienen laimennuksen jälkeen maukas ja tasapainoinen, tuhti sherrymonsteri.


 Nämä hyvät ja keskenään sopivan erilaiset viskit olivat jälleen oiva osoitus siitä, että myös Japanista tulee todella mielenkiintoisia, maukkaita ja monipuolisia viskejä. Hieno kolmikko.





maanantai 3. lokakuuta 2011

U.D.O., Sister Sin, Sevenfield - DOM Helsinki 30.9.2011


Vain viikko loistavan Y&T-keikan jälkeen Helsingin Domissa tapahtui jälleen, kun U.D.O:n Rev-Rapture kiertue saapui paikalle mukanaan pari lämppäribändiä.

Illan avasi Norjalainen Sevenfield, mutta eipä tämä bändi saanut yleisöä lämpenemään.  Tyyliltään hieman Avenged Sevenfoldia muistuttava musiikki oli tasapaksua ja melko mitäänsanomatonta "peruskauraa", josta ei mieleen jäänyt ainakaan minulle yhtään mitään.

Seuraavana lavalle saapunut Ruotsalainen Sister Sin oli ainakin itselleni oikeastaan illan odotetuin bändi. Göteborgista tulevan nelikon varsin pätevät levyt nimittäin lupasivat hyvää keikkaa. Ja hieno keikka saatiinkin. Laulajatar Liv joukkoineen oli kovassa vedossa ja energinen esiintyminen, sekä hyvät kappalevalinnat takasivat viihtyvyyden. Hienosti soitettua kasarityyppistä heavya, jossa voi kuulla vaikutteita vaikkapa Acceptilta, Judas Priestilta tai Mötley Cruelta. Aika kului kuin siivillä ja keikka tuntuikin loppuvan liian lyhyeen. Todella onnistunut veto lämppäribändin vaikeassa roolissa!


U.D.O. on tullut nähdyksi vuosien varrella useaan otteeseen ja tuttua perusvarmaa työskentelyä nähtiin tänäkin iltana. Musiikillisesti yhtye on polkenut melko paikallaan jo parikymmentä vuotta ja keikoillakin kappalemateriaalin tasapaksuus on selkeästi ongelma ainakin useaan kertaan bändin nähneelle kuulijalle. Uusinta Rev-Raptor albumia esiteltiin muutaman kappaleen verran ja toki setissä oli tilaa myös "pakollisille" Accept-ajan hiteille. Pari tuntia perustyöskentelyä ja keikkana ihan kiva, mutta ei tästä nyt enää niin jaksanut innostua. Settilista oli ehkä hivenen tylsempi kuin edellisellä visiitillä tammikuussa 2010.


U.D.O setlist:


        Rev-Raptor
        Dominator
        Thunderball
        Leatherhead
        Independence Day
        Break the Rules
        Screamin' For A Love-Bite
        Heart of Gold
        Vendetta
        Princess of the Dawn
        I Give As Good As I Get
        Neon Nights
        Man and Machine
        Living on a Frontline
        Up to the Limit
        Two Faced Woman
        Encore:
        The Bogeyman
        Metal Heart
        Balls To The Wall