Pain Confessor - Suistoklubi, Hämeenlinna 27.10.2012

"Pain Confessor 10th anniversary + "Incarcerated" album release party" - oli illan otsikko, kun Hämeenlinnalainen Pain Confessor juhli Suistoklubilla kymmenvuotista taivaltaan ja vastajulkaistua Incarcerated-albumiaan.

Yhtyeen musiikkia on luonnehdittu melodiseksi death metalliksi, eli rankahkot "mättöbileet" olivat luvassa. Tapahtuma kiinnosti hämäläisiä metallifaneja, joten keikka oli jo ennakkoon loppuunmyyty.

Juhlakonsertti jakautui kahteen settiin, eli Illan musiikillisen kattauksen Pain Confessor aloitti yhtyeen vanhemmalla tuotannolla ja lavalla nähtiin musisoimassa yhtyeen alkuperäisjäsenistöä. Hieno ja toimiva veto. Ykköslevyn väkevä "Lake of Regret" jyräsi edelleen vastustamattomalla voimalla.

Pienen tauon jälkeen lavalle asteli yhtyeen nykykokoonpano ja vuorossa oli tuore Incarcerated-levy. Tämä järjestyksessään neljäs Pain Confessor-albumi kuultiinkin bändin soittamana kokonaisuudessaan, levyn japsi-version bonusbiisit mukaan lukien.

Tältä live-kuuntelemalta päätellen Pain Confessor on tehnyt hyvän levyn, jossa aimpaa enemmän on annettu tilaa melodioille ja myös lauluun on sisällytetty enkä hieman aiempaa enemmän "puhdasta" tulkintaa "örinän" vastapainoksi. Täytyypä tutustua levyyn ja kuunnella kappaleiden studioversiot.
Bändin musiikki on toki edelleen raskasta ja synkkää, joten eipä tältäkään kiekolta vielä mitään radiohittejä voi odottaa. Itse enemmän hard rock- ja perinteisemmän heavyn miehenä jäinkin kaipaamaan vielä enemmän melodisuutta ja sitä "puhdasta" laulua.

Suistolle täytyy antaa jälleen kerran kiitosta todella upeista soundeista. Usein tämänkaltainen "brutaali" musiikki tuppaa menemään monissa keikkapaikoissa enemmän tai vähemmän puuroksi, mutta Suistolla kaikki on toisin. Kirkasta ja selkeää äänimaailmaa on ilo kuunella, kun jokainen soitin erottuu selkeänä.

Pain Confessor järjesti hyvät juhlat, vaikkei ihan näin raskas musiikkityyli aivan kärkipäässä omaa makuani olekaan. Hyvä ilta.

Leafblade, End of August - Suistoklubi, Hämeenlinna 25.10.2012

Suiston tunnelmallisessa torstai-illassa soi akustinen musiikki, kun Brittiläinen Leafblade saapui Hämeenlinnaan jo toista kertaa. Illan avauksena kuultiin kotimainen End of August.

End of August on uusi tuttavuus kotimaisella musiikkikartalla ja yhtyeen akustinen "indie folk" teki ainakin näin livetilanteessa hyvän vaikutuksen. Tyylikästä ja vahvaa, melankolista tulkintaa, joka sopi kylmään alkutalven iltaan hienosti. Kuuntelemaan "vangitseva" setti. Yhtyeen debyyttialbumi julkaistaan 14.11.

End of August

Leafblade oli kokenut muutosta miehistössään sitten viimenäkemän. Nyt lavalla nähtiin duo Sean Jude - kitara,laulu & Kevin Murphy - basso.
Yhtyeen tyylilajina on akustinen, hieman aavemaisia ja mystisiä sävyjä omaava folkrock. Kappaleiden sanoituksiin on haettu vaikutteita tarustoista, luonnosta, tai vaikkapa vanhojen runojen maailmoista.

Bändin tälle vuodelle lupailtua uutta albumia ei ole ollut ainakaan vielä näköpiirissä, joten keikalla kuulimme lähinnä ensialbumi "Beyond, Beyond"in materiaalia höystettynä muutamalla coverilla. Jimi Hedrixin The Wind Cries Mary ja Led Zeppelin Going to California toimivatkin kaksikon käsittelyssä mallikkaasti.
Esitys oli kokonaisuutena varsin vahva ja Suiston yleisö sai viiden euron pääsylipuille varmasti enemmän kuin hyvän vastineen.

Tyylikäs ilta hyvän rauhallisen musiikin parissa.

Leafblade

Cooley 1999/2012, Thosop Handwritten Label

Vaihteeksi lasiin eksyi irkkuviskiä..

Cooley 1999/2012, 53,3%. Thosop handwritten Label, 179 bottles

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja pehmeän savuinen. Minttua, pähkinää, tammea, tervaista makeutta, palvikinkkua.

Maku jatkaa kauniisti tuoksun teemaa. Yleisilme on raikas, kevyehkö ja ilmava. Kirpakka hedelmäisyys, tammi, sekä kokonaisuuteen kivasti sointuva kevyehkö turvesavuisuus luovat tasapainoisen kokonaisuuden.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja hapokkaan hedelmäisenä. Turvesavuisuus tuntuu kevyenä vivahteena taustalla. Maku loppuu hieman kesken.

