Viskejä maailmalta: KAVALAN Port Cask Finish, Taiwan

Viskimatka jatkuu nyt Aasiaan ja Taiwaniin. Kavalan on onnistunut tuottamaan laadukkaita viskejä ja tämä on huomioitu myös Euroopassa. Tislaamon pullotteet ovat keränneet hyviä arvosteluja ja löytyipä ainakin vielä joku aika sitten Alkon tilausvalikoimassakin yksi pullote. Nyt maistelussa portviinitynnyreissä viimeistelykypsytetty versio.

KAVALAN Port Cask Finish, 40%. Single malt Whisky, Taiwan.

Tuoksu on kivan hedelmäinen ja makea. Rypälemehua, suklaata. Hapahko viinimäisyys taittaa makeutta kivasti. Appelsiinia, sekä hentoa tammen vivahde. Hyvä!

Maku on pehmeän hedelmäinen ja runsaan suklainen. Suutuntuma on melko täyteläinen. Kypsää aprikoosia, hento portviinin vivahde.

Jälkimaussa hedelmäisyys kääntyy enemmän happamaan ja sitruksiseen suuntaan. Suklaa ja viinimäiset vivahteet säilyvät esillä. Tammi nousee myös lopussa mukaan.

Ihan maukas tapaus, joskin tuoksu lupasi enemmän kuin mitä maku sitten tarjosi. Ihan ok ja tasapainoinen kokonaisuus kuitenkin.

Viskejä maailmalta: Mackmyra Preludium:03, Ruotsi

Mackmyra on Ruotsin tunnetuin viskitislaamo ja tuotannosta löytyy varsin monipuolisia ja mielenkiintoisiakin pullotteita.

Vuonna 1999 perustetun tislaamon ensimmäisinä pullotteina tislaamolta julkaistiin kuuden pullotteen Preludium-sarja vuosina 2006-2007. Nyt maistelussa sarjan kolmas osa.

Mackmyra Preludium:03. Sherry & svensk rök. 52,2%. Bottled 13.10.2006

Tuoksu on raikas ja ihan puhdaspiirteinen. Kypsää omenaa, kevyt savuisuus. Havua, pihkaa. Kokonaisuutta rikkoo vain joku hapan vivahde. Sherry?

Maku tuntuu alkuun oudon pistävälle. Kuusenhavu / kataja tuntuvat vahvoina. Puu on (liian) vahvasti esillä. Savuisuus ei ole ihan puhdaspiirteistä, vaan luo hieman tympeän yleisfiiliksen. Sherryn vaikutus jää vaimeaksi.

Jälkimaku jatkuu hieman kitkeränä ja katajaisena. Pihka, kevyt savu, tammi ja hyvin kevyt sherryinen makeus.

Erikoinen ja massasta erottuva pullotus. Rohkea kokeilu, mutta lopputulos ei osu nyt aivan maaliin. Paljon hyvääkin tässä toki on ja viski tuntuu muuttuvan rajustikin eri maistelukertoina.

Viskejä maailmalta: HELLYERS ROAD Peated, Tasmania

Sitten hyppäys maapallon "alapuolelle" Australiaan ja siellä tarkemmin Tasmaniaan. Hellyers Roadin tislaamo on perustettu vuonna 1997 ja valikoimassa on sekä turpeetonta, että turpeista viskiä. Tislaamo pyrkii käyttämään tuotannossaan mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita, mutta viski kypsytetään kuitenkin perinteisesti amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Maistelussa ikämerkitsemätön turvesavuinen pullote.

HELLYERS ROAD Peated, 46,2%. Aged in American white oak, char fired casks. Single Malt Whisky, Tasmania, Australia.

Tuoksu on hieman outo. Turvesavuisuus ja todella makea hedelmäisyys sekoittuvat jotenkin tasapainottomaksi kokonaisuudeksi. Taustalla pihkaa, puuta ja märkää pahvia.

Maku on pehmeän turvesavuinen ja tuoksun tavoin jotenkin pahvinen. Kypsä hedelmäisyys. Jotain hyvääkin tästä löytyy, mutta sekavuus ja ”likaisuus” häiritsee.

Jälkimaku on kiva hedelmien ja turvesavun sekoitus. Harmi, että tuosta alun pahvisuudesta ei päästä eroon vieläkään ja kokonaisuus jää rikkonaiseksi.

Kokonaisuutena pienistä heikkouksista huolimatta ihan hyvä yritys. Kivoja elementtejä, mutta paketti ei pysy tasapainossa ja tietty tympeys on liian hallitsevaa.

