Yleisöä oli paikalla ilahduttavan runsaasti ja urheiluhalli osoitti toimivuutensa myös tämänkaltaisessa tilaisuudessa. Illan molemmat yhtyeet soittivat tasapuolisesti 90min setit, joten suhteellisen hintaville lipuille sai pienistä ennakkoepäilyistä huolimatta kuitenkin hyvän vastineen. Kolme tuntia legendaarista hard rockia, mikäs sen parempaa.
Nazareth aloitti karkelot ja samalla ensiesiintymisensä yhtyeen keulilla sai laulaja Carl Sentance. Aiemmin Dan McGaffertyn korvaajaksi pestatun Linton Osbornen pesti jäi lopulta lyhykäiseksi ja nopealla aikataululla hommaan tarttui nyt uusi mies. Ensimmäisen kaikan jännityksestä huolimatta Sentance suoriutui hommastaan hienosti.
16 kappaleen setti tarjosi hyvän läpileikkauksen Nazarethin tuotantoon ja ilohan tällaista musisointia on kuunnella. Yhtyeessä on mukana enää yksi alkuperäisjäsen, basisti Pete Agnew, mutta hyvin homma pelittää silti. Kuultiin mukavan tuhti klassikkokimara, mutta myös uudempaa materiaalia. Esimerkiksi tuoreimman Naz-albumin nimikappale Rock’n’roll Telephone sulautui ihan mallikkaasti klassikoiden joukkoon.
Mukavan monipuolisesta settilistasta omiksi suosikeikseni nousivat hienosti toimineet Holiday ja Beggars Day. Pakkoballadit Dream On ja Love Hurts kuultiin toki myös ja ihan hyvinä ja tuoreen kuuloisina versioina. Dan MacGaffertyn karheaa ääntä jäin kaipaamaan vain hetkittäin, esim. kappaleissa When The Lights Come Down ja This Flight Tonight.
Nazereth vuosimallia 2015 oli livenä erittäin hyvä ja yhtye pystyi näyttämään epäilijöille, että se on edelleen täysin varteenotettava ryhmä perinteisen hard rockin saralla.
Silver Dollar Forger
When The Lights Come Down
Razamanaz
Miss Misery
Dream On
Holiday
One Set of Bones
Turn On Your Receiver
This Flight Tonight
Rock 'n' Roll Telephone
Beggars Day
Changin' Times
Hair of the Dog
Expect No Mercy
-----------
Love Hurts
Morning Dew
Myös Uriah Heep tarjoili omassa puolitoistatuntisessaan maukasta läpileikkausta yhtyeen pitkän uran varrelta. Tämänkertaisen setin kivijalkoina toimivat kaksi biisimammuttia, eli pitkät July Morning ja Magician’s Birthday. Näistä jälkimmäinen nousikin koko keikan kohokohdaksi. Todella hieno ja itselleni livenä ennen kuulematon valinta settiin!
Kitaristi Mick Box osoitti olevansa edelleen genren eliittiä, sillä niin maukkaasti riffit ja soolot tältä pitkän linjan veteraanilta lähtevät. Laulaja Bernie Shaw’n lämminhenkinen esiintyminen sekä muun bändin varma työskentely täydensivät paketin. Heepiltäkin kuultiin SE pakkoballadi, mutta viime kesän Lahden keikan tavoin Lady in Black kuulosti vain kappaleelle, joka on pakko soittaa joka keikalla.
Uriah Heepin kautta aikain toinen keikka Hämeenlinnassa oli hyvä ja varma suoritus, missä pitkät klassikot saivat seurakseen myös mukavasti tuoreimman Outsider-albumin materiaalia.
Speed of Sound
The Hanging Tree
The Law
The Outsider
Sunrise
Stealin'
The Magician's Birthday
What Kind of God
One Minute
Can't Take That Away
July Morning
Lady in Black
----------
Gypsy
Easy Livin'
Iltaa kokonaisuutena ajatellen Elenia Areenan tapahtuma oli hyvä ja viihdyttävä, jopa odotukset ylittävä!
Ja niin, se edellinen Uriah Heep -keikka Hämeenlinnassa oli vuonna 1990 Giants Of Rock -festivaaleilla. Tuolloin Ahveniston moottoriradalla Heepin lisäksi musisoivat mm. Pretty Maids, Running Wild, Sodom ja Stone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti