Ardbeg 1972 Cask #866

Ardbeg 1972, Bourbon Cask #866. Distilled 24.3.1972, bottled 24.8.2004. 48,3%. Bottled for Oddbins, 239 bottles.

Tuoksu on huumaavan aromikas. Kukkaisuutta (orvokki), mausteisuutta (kaneli). Pehmeä turvesavuisuus, täyteläinen hedelmäisyys (kypsä mango). Vaniljaa, tyylikästä tammea, nahkaa. Aivan huikea!

Maku on runsas ja maukkaan vaniljainen. Pehmeä turvesavu (märkä nuotio, hiili). Täyteläinen trooppinen hedelmäisyys. Tammi tuntuu runsaana, muttei lainkaan liian "puisena". Nahkaa.

Jälkimaku on todella pitkä. Vaniljaa, kuiva turvesavuisuus, vivahteikas kukkaisuus. Kevyesti tervaisuutta, salmiakkia. Tammi nousee taustalta jälleen kauniisti esiin. Suklaata, mausteisuutta (kaneli, neilikka). Maku jatkuu ja jatkuu...

Tämän jälkeen muistaa taas pitkään, mitä on oikeasti hyvä Ardbeg... Nam.

Ardbeg Uigeadail, (bottled 2003)

Ardbeg Uigeadail, 54,2%, bottled 2003. (L3 283)

Tuoksu on makea ja runsaan tervainen,  sekä mukavan täyteläinen. Pehmeä vahva turvesavuisuus. Kypsää mehukasta hedelmää (luumu), raikasta appelsiinia.

Viskin suutuntuma on todella täyteläinen ja maku on maukas. Runsas makea sherryisyys, tuhti turvesavu. Tervaa, tummaa suklaata, luumua, salmiakkia. Suolainen vivahde taustalla.

Jälkimaku jatkuu vahvana ja on pitkä. Sherryisyys kuivahtaa hieman happamaan suuntaan. Savuisuus on tuhtia ja sopivasti "palanutta". Raikas sitrus (greippi). Tervaa, tammea.

Täyteläinen ja erittäin pehmeä, "iäkäs" Uigeadail, jonka maku on vahva ja tasapainoinen. Hieno viski! Tämänkin viskin kohdalla on vuosien aikana makuprofiilissa tapahtunut muutosta ja Uigeadailin nykyinen versio onkin vain kalpea varjo tästä "alkuperäisestä".

Ardbeg TEN (Introducing ten years old)

Ardbeg TEN, 46% (Introducing ten years old). 
Bottled 2000, (L0 072)

Tuoksu on tyylikkään hedelmäinen ja pehmeän turvesavuinen. Ananasta, sitrusta, vaniljaa, palanutta puuta. Tuhti turpeisuus ja hedelmäisyys ovat loistavasti tasapainossa.

Viski on todella pehmeä ja maultaan 10-vuotiaaksi todella iäkkään oloinen. Kuivahko, hiilimäinen turvesavu on hallitsevaa. Runsaasti makeaa vaniljaa sekä raikasta hedelmää. Valkosuklaata, tervaa, aavistus tammea. Mukavan makea.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja täyteläisenä. Kermatoffeeta, kuivaa turvesavua. Edelleen makeaa vaniljaa ja hedelmäisyyttä. Lopussa taustalle nousee raikas sitruksisuus.

Hyvä, maukas ja tasapainoinen TEN, joka tuntuu todellakin selvästi iäkkäämmälle kuin mitä etiketissä lukee. Todella paljon parempi kuin nykyiset pullotteet.

Crazy World - Suistoklubi, Hämeenlinna 4.1.2013

Puolisen vuotta sitten julkaistun The Return of the Clown-albuminsa tiimoilta kiertävä Crazy World saapui jälleen myös Suistolle, joten luvassa oli taas hienoa kuultavaa.
Edellisen kerran näin yhtyeen livenä elokuun lopulla Helsingin Tavastialla ja tuolloin keikan pääpaino oli juurikin tuossa uudessa "rock oopperassa". Nyt Suistolla kuultiin toki tätä uuttakin materiaalia, mutta myös kappaleita yhtyeen ensimmäiseltä albumilta, sekä runsaasti lainamateriaalia Led Zeppelinin tuotannosta.