Viskejä maailmalta: AMRUT Raj Igala, Intia

Tässä taannoin oli hyvä tilaisuus maistella rinnakkain muutama viski hieman oudommista viskimaista. The Localin ”maailmanympärysmatkan” reitille osuivat Intia, Australia, Ruotsi, Taiwan ja Ranska. Seuraavissa blogipostauksissa olisikin sitten tarjolla omat mietteeni maistetusta. Aloitetaan Intiasta ja Amrutin tislaamosta.  Tislaamon tuotteet ovat saaneet Euroopassakin ihan hyvää jalansijaa, joten laatuun ja maailmanmarkkinoihin on selvästi panostettu.

AMRUT Raj Igala, 40%. Matured in ex-Bourbon casks. Indian single malt whisky.

Tuoksu on hieman tunkkainen. Maakellaria ja ylikypsää hedelmää. Omenainen / päärynäinen raikkaus nousee taustalta häivyttäen ”likaisemmat” piirteet alleen. Maltaisuus on kevyttä. Pehmeä ja melko täyteläinen yleisilme.

Maku on pehmeä, suklainen ja runsaan kypsän hedelmäinen. Puu tuntuu reippaasti. Havua ja kukkaisuutta.

Jälkimaku säilyy makeana ja hedelmäisenä, ollen jopa hieman imelän sokerinen. Sitruksista happamuutta ja kuivahkoa tammea.

Mallasviskien perustavaraa. Ihan ok, mutta ei tällä omissa papereissani vastaavan tyylin skotteja vielä haasteta.

Suuri viskikirja - intohimona viski

Jarkko Nikkasen painotuore Suuri viskikirja – intohimona viski on looginen jatko vuoden takaiselle Viskien Maailma -teokselle. Viskien Maailma oli muhkea tiiliskivi, joka koostui mukavista ja informatiivisista artikkeleista, henkilöhaastatteluista sekä lukuisista viskiarvioista. Niin perustuotteita kuin todellisia harvinaisuuksia sisältäneet arviot oli kirjoitettu helposti omaksuttavin ja pääosin varsin positiivisin termein, eli niistä viskihyllyn pahnan pohjimmaisistakin on löydetty ne vähätkin hyvät piirteet. Painos on loppuunmyyty, mutta jos tämä vielä jossain kaupan nurkassa kohdalle osuu, kannattaa kirjaan tarttua.

Jos tuo Viskien maailma jäi hankkimatta, niin alkuviikosta kauppoihin ilmestyi jatkoa. Suuri viskikirja – intohimona viski jatkaa oikeastaan suoraan siitä, mihin edellinen jäi.

Uutuus tarjoaa lisää hyvin tehtyjä artikkeleita maistelusta, tammesta ja tynnyreistä, ”viskimatematiikasta” ja niin edelleen.
Kotimaassa toimivat viskitislaamot esitellään, kuten aiemmissa Nikkasen teoksissakin. Samoin mukaan on napattu laaja otos Euroopan ja myös muun maailman vähemmän tunnetuista viskimaista. Skotlanti on toki edelleen ja oikeutetusti suurimmassa roolissa, mitä arvioiden määrään tulee.

Henkilöhaastattelut muodostavat jälleen yhden jatkumoteeman ja kirjassa päästään nyt kurkistamaan esimerkiksi tämän blogin ”kulissien taakse”. Viime keväänä tehty haastattelu valottaa historiaa omasta harrastuksestani vuosituhannen vaihteesta tähän päivään ja vähän tulevaisuuteenkin kurkataan. Koska blogini on viskien ohella myös rockblogi, niin tätäkin puolta kirjassa raapaistaan. Veikkaanpa, että kyseessä on maailman ensimmäinen viskikirja, jonka sivuilta löytyvät Ronnie James Dio ja Doro Pesch!

Kamelot, Gus G, Kobra and the Lotus - Lutakko, Jyväskylä 29.9.2015 ja The Circus, Helsinki 3.10.2015

Kamelot / Jyväskylä

Sinfonista powermetallia soittavan Kamelotin uusin Haven-albumi on ollut itselleni yksi kuluvan vuoden parhaista levyistä. Nyt tätä herkkua saatiin kuulla maassamme livenä neljän keikan verran, kun kiertue pysähtyi Jyväskylässä, Joensuussa, Seinäjoella ja Helsingissä. Itse olin paikalla Jyväskylässä ja Helsingissä. Tällä Kamelotin kiertueella mukana olivat myös vahvat lämppäribändit, eli kitaristi Gus G sooloyhtyeensä kanssa ja valloittava Kobra and the Lotus.

Kobra and the Lotus (CAN) aloitti ja puolen tunnin setti tarjosi viihdyttävää perinteistä heavya. Laulajatar Kobra Paige on vahvaääninen ja valloittava esiintyjä ja yhtyeen ilmaisussa löytyy selkeää yhtäläisyyttä Doron & Warlockin suuntaan.

