Turvetta tupaan: Octomore 07.2.

Viimeisenä Turvetta tupaan -viskinä nostetaan savusaunan lauteille tuhti Octomore.

Octomore 07.2. 58,5%.  Aged 5 years. Scottish barley, ppm 208. Travel Retail Exclusive.

Tuoksu on tuhdin turvesavuinen ja makean toffeinen. Kypsä hedelmäisyys ja valkosuklaa tuovat vivahdetta turvevyörytykseen. Yllättävän miellyttävä yleisilme.

Maku on ”ylimakea” ja pehmeän turvesavuinen. Savuisuus on kovalla tasolla, mutta makeus taittaa sitä kivasti. Taustalta kumpuava kumin vivahde häiritsee.

Jälkimaku mennään nyt melko tympeän ja palaneen savuisuuden hallitessa. Hapahkoa hedelmäisyyttä, puuliimaa ja kitkerää yrttisyyttä.

Makea turvepommi. Kiva kertamaistettava, mutta isompi määrä alkaisi luultavasti tökkimään melko pian.

Turvetta tupaan: Ardbeg Supernova "SN2015"

Turvetta tupaan -setti jatkuu. Nyt  arviovuorossa Ardbeg.

Ardbeg Supernova ”SN2015”, 54,3%.  Ardbeg Committee Release 2015. 

Vahva tuoksu on kuivan turpeinen. Vaniljaa, raikasta hedelmää, suolaisuutta ja tuhkaa. Voimakkaan savuinen ja mukavan tyypillinen Ardbeg.

Maussa tuntuvat makea tammi ja vahvan tuhkainen turvesavu. Vaniljaisuus on voimakasta ja maltaisuus kuivahkoa. Kypsän banaanin makeutta.

Jälkimaku on pitkä ja kuivan turvesavuinen. Tammi, vanilja ja pippurinen mausteisuus pyörivät ympärillä. Kuivattuja sekahedelmiä.

Vahva turvejyrä. Makujen tasapaino on hyvä ja kokonaisuus pysyy hienosti kasassa. Plussaa siitä, että Ardbegin ominaispiirteet tulevat vahvan turpeisuudenkin takaa hyvin esiin.

Turvetta tupaan: anCnoc Stack

Turvetta tupaan -illan kolmas viski on peräisin Knockdhu-tislaamolta ja kantaa nimeä anCnock Stack.

anCnoc Stack, 46%. Matured for more than 10 years in American oak ex-bourbon barrels, 20ppm. 6000 bottles (2016)

Tuoksu on täyteläinen, ylikypsän hedelmäinen ja vahvahkon turvesavuinen. Palaneen kumin vivahde kummittelee ympärillä. Kivoja piirteitä, mutta yleisilme on jotenkin epäpuhdas.

Maku on pehmeä ja tuoksun tavoin ylikypsä hedelmäisyys on vahvana läsnä. Turvesavuisuus tuntuu hieman tunkkaisena ja palaneena. Taustalla märkää pahvia ja vanhaa tammea.

Jälkimakua hallitsevat tympeä ja makea savuisuus sekä hapan marjaisuus. Lopussa tumman suklaan katkeruutta.

Kokonaisuus on melko sekava ja tarjoaa vähän sitä sun tätä. Yritys tehdä savuista viskiä, mutta valitettavasti lopputulos ei ole ainakaan omaan makuuni kovinkaan onnistunut.

Turvetta tupaan: BenRiach Peated Quarter Casks

Turvetta tupaan ja viski numero 2:

BenRiach Peated Quarter Casks, 46% (2016)

Tuoksu on makeahkon hedelmäinen ja kuivan turpeinen. Runsas viljaisuus ja joku rasvainen vivahde (voi tms.)

Maku on pehmeä ja ylikypsän hedelmäinen. Turvesavuisuus on ”päälle liimattua”, eikä oikein istu kokonaisuuteen.

Jälkimaku jatkuu melko makeana. lakritsia, tuoretta luumua ja likaista turvesavua.

Kypsän hedelmäinen ja makean turvesavuinen (liian) nuori Benriach. Maut eivät ole ihan tasapainossa, eikä kokonaisuus oikein vakuuta.

Turvetta tupaan: Arran Machrie Moor

Seuraavissa julkaisuissa käyn läpi Turvetta tupaan -illassa maistetut viskit. Ensimmäisenä vuoron saa Arran-tislaamon Machrie Moor.