Crazy World ( Mika Järvinen, Lauri Porra, Timo Kämäräinen, Esa Kotilainen ja Anssi Nykänen) tarjosi yleisölleen jälleen huippuviihdettä. Illan setti oli hieno sekä kappalelistaltaan, että myös soitannoltaan. Usein biisit venyivät pitkiksi "jamitteluiksi" ja jokainen bändin jäsen sai runsaasti myös soolotilaa.
Esa Kotilaisen Hammondista irtoava äänimaailma oli kerta kaikkiaan lumoava ja Deep Purple-fanina väkisinkin mieleen hiipi muisto edesmenneen Jon Lordin työskentelystä. Rummut, basso ja kitara tomivat kaikki upeassa sopusoinnussa ja  paketin täydensi Mika Järvisen persoonallinen laulu sekä vauhdikas esiintyminen.

Crazy Worldin oma materiaali toimi livenä tasaisen hyvin, mutta itselleni illan kohokohdat löytyivät Zeppelin-vedoista: Vakuuttavasti jyrännyt Heartbreaker, herkkä Since I've Been Loving You, sekä 20-minuuttiseksi sooloiluksi venynyt Immigrant Song olivat yhtä juhlaa.

Kokonaisuutena keikka oli "vanhakantaisen" rockin juhlaa, jossa ajatukset hiipivät äänimaailman mukana vahvasti 1970-luvun suuntaan. Modernilla otteella tosin. Hieno ilta jälleen kerran.

YouTubesta löytyy keikalta hyvälaatuista tallennetta, josta tässä Immigrant Song.

Glen Moray 12 yo, (1980's)

Testissä vanha Glen Moray-pullotus.

Glen Moray 12 yo, 40%. 75cl, 1980's.

Tuoksu on kevyt, hunajainen ja maltainen. Raikasta, hapokasta hedelmää (greippi, aprikoosi). Yleisilme on hento, "puhdas" ja seesteinen. "Tyypillinen mallasviskin tuoksu".

Maku on kevyehkö ja puhtaan maltainen. Erittäin pehmeä ja helposti lähestyttävä. Raikas hedelmäisyys, (sitrus, ananas, kiivi). Toffeeta, hyvin hennosti turpeisuutta.

Jälkimaku jatkuu kevyissä merkeissä ja maku säilyy miellyttävänä. Runsaan maltaisuuden ja kevyen hedelmäisyyden takaa esiin nousee suolaisuutta (lakritsi), makeaa kukaisuutta sekä hyvin kevyt kuiva turpeisuus.

Ihan kiva "perusmalt", jota pullollinen kulunee varsin vaivattomasti. Plussaa puhtaasta ja selkeästä makuprofiilista, miinusta vivahteikkuuden puutteesta.

Turisas, Whispered - Nosturi, Helsinki 31.12.2012

Helsingin Nosturissa tuli koettua vuoden 2012 viimeinen ja samalla myös vuoden 2013 ensimmäinen keikka. Edellisvuoden päätti illan lämppäribändinä toiminut Whispered, kun taas Turisas käynnisti uuden vuoden ja oman settinsä tasan vuodenvaihteessa klo 00.00.

Whispered siis aloitti illan ja yhtyeen tyylilajina on bändin Facebooksivujen mukaan "melodic death metal with japanese folk elements". Keikka oli ihan ok, mutta yhtyettä ja biisejä entuudestaan tuntematta hieman tasapaksu. Runsas taustanauhojen käyttö häiritsi ja ainakin itsestäni tuntui välillä sille, että soittaako bändi laisinkaan livenä.