Kobra and the Lotus / Jyväskylä

Kobra and the Lotus / Jyväskylä

Hienolla Soldier-kappaleella alkanut ja vahvaan 50 Shades of Eviliin päättynyt setti keskittyi viime vuoden High Priestess -albumiin ja tänä vuonna julkaistu cover-ep sivuutettiin kokonaan. Hyvä niin, että luottoa omaan materiaaliin löytyy! Helsingin keikka oli soundeiltaan parempi, mutta Jyväskylän pienemmällä lavalla tunnelma oli vahvempi ja intiimimpi. Hyvä avaus molemmille illoille!

Soldier

Warhorse

Hold On

I Am, I Am

Lost in the Shadows

50 Shades of Evil

Kobra and the Lotus / Helsinki

Kobra and the Lotus / Helsinki

Kreikkalaiskitaristi Gus G tunnetaan varmasti parhaiten pestistään Ozzy Osbournen yhtyeessä Scream-albumilla ja sitä seuranneella kiertueella. Nyt mies kiertää Kamelotin matkassa omaa nimeään kantavan sooloyhtyeensä kanssa. Tuore levy Brand New Revolution on ihan laadukas ja mikäs näitä ralleja oli livenä soitellessa. Jyväskylä oli soundillisesti parempi, sillä Helsingissä bändi soitti hieman liian kovaa. Jyväskylässä kuultu hieno We Are One jäi setistä pois Helsingissä, mutta sen tilalla pääkaupungin keikka päätettiin Ozzyn repertuaarista napattuun Crazy Trainiin. ”Pakollisille tilulilu-sooloille” oli kummallakin paikkakunnalla setissä myös tilaa, totta kai. Ihan jees, mutta jotenkin uudet kappaleet tuntuvat toimivan kuitenkin paremmin levyllä kuin livenä.

Gus G / Helsinki

Gus G / Jyväskylä

Gus G Jyväskylän setti. Helsingissä We Are One jäi pois ja lopuksi kuultiin Crazy Train

Kamelot on tarjonnut aina tyylikkäät puitteet keikoilleen, niin myös tällä kertaa. Jopa Jyväskylän Lutakon pieni lava oli tyylikäs ja upeat valot loivat tunnelmaa. Valaistus onnistui itse asiassa jopa paremmin kuin Helsingissä.  Settilista oli jälleen kerran koottu maukkaaksi sekoitukseksi uutta ja vanhaa, eikä pitkästymään päässyt. Haven oli esillä neljän kappaleen verran ja näistä varsinkin keikan avaus Veil of Elysium oli aivan nappiveto! Laulaja Tommy Karevik osaa ottaa yleisönsä ja miehestä huokuu aito esiintymisen ilo ja katsojien jatkuva huomioiminen.
Kamelotin taustalla on nähty aina erinomaisia naislaulajia, kuten vaikkapa Simone Simons, Elize Ryd ja Alissa White-Gluz. Meneillään olevalla kiertueella naisvokaalit hoitelee Linnéa Vikström ja ihan hienosti ruotsitar hommastaan suoriutui.

Kamelot / Jyväskylä

Kamelot / Jyväskylä

Settilistat Lutakossa ja Circuksessa olivat muuten identtiset, mutta Tommy Karevikin vastikään edesmenneelle isoisälleen omistamana balladina Jyväskylässä kuultiin Song for Jolee ja Helsingissä Here’s to the Fall.

Kokonaisuutena nämä viihdyttävät, tyylikkäät ja laadukkaat keikat tarjosivat maukkaat elämykset pimenevän syksyn keskelle.

Kamelot / Jyväskylä

Kamelot / Helsinki

Kamelot / Helsinki

Aberlour 10 yo

Jatketaan "tusinatavaralla"...

Aberlour 10 yo, 40%

Tuoksu on kypsän hedelmäinen (aprikoosi, persikka, luumu). Tammi tuo kuivuutta. Vahvaa suklaata, espressoa. Nuoren viskin pistävyyttä.

Maku on runsaan hedelmäinen ja ihan maukas. Kuivahko maltaisuus. Tammi ja tumma suklaa tuntuvat selkeinä. Sitruksinen happamuus nousee taustalta vahvana pintaan.

Jälkimaku jää hieman latteaksi ja lyhyeksi. Pähkinää ja pistaasia. Hapanta hedelmäisyyttä, kuivaa puuta ja märkiä syksyisiä lehtiä. Loppu on jotenkin liian raa’an oloinen.

Perussettiä. Lisäkypsytys ei olisi ollut tälle varmaankaan pahitteeksi, sillä nyt yleisilme jäi hieman raakileeksi. Makuja yhteen sitovaa täyteläisyyttä olisin myös kaivannut lisää.