Smoke On The Water: Rockin' Hellsinki 2016: Deep Purple, Uriah Heep, Peer Günt

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Rockin' Hellsinki 2016: Deep Purple, Uriah Heep, Peer Günt - Kaisaniemen puisto, Helsinki 10.6.2016

Kari Peitsamo teki vuoden 2005 No Mercy -albumilleen kappaleen Peer Günt ei saa lopettaa. Ja toden totta, Peer Günt ei ole lopettanut, vaan rock soi edelleen. Lopettaneet eivät ole myöskään vielä Peer Güntiäkin pidemmän uran tehneet illan pääesiintyjät Deep Purple ja Uriah Heep. Niinpä Kaisaniemen kylmässä kesäillassa nähtiin ja kuultiin illan täydeltä kuolemattomia rockklassikoita.

Peer Günt aloitti bileet ja edellisestä näkemisestä olikin jo aikaa. Kokoonpano on vaihtunut 1980-luvun hittivuosista ja tuolta ajalta mukana on enää kitaristi-laulaja Timo Nikki. Trion täydentävät basisti Pete Pohjanniemi ja rumpali Sauli ”Sakke” Koivula. Güntin rockjuna jyskyttää edelleen varsin mukavasti, joskin bändi kyllä toimii paremmin pienillä klubeilla kuin isolla ulkolavalla auringonpaisteessa. Oikeastaan vasta setin lopuksi kuullut I Don't Wanna Be A Rock'N'Roll Star ja Backseat alkoivat saada yleisöä hereille.

Bad Boys Are Here

Let the Fools Do the Running

When Hell Breaks Loose

I Play It Cool

Street 69

Hole in the Door

Train,Train

Years On The Road

No Guts, No Glory

Let Her In

I Don't Wanna Be A Rock'N'Roll Star

Backseat

Uriah Heep latasi omaan tuntiinsa tehokkaan klassikkoannoksen. Soitto kulki ja yhtye on edelleen jopa äärimmäisen kovassa vedossa. Soundit olivat jyhkeät ja basso tärisytti tannerta mukavalla voimalla. Laulaja Bernie Shaw lauloi vakuuttavasti ja kitaristi Mick Box jaksaa aina vaan hymyillä läpi keikan. Tuntiin oli ahdettu ne yhtyeen uran tärkeimmät hitit, mutta myös pari näytettä bändin tuoreesta tuotannosta osoituksena siitä, että hyvää musiikkia näiltä herroilta syntyy edelleen. Heep on tullut nähtyä viime vuosinakin useasti, mutta aina vaan tämä klassikkobändi jaksaa viihdyttää. Kova veto!

Gypsy

Look at Yourself

The Law

Sunrise

Stealin'

One Minute

July Morning

Lady in Black

Easy Livin'

Illan Deep Purplen keikka oli itselleni jo kuudestoista, joten varsin tuttua juttua oli odotettavissa. Tuttu ja mainio setti bändiltä jälleen saatiinkin ja kun myös soundipuoli oli kunnossa, ei pettyä tarvinnut. Settiin oli nostettu ”vakiokappaleiden” lisäksi pari vanhaa helmeä: Bloodsucker ja Demon’s Eye, jotka nousivatkin illan kohokohtien joukkoon. Pitkiä sooloja kuultiin Purplelle tyypillisesti paljon ja varsinkin kosketinsoittaja Don Aireyn soolonsa osana tulkitsema Finlandia oli vaikuttava kokemus. Koko yhtye huokuu tällä hetkellä sellaista taitoa ja esiintymisen iloa, ettei paremmasta väliä. Setin runko oli siis odotetun tuttua ja vanhat klassikot saivat seurakseen muutaman tuoreemman kappaleen. Tuoreesta materiaalista Vincent Price ja Uncommon Man soivatkin upeasti.
Bändi voisi kyllä nostaa settiin enemmänkin Steve Morsen aikana levytettyä materiaalia, mikä toisi kyllä lisää raikkautta ja tuoreutta settiin. No, toki sieltä 1970-luvun alkupuolen tuotannosta löytyvät ne yleisesti tunnetuimmat kappaleet ja vaikea niitä on varmaankaan sivuuttaa ainakaan kovin rankalla kädellä. Illan keikka oli siis jälleen erittäin tasokas, mutta ainakin nyt kylmässä illassa olisin toivonut hieman enemmän suoraviivaisuutta esitykseen. Ainakin kun kiertueesta toiseen lähes samanlaisina säilyneet pitkät sooloilut on tullut kuultua jo ihan riittävän usein. Laadukasta tekemistä joka tapauksessa ja mielenkiinnolla jään odottamaan yhtyeen tekeillä olevan uuden albumin valmistumista, sekä sen myötä seuraavaa kiertuetta. Deep Purple ei saa lopettaa.