Whispered

Keskiyöllä olikin sitten Turisaksen "taistelumetallin" vuoro ja tämän bändin tahdissa vuosi vaihtuikin komeasti! Maailmalla, mm. Japanissa ja Etelä-Amerikassa  kotimaatamme enemmän suosiota nauttiva yhtye on kasvanut vuosien varrella vakuuttavaksi ryhmäksi ja homma toimii.
Nosturin keikka oli myös erään aikakauden loppu, sillä rumpali Tuomas "Tude" Lehtonen ja basisti Jukka Pekka Miettinen soittivat bändissä viimeistä kertaa. Uudet jäsenetkin ovat jo tiedossa ja Turisaksen tulevalta Etelä-Amerikan kiertueelta alkaen bassoon tarttuu Jesper Anastasiadis ja rumpupallille istahtaa Jaakko Jakku.

Illan keikka mentiin kuitenkin vielä vanhalla kokoonpanolla ja esitys olikin viihdyttävää seurattavaa. "To Holmgard and Beyond" toimi tehokkaana avauksena ja tämän jälkeen kappaleita kuultiin tasaisesti yhtyeen kaikilta albumeilta. Keikan encoreosuus oli järisyttävän kova, sillä "Stand up and Fight", "Sahti-waari", sekä illan odotetusti päättänyt "Battle Metal" toimivat aivan loistavasti!
Jos yhtye oli hyvässä vedossa, niin samaa täytyy sanoa myös Nosturin yleisöstä. Tunnelma oli riehakas läpi keikan. Paikalle oli saapunut bändin faneja runsaasti myös ulkomailta jopa Brasiliasta saakka.

Rockvuosi 2013 on avattu!

Soundi-lehden kuvia: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.433460880058072.100112.148140928590070&type=1

Bowmore 10 yo National Garden Festival 1990

Bowmore 10 yo, 40%. National Garden Festival - Gateshead 1990. (5cl)

Tuoksu on täyteläinen ja runsas, jota kypsä tumma hedelmäisyys (sherry) hallitsee. Suklaata, kahvia, lakritsitoffeeta, pehmeä turpeisuus. Hyvä!

Maku on todella pehmeä ja täyteläinen. Runsas hedelmäisyys, kevyt turpeisuus. Vahva katajainen / pihkainen sivumaku rikkoo kokonaisuuden. Taustalla suklaata, toffeeta, raikasta marjaisuutta, mantelia.

Jälkimaku on kuivan sherryinen ja pehmeän turpeinen. lopussa suolaisuutta (lakritsi). Erikoinen pihkan / katajan tms. maku tuntuu outona ja kokonaisuuteen sopimattomana.

Outo tapaus. Tuoksu oli hyvä ja nosti odotukset maun suhteen korkealle, mutta tuo ihmeellinen sivumaku pilasi makuelämyksen. Nyt jäikin kiinnostamaan se, että onko tämä outo makuvivahde ollut viskissä jo sen pullottamisesta lähtien, vai onko se tarttunut jostain vuosien pullossa olon aikana? Ilmeisesti täytyy yrittää etsiä jostain toinen vastaava yksilö ja testata sillä.

Päivitys 19.10.2020

Sain käsiini toisen miniatyyriyksilön ja heti avatessa huomio kiinnittyi siihen, että ulkoisesti virheettömässä kunnossa olevasta ruukusta viskiä oli vuosien saatossa haihtunut melkoisesti.  Viskiä oli jäljellä vain noin puolet sen 5cl tilavuudesta. 

Tuoksussa ja maussa sherryisyys hallitsee pehmeänä ja maukkaana, mutta jälleen tuo aiemman version oudon pihkainen maku hiipii esiin. Tällä kerralla ei kuitenkaan kovin voimakkaana, eli parempi tämä toinen yksilö on. Joku tässäkin kuitenkin mättää, joten epäpuhtaasta mausta ja runsaasta haihtumisesta on helppo päätellä, että tämä keraaminen pikkuruukku ei kyllä ole oikea pakkausmuoto pitkään säilytykseen. Suosittelen siis suhtautumaan näihin mineihin suurella varauksella.