Arran Machrie Moor, 58,5% Cask Strength third edition released 2016. The peated Arran malt, 9000 bottles

Tuoksu on ”nuori” ja raa’ahkon hedelmäinen. Pehmeä turvesavuisuus. Yleisilme on kevyt ja raikas. Ajan kanssa taustalta nousee esiin karkkimaista makeutta.

Maku on tuoksun tavoin nuori ja kypsymätön. Raaka hedelmäisyys ja tympeä turvesavun häivähdys. Päärynää, vaniljaa, tuoretta puuta.

Jälkimaku on lyhyt ja terävä. Hapan sitrus ja hento turpeisuus.

Liian nuori ja raaka kokonaisuus ei säväytä millään osa-alueella. Selkeä pettymys.

The Local Whisky Club 14.1.2017: Turvetta tupaan III

Viskivuosi 2017 saatiin Hämeenlinnassa todenteolla käyntiin viime lauantaina, kun The Local Whisky Club kokoontui maistelemaan turvesavuisia viskejä. ”Turvetta Tupaan III” oli illan otsikkona ja totisesti turvesavua ei illan viskeistä puuttunut. Maisteltu viisikko oli maistelujärjestyksessä seuraavanlainen:

-Arran Machie Moor 2016 edition 58,5%

-Benriach Peated Quarter Cask (2016), 46%

-anCnoc Stack (2016), 46%

-Ardbeg Supernova 2015 Committee Release, 54,3%

-Octomore 7.2. 58,5%

Ilmeisen nuori ja jotenkin raa’ahkon oloinen Arran ei juuri kehuja kerännyt, mutta toisena maistettu Benriach sai jo muutaman ystävän. Kolme maistelijaa rankkasi tämän viskin illan parhaaksi.

anCnoc jakoi mielipiteitä, sillä jotkut pitivät tästä paljonkin, mutta osa taas nyrpisteli nenäänsä. Itse kuuluin jälkimmäiseen joukkoon enkä tähän oikein otetta saanut. Neljä maistelijaa rankkasi anCnockin ykköseksi.

Ardbeg tuli, näki ja voitti, mikä ei ollut tässä kattauksessa suurikaan yllätys. SN2015 on kyllä hyvä ja tasapainoinen viski, missä Ardbegin peruspiirteet tuntuvat selkeinä vahvan savuisuuden ohella. Suosikkiäänestyksen ylivoimainen voitto äänimäärällä 17.

Ilta päätettiin huimalla 208ppm-lukemalla: Octomore oli tuhtia tavaraa ja nyt turvesavua oli niin että riitti. Suosikkiääniä 4.

Maistelun lomassa kuultiin tarinaa turpeesta, savusta ja turvesavusta. Viskit jakoivat mielipiteitä, mutta kaikki ne puolustivat paikkaansa kokonaisuudessa esimerkkeinä siitä, kuinka erilaisena turpeisuus viskeissä tuoksuu ja maistuu.

Mukava ilta ja omat tarkemmat mietteeni illan viskeistä kirjoittelen tänne blogiin lähiaikoina. Tastingin kaikki viskit olivat itselleni ennen maistamattomia, kuten varmasti monelle muullekin paikalla olleelle. Tästä on hyvä jatkaa viskivuotta eteenpäin!

Strike At Once, Aurea Mentis, Anu's Trio - Suistoklubi, Hämeenlinna 13.1.2017

Blogin keikkavuoden 2017 avaus Suistolla. Illan ohjelmassa oli kolme bändiä, jotka kaikki olivat entuudestaan itselleni lähes tuntemattomia. Narikkamaksun hinta 3€ riitti sisäänpääsyyn, joten euro per bändi ei paljon kukkaroa rasittanut. Paikalle olikin saapunut muutama kymmenen uteliasta ja hyvä ilta tästä muodostui.


Anu’s Trio oli jo lavalla täydessä vauhdissa saapuessani paikalle. Nelihenkisen ”trion” musiikki oli ihan toimivaa suomirokkia höystettynä kivalla punk-otteella. Sanoitukset tuppasivat hymyilyttämään, kuten vaikkapa tämä ”Valtavat Tissit”. Reipasta menoa ja kyllä tällaiselle musiikille aina paikkansa on. Toimiva Kikka-cover ”Sukkula Venukseen” päätti tämän illan ensimmäisen bändin setin.