Ihan ok Irkku, muttei kuitenkaan sen erityisemmin säväyttävä kokemus. Pieni vesilisä tähän oli paikallaan, sillä laimennettuna viskin makukaari avautui selvästi paremmin kuin täydessä vahvuudessaan.

Aberlour 1985/2012 Thosop Handwritten Label

Aberlour 1985/2012, 45,1%. Thosop Handwritten Label, 219 bottles. Refill Bourbon Cask.

Tuoksu on kaunis. Makea vanilja, pehmeä kukkaisuus. Kypsiä trooppisia hedelmiä, Taustalla kiva tamminen vivahde.

Maku on pehmeä ja runsaan vaniljainen. Toffee, kevyt turpeisuus, tammi, jännä suolainen vivahde, "keltaiset hedelmät", tee, hunaja.

Jälkimaussa löytyy sitrusta, herukanlehteä, kukkaisuutta. Tammi nousee selvemmin esiin. Kuivuu reippaasti.

Ihan hyvä, joskin kuitenkin melko yllätyksetön pullote. Aberlourin tuotteita hallitsee yleensä vahva sherryisyys, mutta nyt maisteltu viski on hyvä osoitus siitä, että tämän tislaamon viski toimii hyvin myös näin "paljaana", ilman sherryn vaikutusta. Jos tätä verrataan aiemmin arvioimaani nuorempaan bourbon-kypsytettyyn Aberlouriin, niin korkeampi ikä ja matalampi alkoholiprosentti teki tästä  viskistä huomattavasti miellyttävämmän nautittavan kuin mitä tuo vuoden 1996 tynnyri pystyi tarjoamaan.

Port Ellen 27 yo 1983, The Whisky Agency

Port Ellen 27yo 1983/2010. 55.6%, The Whisky Agency, Private Stock, Refill Sherry Wood, 96 bottles

Tuoksu on makeahkon hedelmäinen ja runsaan savuinen. Havupuuta, tervaa, lakritsia. Seesteinen ja pehmeä.

Maku on täyteläisen hedelmäinen ja maukkaan turvesavuinen. Luumua, tervaa, grillimakkaraa, tammea, sitrusta, suolaisuutta. Jotain jää kuitenkin uupumaan.

Jälkimaussa hedelmäinen makeus taittuu kirpeäksi ja hieman happamaksi. Sitrusta, tammea, kuivaa turpeisuutta.

Tämä Port Ellen oli selvästi parempi kuin eilen arvioitu High Spririts-pullote, mutta eipä tästäkään kuitenkaan klassikkoa saa tekemälläkään. Jotenkin alkaa olla sellainen fiilis, että Port Ellenin parhaat ajat on jo nähty. Onko parhaat tynnyrit jo pullotettu, vai alkaako ikää olemaan jo liikaa? Vaikea sanoa, mutta fakta on kuitenkin se, että tislaamon sulkemisesta tulee ensi keväänä kuluneeksi jo 30 vuotta, joten väkisinkin varastot hupenevat. Markkinoille tulevien pullojen hinnat nousevat myös kaiken aikaa, joten hyvän hinta-laatusuhteen metsästys alkaa olemaan tämän tislaamon kohdalla jo miltei mahdotonta.

Port Ellen 25 yo 1982, High Spirits

Port Ellen 25 yo 1982, 46%. Bottled 2008. High Spirits

Tuoksu on vahvapiirteinen ja siinä yhdistyvät "likainen" turvesavuisuus, lakritsi-salmiakki, vanilja, sitrus, tammi, sekä suolaisuus.

Maku on kirpakan sitruksinen ja suuntuntuma on melko ohut. Turvesavuisuus on yllättävänkin kevyttä. Tammea, vaniljaa, raakaa omenaa.

Jälkimaku on raikas, jota kirpeä hedelmäisyys hallitsee. Taustalla kuivaa tammea sekä suolaisuutta. Maku ei jaksa kantaa riittävän pitkälle.

Melko vaisu kokonaisuus, mistä ei jää kyllä mitään muisteltavaa.. Taitaapa olla jopa yksi heikoimmista maistamistani Port Elleneistä.

(kuva: whiskysamples.eu)

Bowmore 26 yo 1980 Glenkeir Treasures

Bowmore 26 yo, 49,4%. Distilled August 1980, bottled November 2006. The Whisky Shop Glenkeir Treasures. 195 bottles.

Tuoksu on pehmeä ja hentopiirteinen. Kuivahkoa trooppista hedelmäisyyttä, sitrusta, vaniljaa, tuoretta tammea. Turvesavuisuutta vain hyvin hento aavistus.

Maku on tuoksun tavoin kevyehkö. Kuivatut trooppiset hedelmät, vanilja, sitrus. Taustalta nousee esiin kevyt tervainen makeus. tammi tuntuu sopivan vahvana. Kuivaa turvesavuisuutta, hiiltä, toffeeta.

Jälkimaku on pitkähkö ja tasapainoinen. Hedelmäisyys, tammi ja kuiva turpeisuus saavat seurakseen raikkaan ja mukavan kirpakan sitruksisen vivahteen.

Kevyt ja "helppo" iäkäs viski. Kokonaisuus on ihan ok, mutta varsin yllätyksetön. Tämä viski kaipaisikin persoonallisuutta ja edes jotain vivahteikkuutta erottuakseen muista vastaavista tuotteista. Helposti juotava, mutta myös helposti unohdettava Bowmore. Ei klassikkoainesta.