Lahdesta paikalle oli saapunut perinteistä heviä operoiva Aurea Mentis. Musiikissa kuului vahvat vaikutteet vaikkapa Queensrÿche/Iron Maiden -akselille ja hyvinhän homma toimi. Kuultiin nippu laadukkaita kappaleita ja erityisesti melodiset kitarasoolot jäivät mieleen. Bändillä näytti olevan lavalla hyvä fiilis ja tämä esiintymisen ilo välittyi hienosti myös katsomoon. Kun bändi viihtyy, viihtyy myös yleisö. Hyvä veto! Spring Of Freedom

Illan lopuksi saatiin annos tuoretta paikallisverta, kun lavan valtasi Strike At Once. Yhtye on julkaissut vasta kaksi kappaletta ja linkitetään tähän näytteeksi ”Pressure Point”. Tämä biisi toimi hyvin myös livenä ja oli setin parhaimmistoa. Tyylillisesti bändin esityksessä kuului Guns N' Roses/Hanoi Rocks -tyyppinen kasarirock.  Keikka oli ihan hyvä, joskaan aivan Aurea Mentisin tasaiseen laatuun Hämeenlinnalaisryhmä ei yltänyt. Riittävän hyvän kappalemateriaalin puute vaivaa vielä, mutta ajan myötä asia varmaankin korjaantunee. Näin ainakin sopii toivoa. Setissä kuultu Hanoi Rocks -cover Tragedy oli ihan toimiva.

Jälleen yksi mukava musiikki-ilta takana ja hymyssä suin kotia kohti. Oli vaihteeksi piristävää nähdä tuoreita ja ennen kuulemattomia esityksiä.

Pride of Strathspey 1959 & 1960, bottled 1986, Gordon & MacPhail

Toisena viskivanhuksena lasiin G&M:n Pride of Strathspey. Odotukset ovat korkealla, sillä näissä pullotteissa laatu on ollut varsin hyvällä tasolla.

Pride of Strathspey 1959 & 1960, bottled 1986. 40%. A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986. Highland Malt Whisky. Gordon & MacPhail.

Tuoksu kertoo heti, että nyt ollaan hyvän äärellä. Makean maukas hedelmäisyys ja sherry ovat juuri sellaista, kuin viskissä parhaimmillaan on. Rusinaa, kypsää luumua, viikunaa, taatelia. Puhdas tammi tuo sopivasti kuivuutta taustalle. Kahvia ja vahvaa kaakaota. Wau!

Maku on täyteläinen ja runsas. Upean maukas sherryisyys hallitsee. Tammi tuntuu juuri sopivana. Lakritsia, kahvia, hapokasta marjaisuutta. Huippu.

Jälkimaku jatkuu maukkaan ja mehukkaan sherryisyyden hallinnassa. Viski suorastaan sulaa suuhun. Kiva suolaisuus taittaa makeutta ja tammi tuo vivahdetta. Luumut, rusinat taatelit, kahvi ja lakritsi säilyvät makukirjossa huikean kauan.

Upean herkullinen viski! Pride of Strathspey on usein huhuissa liitetty Macallanin tislaamoon ja tämänkin pullotteen perusteella tuo väite on helppo uskoa. Niin selvinä vanhojen Macallaneiden upeat piirteet ovat läsnä.

Macphail's 1959 & 1960, bottled 1986. Gordon & MacPhail

Vuoden ensimmäisinä viskiarvioina oli pari uutuutta, joten otetaan vastapainoksi seuraavissa postauksissa käsittelyyn pari vanhempaa pullotusta. Tässä ensimmäinen:

Macphail’s 1959 & 1960, bottled 1986. 40%. A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986. Highland Malt Whisky. Gordon & MacPhail.

Tuoksu on voimakas ja runsaan hedelmäinen. Moninainen kypsien hedelmien kirjo, viehkeä tammi ja raikas yrttisyys. Suolaisuutta ja sitrusten happamuutta. Taustalta nousee esiin koko ajan voimistuvia aromeita: Kahvia, tummaa suklaata, rusinaa, nahkaa. Hieno!

Makua hallitsee maukas makeahko sherryisyys. Jännä suolainen vivahde pyörähtää keskellä. Tammi tuntuu melko runsaana. Yrttisyyttä, kahvia, rusinaa ja viikunaa.

Jälkimaku kääntyy hieman katkeraan suuntaan. Yskänlääkettä, salmiakkilakritsia ja suolaisuutta. Sherryn vaikutus säilyy vahvana loppuun saakka. Kuivahko tammi tuntuu reippaana lopussa. Maku kestää todella pitkään!

Huikean hieno vanhanliiton sherryviski. Maku on 40% pullotusvahvuiselle tuotteelle uskomattoman voimakaspiirteinen ja intensiivinen. Pysäyttävän maukas viski!

Kilkerran 12 yo

Alkuperäinen Glengyle-tislaamo toimi Skotlannin Campbeltownissa vuosina 1872 - 1925. Vuonna 2004 Glengyle palasi tislaamokartalle ja uusi tuotanto käynnistettiin. Tuleva viski sai nimekseen Kilkerran ja lukuisten ”Work in Progress” -pullotteiden kautta markkinoille saatiin viimein vuonna 2016 myös ensimmäinen perustuote. Kilkerran 12 yo on kypsytetty ex-Bourbontynnyreissä (70%) ja ex-Sherrytynnyreissä (30%). Maistetaan…

Kilkerran 12 yo, 46%. (2016)

Tuoksu on raikas ja hapahkon hedelmäinen. Sitrusta, aprikoosia, hunajaa, maltaisuutta ja kevyesti tammea. Hento turvesavun häivähdys sopii kokonaisuuteen nätisti.

Maku on makeahko, vivahteikkaan hedelmäinen ja vaniljainen. Pehmeä maltaisuus, puhdas tammi. Appelsiinia, litsi-hedelmää, herukkaista happamuutta ja marsipaania.

Jälkimaussa hedelmäisyys kääntyy vielä enemmän happamaksi (greippi). Tammi ja kevyt turpeisuus tuntuvat kivasti. Taustalla yrttisiä ja suolaisia vivahteita. Pituutta riittää ihan hyvin.

Hyvä ja tasapainoinen esitys. Tämä laadukas ja perinteinen mallasviski lupaa hyvää tislaamon jatkoa ajatellen. Maistamani erä on pullotettu 16.11.2016. Tämä viski löytyy myös Alkon valikoimasta hintaan 58,90€ ja tarjoaa suht. hyvän hinta-laatusuhteen.

Highland Park 2002 SMWS & VYS, Cask no. 6367

Vuoden 2017 ensimmäisen viskimaistelun kunnian sai viime vuonna maamme isoille viskiseuroille pullotettu, vain Alkosta saatavilla ollut (ja hetkessä loppuunmyyty) Single Cask -pullote Highland Parkilta.

Highland Park 2002 SMWS & VYS, 13 yo, 59,2%. Distilled 2002, Bottled 2016. First fill European Sherry Hogshead, Cask no. 6367. Bottled for whisky clubs of Finland, 306 bottles.

Tuoksu on voimakaspiirteinen ja tuhdin sherryn hallitsema. Kuivattuja luumuja, rusinaa ja kahvia. Tammi tuo kuivempaa ilmettä. Taustalla makeaa yrttisyyttä.

Makua hallitsee vahva sherryisyys. Tummaa suklaata, kuivattuja sekahedelmiä ja vahvaa kahvia. Herukkainen happamuus tuo kontrastia ja viskin yleisilme pysyy melko kuivana.

Jälkimaku jatkuu nyt varsin kuivan sherryisyyden hallitessa. Tammea nousee mukaan. Vahva kahvi tuntuu voimakkaana ja katkerana. Palanutta puuta ja tuhkaa. Loppu on hapahko ja hieman suolainen. Vaikka maku on vahva, jää se kuitenkin melko lyhyeksi.

Vahvapiirteinen ja suoraviivainen sherryn dominoiva Highland Park. Omaan makuuni kokonaisuus tuntuu sherrykypsytetyksi viskiksi hieman liian kuivalle ja happamalle. Monien sherryviskien mehukasta ja herkullista hedelmäisyyttä jäin kaipaamaan.  Yllättäen edes vesilisä ei tuonut makeutta, vaan kirpeähköt ja raa’ahkon hedelmäiset piirteet nousivat sherryn takaa esiin. Tuhti 13-vuotias, mutta ei tämä valitettavasti yllä parhaiden maistamieni Highland Parkien listalla kovinkaan korkealle.